En tiedä kumpi meistä kyllästyi ympäri asuntoa lojuvaan kosmetiikkakaaokseen ensin. Meikkaaminen tapahtui yleensä keittiön pöydän äärellä ja toisinaan tavaroiden palauttaminen ei enää mahtunutkaan aamun aikatauluun. Minä levittäydyin ja puolustauduin, siippa siivosi ja rutisi. Jossain vaiheessa kyllästyimme molemminpuoleiseen näksytykseen ja läksimme Ikeaan. Makuuhuoneeseen ilmestyi Micke.

Sen mustaruskea väritys ei ole ihanteellinen, mutta ratkaisu oli muuten niin edullinen ja helposti lähestyttävissä, että kaupat syntyivät. Nyt kuvia katsoessani hoksasin, että valkoinen ovi saattaa saada kaverikseen muutaman taulusta ylijääneen kukkatarran. Joskus.

Takaseinään kiinnitettiin kylppäriin tarkoitetusta peilihyllystä irrotettu peili ja ylätason alapinnalle ruuvattiin Ledsjö-valokisko. Ostin niitä kaksi, mutta yksi riittää mainiosti ja siitäkin olen jättänyt kaksi paikkaa tyhjäksi. Oven sisäpuolelle ruuvattiin pieni roskis, joka on näppärä nostaa pois ja tyhjentää. Pöydän sisukset täyttyivät pienistä koreista ja laskutila  kynätelineistä ja valkoisista laseista. Seinälle nakuteltiin se itsetehty meikkitaulu ja pöydän alle rullattiin pieni valkoinen tuoli. Virkavapaata viettävä meikkipakki sai paikan pöydän alta.

Musta puupinta pölyttyy helposti, lamppujen sävy on hiukan liian lämmin, enkä huonon näköni vuoksi oikeastaan edes näe meikata taustalevyyn kiinnitetyn peilin kautta, mutta pöytä on kokonaan minun. Kaaoksessa tai kurissa, vain minun. Voin jättää roskiksen tyhjentämättä, tavarat järjestämättä tai kahvimukin puolilleen, eikä kukaan purnaa.

Te näitte nurkkauksestani sen siistityn version.

Taustalla soi: Bill Withers