Muistatteko lomakynnet, ne huikean pitkät ja terävät sukkahousunpuhkojat? Ne on nyt vaihdettu näihin.
Viihdyn myös lyhyissä kynsissä. Näitä on mukava lakata. Näppäimistön äärellä tapahtuva kiroilu on vähentynyt. Näiden kanssa ei juurikaan satu vahinkoja. Vältän siipan tietävät katseet kun en luimistele stiletit solmussa pienilukkoisten korujen kanssa. Oikeastaan melkein kaikki on kätevämpää lyhyillä kynsillä.
S i l t i, kun näin työkaverini uunituoreet (pun intended) lilalla marmoroidut stiletit, meinasin haljeta kateudesta. Niin kauniit! Pitkät, harmoniset ja näyttävät.
Täynnä pieniä yksityiskohtia. Sopivasti kimallusta. Tahdon!
Seuraavalla lomalla sitten. Siihen asti katselen silmäkulma kosteana kuvia. Suht kateellisena.
Taustalla soi: Alcatraz
Huh mitkä kynnet! Ehdottomasti nuo sinun nykyiset ovat paremmat tällaisen nysäkynsi jo luonnostaan- muidun silmään.
Mä viihdyn oikein hyvin molemmissa, mutta näissä lyhyissä on se vika, että kasvu meinaa tulla heti esiin. Lyhyessä pieninkin muutos näkyy heti, kun pitkässä saa vähän anteeksi, vaikka olisikin viikko ylimääräistä alla. :)
Makuja on monia ja tiedän että stiletit eivät miellytä kaikkien silmää. Tässä postausta selatessani melkein jo tunnen, miltä tuo pitkä liukas akryylipinta tuntuu kämmenen sisään suljettuna. Ah, ikävä! :D