Olen muutamaan otteeseen maininnut tykkääväni kaikenlaisista kylkiäisistä ja näytekokoisista tuotteista. Tykkään erityisesti hifistellä ihonhoitotuotteiden parissa ja bongailla kaikenlaisia uusia ominaisuuksia ja tuotteita, jotka toimivat jotenkin vallankumouksellisen uudella tavalla. Tai jotka on pakattu bambuun.

Tämänhetkinen ihonhoitorutiinini on oikein toimiva. Sen erikoispiirre on omat tuotteet iltapesuun kylppärissä suihkun ja saunan yhteydessä sekä toiset tuotteet vessan kaapissa, jotka on tarkoitettu ns. vaatteet päällä -pesuun. Erilaisia putsareita on käytössä melkoinen liuta ja aina välillä niistä joku tietysti loppuu. Viimeiseksi loppui Tayn ihana puhdistusvoide, jota olin jo melkein tilaamassa lisää (£ 30, nipistävän muttei kuolettavan kova hinta), kunnes keksin kurkata jemmaan.

Jemma on paikka, jossa säilytän avaamattomia tuotteita. Siellä on joitakin huulikiiltoja, yksi luomenpohjustaja, jonkin verran suihkukosmetiikkaa (kuorintoja, geelejä, naamioita) sekä pakkauksia.

Pakkaukset ovat hankintoja, joiden impulssina toimii joko a) hinta b) ulkonäkö c) maineen nostattama uteliaisuus tai d) kylkiäinen.

Kun samassa pakkauksessa saa monta tuotetta tavallista pienemmässä koossa, uuteen sarjaan on helpompi saada tuntumaa. Arastelen ostaa täysin vieraan sarjan tuotteita täysikokoisina ja maksaa niille osoitettua hintaa, sillä usein tuotteiden yhteisvaikutus on avainsana toimivuuteen. Jos uudet tuttavuudet tulevat matkapakkauksessa, riski on hallitumpi. Ne tulevat halvemmaksi ja joku on miettinyt sopivan tuoteyhdistelmän valmiiksi puolestani. Oikeinko minikokoisia? Joooooo!

No jemmaan kurkatessani löysin edellä lueteltujen juttujen lisäksi nämä.

Impulssi poikineen. Ja ihan itse ostettuja kaikki, valitettavasti.

Sensain laukku sisältöineen tuli kylkiäisiksi, kun ostin siskolleni ylellisen joululahjan. En ole ehtinyt kokeilla.

Bliss nauttii melkoisesta kulttimaineesta ja tahdoin ehdottomasti hankkia sarjan tutustumispaketin. Kokeilin kuplivaa happinaamiota kämmenselälle, mutta tuotteet eivät ole ehtineet vielä tositoimiin.

Ole Henriksenin pakkauksen tilasin netistä päivien jahkailun jälkeen. Pystyn toisinaan siis pidättäytymään impulsseistani jopa vuorokausilla. Olen ollut taivaallisessa kasvohoidossa, jossa käytettiin OH:n tuotteita ja hintaluokan perusteella luvassa pitäisi olla laatukamaa. Siis heti kun ehdin ottaa ne käyttöön.

Muradin tuotteista tiedän vähän, mutta asiansa osaava edustaja puhui minut pyörryksiin syksyn pressipäivässä. Sain silloin mukaani huulivoiteen, joka kimmoitti ostamaan kokeilupakkauksen ihonhoitotuotteita. Toistaiseksi avaamatta.

St.Tropezin itserusketussetin ostin hyvissä ajoin ennen joulukuista lomareissua. Aikeenani oli hiukan päivettää lakanaista olemustani, mutta aikeeksi jäi.

Kiehlsin pussukka tarttui mukaani kyseiseltä lomalta, kun määränpäästä löytyi kiva kosmetiikkaosasto. Muistelin kuulleeni hyvää tietyistä tuotteista ja kun ne sai samassa nyssäkässä, vieläpä hyväntekeväisyyspainoksena, ostin tietty. Onneksi osa rahoista meni hyväntekeväisyyteen, sillä nämä eivät ole vielä päässeet tekemään hyvää kenenkään iholle.

L’Occitanen tuotepussista olen sentään korkannut jalkavoiteen. Puoli tiuta kaikkea muuta odottaa vielä vuoroaan.

Weledan pussukan löytyminen oli todellinen onnenpotku, sillä olin viime viikolla melkein tilaamassa Skin Foodia, kun se jossain blogissa nostettiin palkintopallille. No kappas, täällähän sitä on. Ja muutamaa muutakin juttua. Pitääpä muistaa sitten kun niitä tarvitsen.

Ylisöpöt Yonka-putelit sain vuosikausia sitten joululahjaksi kosmetologiltani ja niitä on säästelty tarkoituksella. Aluksi en hennonnut käyttää niitä ja nyt en ole enää varma uskallanko. Ajoitin lahjuksen vuoteen 2009, mutta saattaa olla että heittää vuodella suuntaan tai toiseen.

Dr. Alkaitis on uusin hankintani. Cult Beautyn uutiskirjeessä vihjailtiin minikokoisten tuotteiden setistä, kun saman merkin tuotteisiin käyttää nettikaupassa £40. No katoppa, täällähän olis matkapakkaus viidelläkympillä. Matkapakkaus + minikoot = onni. Tulivat eilen ja vein poikkeuksellisesti pakkausmateriaalit suoraan ulkoroskikseen, jotta siippa ei saisi asiasta vihiä. Tuotteet hukkuvat vanhojen sekaan, eikä se kuitenkaan lue blogiani. Testaan näitä heti, kun aloitan vihreän kauneuden kauden.

Ja jotta edelliset eivät makaisi kaapissa yksinään, niillä on kaverina sylillinen sipaisukokoisia testereitä. Näiden seasta löytyy ihan kaikkea mahdollista meikkivoiteesta huulirasvaan, mutta..niin, mitä mutta?

Menen innosta pahki joka kerta kun saan eteeni uuden pakkauksen jossa on hypistelykokoista kosmetiikkaa, mutta ehkä on aika kohdata tosiasiat. Iho reagoi uusiin tuotteisiin käyttäytymällä erikoisesti. Se saattaa puskea epäpuhtauksia, kutista tai muuten oikkuilla. Epäpuhtaudet yms. olisi kiva pitää kosmetiikkaosastolla minimissä, joten jos nyt kunnolla kirjat avataan, niin olen oikeasti aika arka kokeilemaan uusia ihonhoitotuotteita. Tai arka, ehkä se on väärä sana. Haluan tehdä kaiken perinpohjaisesti. En halua kokeilla yhtä voidetta siellä ja toista täällä, vaan haluan ne kaikki käyttöön heti samalla kertaa, jotta voin alkuvaikeuksien jälkeen maksimoida hyödyn.

Ihon kuntoon vaikuttavat monet muutkin asiat ja koska syömiseni ja oikeastaan kaikki muutkin tekemiseni kulkevat melkoista vuoristorataa, yksittäisen vaikuttimen erottaminen on aika hankalaa.

Kun avaan kylppärin kaapin tai vilkaisen suihkuhyllyyn, ne ovat tursollaan vajaita purkkeja. Käytänkö ne ensin loppuun vai avaanko nämä siihen sekaan? Avattu tuote pilaantuu nopeammin kuin avaamaton, mutta entäs jos avaamaton tuote on valmistettu puoli ihmisikää sitten?

Välillä tuntuu että multa pitäisi takavarikoida hetun loppuosa, omaisuus ja vapaus.

Taustalla soi: BB Salby – Aamu