Nyt kun olen tuutannut teille lyhyen ajan sisään kolmea eri salvaa ja tehokosteuttajaa, on aika esitellä perheen toinen näkemys. Omalla yöpöydälläni on paljon sitä ja vielä hiukan tätä, mutta sängyn toisella puolella oleva laskualusta näyttää selkeydessään aika kadehdittavalta. Yksi ainoa tuote.

Miesten kosmetiikan käyttö on kai vähän kaksijakoista. Toiset käyttävät niitä juttuja, joille on tarve ja toiset pitävät kaikkea suihku- ja hiusgeelin ylittävää homona. Siipan kaveripiirissä homottelu on riisuttu loukkaavuudesta riittävän tiheällä käytöllä, mutta niitä ei-niin-kaverihenkisiäkin sormellaosoittelijoita löytyy. Heikommalle itsetunnolle saattaa olla kolaus, jos kaveri näkee suihkupussissa peitevoiteen. Miesten asiointi kosmetiikkaosastolla on ihan oman juttunsa aihe, mutta jos tätä sattuu joku kahden vaiheilla arpoja lukemaan, niin ihan rohkeasti vaan, neuvoa kannattaa tulla kysymään koska ratkaisu voi olla hyvinkin yksinkertainen.

Meillä karvaisemman osapuolen kosmeettinen ongelma ratkesi vahingossa. Kämmenselässä talvisin vuosikaupalla muhinut ärtsy ihottuma lähti ihan huomaamatta Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamilla. Siippa ojentuu iltaisin kohti yöpöytääni ja sitten tursotetaan mistä purkista milloinkin käsille yöksi rasvaa. Eräänä iltana kuuluikin erikseen pyyntö saada sitä samaa kuin eilenkin. Mitäköhän samaa..niin sitä? Kohollaan oleva, punainen ihottumaläiskä oli yhden yön käytön jälkeen pudottanut pois punaisen viittansa. Kohollaan se oli edelleen, mutta ihon väri oli palautunut normaaliksi. Kahden päivän käytön jälkeen rutto oli kokonaan kadonnut. Kokeilun vuoksi vaihdoimme pariksi yöksi tavalliseen käsirasvaan ja punainen röpelö palasi.

Olisin niin mielelläni kuvannut teille lähtötilanteen, mutta mies mokoma ei suostunut jättämään voiteen käyttöä uudelleen väliin niiksi muutamaksi päiväksi, että olisin saanut ihottumasta kuvan. Ongelmaa on hoidettu kaikenlaisilla lääkerasvoilla ja jopa kortisonilla, mutta tähän asti ainoa tulos on saatu aikaan Eight Hour Creamilla.

Voiteen jäykkyys tai vahva ominaishaju eivät tunnu uutta uskollista käyttäjäänsä haittaavan. Vaikka alkuun tarina hevosille suunnitellusta kaviorasvasta vähän hymyilytti, niin nyt näyttävät purjeet kääntyneet pullolleen. Ehkä termissä kaviorasva on sopivasti miehelle sopivaa rosoisuutta. Tuotteessa on myös melkoisen hyvä säilyvyys, sillä purkinjämä, josta kaikki sai alkunsa oli laskujeni mukaan ainakin kahdeksan vuotta vanha. Häpeällistä varastointia, mutta onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Tuubin kyljessä luvataan kolmen vuoden säilyvyys avaamisen jälkeen.

Koska itse vietin tammikuussa kosmetiikkalaihista, tilasi siippa itse itselleen netistä ison tuubin heppasalvaa. Tarkan sentin mies pohti ensin halvemman ratkaisun toivossa vierailua oikeassa hevostarvikeliikkeessä, mutta pienen keskustelun jälkeen päädyimme kuitenkin aitoon alkuperäiseen.

Onko muilla kokemuksia tästä klassikosta?

Taustalla soi: Anna Puu