Olen jostain syystä innostunut käyttämään Wikipediaa otsikoinnin tukena ja tänäänkin ohjaan teidät ropsaisemaan lyhyesti taustatietoa tästä. Olisin halunnut vaihtaa diletantin tilalle kauneusbloggarin, mutta tällä kertaa mentiin rytmi edellä. Eikä tuo termi ihan kamalasti ole hakoteillä tämän seuraavan ryöpsäyksen yhteydessä.
Se lähtee hakemaan maitoa kaupasta ja tulee takaisin neljän kynsilakan kanssa.
”Tosi harvinaisia sävyjä!”
Sen kanssa ei kannata koskaan oikaista kemppariosaston läpi.
”Hei oota, mä ihan nopsaan kurkkaan tosta..”
Se luulee kämmenselkää paletiksi, eikä ota vastaan myyjän tarjoamaa kosteuspyyhettä.
”Joo kiitti, mut mä katon nää vielä luonnonvalossa.”
Se on tavaratalon asiakkaista ainoa, joka testaa huulipunaa sekä kämmenselkään, ranteen sisäpuolelle, sormenpäihin että keskelle kämmentä.
”Mä en oo nyt ihan varma tästä sävystä. Pitäiskö varmuuden vuoksi ottaa ne molemmat?”
Se seisoo vapaapäivisin alasti ikkunan edessä ja ottaa järkkärillä selfieitä.
”Tässä on eniten valoa.”
Se on ihan ok kuuden punaisen huulipunansa kanssa, mutta ostaa vielä varmuudeksi seitsemännen, sillä siinä saattaa olla eri pohjasävy. Kuitenkin.
”No oooonhan se nyt ihan erilainen, voin ostaa.”
Se käy Facebookissa ja Instagramissa peukuttamassa kuvia, joissa on kasa avaamattomia meikkejä.
”<3”
Se ostaa kerran vuodessa uuden Helmerin, kun kokoelma ei mahdu enää edelliseen.
”En muuten tarvii enää edes ohjetta!”
Sillä on Google Drivessa taulukko kaikista omistamistaan luomiväreistä.
”No joo, kato ku mä ostin sen yhden mattavaalean kolmeen kertaan ni aattelin et tämmönen tiedosto sit kulkee näppärästi mukana.”
Se tietää etukäteen millä viikolla isojen tavaratalojen alekupongit jaetaan.
”Tarvis pari viikkoo viel sinnitellä, sit helpottaa.”
Sillä on aina syy ostaa.
”No mutku.”
Sillä on puhelimessa suora numero MACin pisteelle.
”No minä täällä moi. Oliko teillä milloin tulossa se uus kokoelma? Ens viikolla? Joo, no nähään tossa iltapäivällä kuitenki. Moooi.”
Sen jääkaapissa on kynsilakkaa ja silmänympärysvoidetta.
”Mä siirsin hei sun bisset ovesta tohon alahyllylle ku nää mahtu tähän just kivasti.”
Sen arki on täynnä kirjainlyhenteitä.
”WnW, UDEPP, MUFE, MSFN, LE, PLW..”
Sen postinkantaja moikkaa kaupungilla.
”Huomiseen!”
Keksikää lisää!
Intoilijat voivat pitää kausikokoelmaa jo ”vanhana” sillä se on nähty jo ensimmäisen kerran kuvissa jo väh. 4 kk sitten ja kv-kauneusblogitkin arvostelivat tuotteet jo kuukausi sitten…
Totta!
:D just näin!
Ai mitä yleistämistä? No eihän. :D
Ai hyvänen aika. Löysin tuosta aivan liian monta, jotka sopivat myös itseeni!
Oli muuten varsin hauskaa lukea noita, ei tunne olevansa yksin. ;)
Juu tässä harrastuksessa ei kyllä tarvitse olla yksin. :)
Ahahaa! Joo! Kuka on vakoillut mua?
No ethän sä toiminut innoittajana kuin yhteen kohtaan. Ei sitä vielä lasketa vakoilemiseksi. ;)
Meikkipöydän ja -varastojen siivoushetki muistuttaa arkeologisia kaivauksia.
”Heii mulla on tämäkin! Ei vitsit, olin ihan unohtanut.”
Ystävät saavat kosmetiikkaneuvontaa aina halutessaan (tai vaikka eivät haluaisikaan).
”Tän INCIssä on ekana mineraaliöljy ja sit vasta triglyseridit, eli maksat ihan turhasta.”
Ystävät jaksavat kerrasta toiseen ihmetellä kosmetiikkabloggaajan loppumattomia meikkivarantoja.
”No kun tää on tällanen… Harrastus.”
Kumppani joutuu joka kerta tavaratalon kosmetiikkahyllyjä ohittaessa kuuntelemaan ei-niin-piilotettuja vihjauksia tulevien syntymäpäivien ja joulujen lahjatoiveista.
”Oon jo TOSI kauan haaveillut JUST tästä MAC-siveltimestä, mallia 239, hinta 28,50 euroa, väri musta-hopea-valkoinen, sijainti hyllyllä kuusi.”
Juuri kosmetologikoulusta valmistunut työntekijä on pulassa bloggaajan kanssa: tarve määritellä oman ihon ongelmat pilkulleen vie yleensä hyvin kauan ja lopputulos saa minkä tahansa ihotautilääkärin pään pyörälle.
”Mulla on aivan äärimmäisen kuiva iho, mutta sitten tähän, tähän ja tuohon tulee näppyjä. Mutta ne ei ole tiedätkö tavallisia näppyjä, vaan sellaisia jotka johtuu merivedestä. Rasvoittuva mun iho on taas tästä ja kaulassa on tällainen omituinen ryppy, tiedätkö yhtään mistä se johtuu? Sitten joskus mulla on myös tosi laajenneet ihohuokoset, vaikka toki hoidan ihoani tosi hyvin. Ja sit tässä on atooppista ihottumaa ja luulisin, että myös couperosaa sekä akne.”
:’D
Hahaha!! :’DD
PS. Ei niinku yhtään mun elämästä. Ihan fiktiota kaikki.
Toki. :D
Vaikuttaa pelottavan tutulta… :DD
Sitä näyttää olevan liikkeellä! :)
Ha! Ihan niinku minä. Nuo kaikki.
Mainiota – tai siis oi ei! No, ryhmähengen nimissä? :)
Niin kauan kun ei myönnä mitään, nää ei päde munhun, right?! :D
Riiiight.. :D
HAHAA! Loistava!! :D
Kiitti! :)
:D :D :D
Nauroin ääneen.
Hihi, no hyvä! Parantumisen ensimmäinen askel on myöntäminen? :)
Tai postinkantajasta on jo tullut Facebookkaveri.
Hajosin! :D
Haha, voin samaistua tuohon viimeiseen. Postin työntekijät muistaa miut ja jos joskus tulen jostain ja posteljooni tulee vastaan (on joko menossa tai vasta tulossa miun asunnolle), niin saattaa huikata, että siulle olisi paketti ja ojentaa sen sitten tassuihin :D
Klassikko. :)
Voi apua, kaikki nuo kuulostaa liian tutuilta… :D
Nonni, tervetuloa laumaan. Tässähän meitä on jo pitkä rivi. :)
Mun ei tarvinnut enää vanhassa postissa näyttää henkkareita pakettia hakiessa. ’Joo kyllä me sut muistetaan!’ Niin, varmaan kylähulluna pakettimaanikkona. Nykyään isommassa toimipisteessä esiinnyn ainakin muka anonymina.
Haha, just hyvä! :D