Ynnäsin eilen kynsilakkani. Järkyttävää. Tiesin, että niitä on paljon ja olen myöntänyt itselleni, että niitä on liikaa – mutta silti. Ounastelin luvun pyörivän jossain parin sadan paikkeilla.

Kirjoittaminen takkuaa, koska en oikein tiedä mistä aloittaa. Selitetään ensin.

Valtaosa varastosta on kerääntynyt ammattini vuoksi, sillä olen pitänyt myyntivarastoa pariin eri otteeseen, kahden eri tuotemerkin lakoilla. Työtilanteen vaihtuessa kulloinenkin varasto on jäänyt kotikäyttöön. Ensimmäinen erä on ostettu vuonna 2006, eikä se ole enää myyntikelpoinen. Ostin toisen, pienemmän – ihania pikkupulloja. Vaihdoin taas työpaikkaa, enkä enää myy mitään. Nyt työhuone, jääkaappi, kylppäri ja makuuhuone tulvivat lakoista, koristeista ja tarvikkeista. Silti ostan niitä lisää.

Olen ikuisella kynsilakkametsällä. Jos näen täydellisen sävyn, ostan sen. Syyksi riittää kaunis pullo, erikoinen väri, uudenlainen tuntuma tai nimi. Kyllä. Ostan lakkoja nimen perusteella.

Hyvin harvoin lakkaan kynsiäni samalla lakalla kahdesti. Tiedän, se on pöyristyttävää. En vain ole keksinyt ainuttakaan niin tehokasta omatunnonruostuttajaa, että pystyisin jättämään kiehtovan kynsilakan kauppaan. Vaihtaa väriä auringossa? Anna! Matta, kuminen pinta? Heti tänne! Täydellinen yhdistelmä hileitä ja mukana tulee vielä avaimenperä? Tahdon! Kyljessä Minni Hiiri? Saatava välittömästi!

Olen joskus laskenut paljonko pelkästään kynsiin liittyvässä kosmetiikassani on kiinni rahaa. Rintakehän ympärille puristui vanne ja ohimolla alkoi tykyttää. Samaan ahdistukseen laskin montako vuotta se tekisi asuntolainastani lyhemmän ja sitten korkkasin kaljan. Sanokaa mitä tahdotte, mutta sen bissen tarvitsin.

Samalla tavalla voisin spekuloida omistavani muhkean osakesalkun, pienen kesämökin tai vaikkapa valkaistut hampaat ja korjatun näön. Spekulointi palauttaa asioita mittasuhteeseen, muttei ole absoluuttisen totuuden edustaja. Olisivatko ne tonnit muka oikeasti säästössä? Joka kerta, kun olisin jättänyt lakan ostamatta, olisin kotona kilauttanut juuri ne kolikot lukolliseen säästöröhköön? Tuskinpa. Kynsilakkojen sijaan saattaisin omistaa enemmän vaatteita tai koruja, mutta että osakesalkun – enpä usko.

Olen melko sinut sen kanssa, että valikoimani on täysin pöyristyttävä. Yli kolmensadan kynsilakan omistamisessa ei ole mitään hienoa tai tavoiteltavaa – eikä järkeä. Niiden käyttäminen ihmisiässä on mahdotonta. Varsinkin, kun olen vannoutunut rakennekynsisti, joka essun riisuttuaan ei kotona yleensä enää jaksa vaivautua. Nyt kun olen pitänyt taukoa työelämästä, tilanne on ollut eri, mutta tiedän että kun ensi viikolla palaan arkeen, kynnet jäävät taas oman onnensa kenoon. Ja millä perusteella valitsen mitä lakkaa niistä kolmestasadasta tänään laitetaan? No sitä uusinta.

Koska osa lakoista on tupla- tai triplakappaleita, jaan niitä eteenpäin aina tilaisuuden tullen. Ne on jo maksettu ja jääkaapissa on tälläkin hetkellä maitoa, joten turha murehtia. Kaapissa jähmettymällä ne eivät kenenkään mieltä lämmitä. Eilen Emilia pokkasi varastoistani itselleen viisi korkkaamatonta arvatessaan Facebookissa järjestämässäni pika-arvonnassa lähimmäs oikeaa. Hänen kokoelmansa kuulemma triplaantui.

En halua luopua intohimostani vain siksi, että vuosien mutkitellessa kyytiini on sattunut keikahtamaan vähän lastia. Olen miettinyt kenelle ylimääräisistä lakoista olisi hyötyä, mutta mitään konkreettista ei ole tullut mieleen. Ajatuksissa kävi vähävarainen ja koreilunhaluinen nuori polvi, mutta käytännössä miten? Kynsilakka sisältää paljon kemikaaleja, enkä toisaalta haluaisi tyrkyttää vaihtoehtoa niille, jotka eivät sitä välttämättä tarvitse. No eihän kynsilakkoja kukaan tarvitse, toisaalta. Ymmärrättekö nyt? Kaapissani on kymmenittäin käyttämättömiä, uusia lakkoja, joille ei ole ostajia sekä käyttämättömiä, vanhoja lakkoja joita en enää edes kehtaisi myydä. Kokoelma ei juuri supistu, koska roskiin en periaatteen vuoksi halua heittää, mutta uusiakaan en voi vastustaa.

Niin että onko ideoita?

Toistaiseksi venynein ideani on kynsilakkarunous. Jokaista minulle lähetettyä runoa vastaan yksi kynsilakka. Sadasta runosta saisi jo kirjan, jonka voisi kuvittaa –  tittididittidii: taiteellisilla kynsilakkakuvilla. Kuka on mukana?