Perinteinen maanantainen kohellusaamu, vaikka onkin jo tiistai. Erittäin hyvä muistutus siitä, miksi pitäisi pitäytyä niissä omissa tutuissa rutiineissa, eikä koskaan kokeilla mitään uutta.
Tulin suihkusta ja totesin aukileikatun vartalovoiteen hyytelöityneen tuubin pohjalle. No ei hätää, onhan tässä näitä. Avaamattomien hyllyltä vinkkasi silmää pullollinen Kiehl’s:n lippulaivaa, mutta koska olen tässä kuussa onnistuneesti käyttänyt pois kaikenlaisia vanhoja jämiä ja kokeilupakkauksia, tempaisin käyttökaapista pienen valkoisen pullon.
Dior Addict 2 on tämänhetkinen tuoksuni ja tämä söötti vartalovoide tuli sen mukana joulun lahjuspakkauksessa. Sama se kai, tuleeko tuoksu hajuvedestä kaulalla vai vartalovoiteesta iholla, tuumin levityspuuhieni lomassa. Lihasmuistini johdatteli hierontaliikkeitä läpi jalkojen ja keskivartalon, enkä kiinnittänyt tuotteeseen sen kummemmin huomiota. Ihan kiva tuoksu, ei liian voimakas, mutta sopiva. Täytyy muistaa jättää hajuvesi pois, etten vahingossa tuplaa tuoksupilveä, haha, siinäpä olisikin. Voin niin kuvitella ihmisten nyrpistelevän nenää selän takana – saisin päivässä maineen Wunderbaum by Dior:ina. Hih!
Kun höläytin voidetta kämmenelle vasenta käsivartta varten, tajusin että jotain on pielessä. Jumaliste, sehän kimaltaa!
Voi saasta.
Että sillälailla. Yritin tietysti pestä kimallusta kämmenistä, mutta eihän se mihinkään irronnut. Nyt sitä sitten on, koko eukko ihan bling. Eikä ole kaukana myöskään ding, sen verta kohisee verta otsasuonessa. Tämänpäiväiset työvaatteet on siis uhrattava kimallukselle ja toivottava hartaasti, että kierros rosterirummussa pelastaa tilanteen. Lemmikkien satunnaiset karvat eivät vaivaa mua mitenkään, ne ovat vaan söpösti harmittomia. Ai katos, sillä taitaa olla koira – tai ehkä kaksikin, karvojen määrästä päätellen. Mutta vaatteissa säihkivä tahaton kimallus, eih. On yritetty piehtaroida vähän hienomman ihmisen roolissa, näköjään. Eikä kovin onnistuneesti, senkin pelle!
Kimallusta on myös naamassa, näppäimistössä, mainittujen nelijalkaisten kuonoissa, kahvimukissa.. Ainoastaan kameran sain suojattua vetämällä todistusaineiston keräämisen ajaksi kumihanskat käteen, mutta sitten hiostavuus otti vallan ja luovutin.
Niin, kyllähän minä nyt kuvista näen, että siinä pullon kyljessä lukee ”Shimmering perfumed body moisturizer”, mutta kun en tutkinut pränttiä ennen kuin kävin touhuun. Mikä sinänsä on tietysti täysin poikkeava tilanne näin fiksulle ja suunnitelmalliselle tyypille. Muttaettäjoo. Ihan kiva säihkyvoide, vaikka kesäksi säärille. Muistakaa kumihanskat.
Mitenkäs se arkeen paluu siellä, vähän paremmin ehkä?
Taustalla soi: John Legend
Kiehlsin lippulaiva on meitsin suosikki. Käyn yleensä illalla suihkussa ja levitän sen jälkeen vartalovoiteen. Kun olen nukkunut yön, raahautunut päiväksi töihin ja lopulta illalla taas astumassa suihkuun, Kiehlsin vaikutuksen iholla huomaa edelleen. Silti ei tule näppyjä tai rasvaista ja tukkoista oloa iholle. Love it, Love it, Love it. Mutta miksi se on niin kallista ja sitä saa vaan Helsingistä tai verkkokaupasta? nyyh!
Hehkutuksesi ei ainakaan vähentänyt odotuksen tuomaa jännitettä. Jonain kuivankarheana aamupäivänä hukuttaudun Kiehl’s:iin. :)
sitä ollaan sitten käytetty vähän extraa tälläytymiseen ;) Kaipa meillä kaikilla kimaltaa joskus… kaikista inhottavimmat on kimaltavat suihkugeelit, voi sitä siivoa kylppärissä ja ymh… joka paikassa :D
Huih, nuo olen onneksi vielä onnistunut välttämään. Todennäköisesti tämä jäi viimeiseksi tämänkaltaiseksi sählingiksi, oletan ottaneeni kerrasta opiksi. Tai toivon, miten vain. :)
Mä luen sun postauksia yleensä kännykällä ja sillä on NIIN hankala ( = lue olen laiska ) vastata. Ja sitten kun olen koneella, aina unohdan.
Mutta nyt kun tiedän että luet vanhoihinkin kommentteihin tulevia tarinoita haluan jakaa kanssasi muiston mitä itselläni oli vst tuotteesta. Oltiin yhtenä kesänä alpeilla ja olin saanut jostain piz buinin pienen tuubin, n 50 ml tai alle. Tuubi oli merkille tunnusomaisen ruskea, päässä rollonia muistuttava valkoinen möykky, joka teki huulet valkoisiksi. Loistavia kuvia on albumissa.
Mutta kun tuubia käytin, oli aina lämmin ja se purkki ns päästi väriä. Eli viikon matkan jälkeen oli tuubin ympäriltä ollut ruskea väri lähtenyt pois ja se oli siirtynyt mun käsivarsiin. Koska olimme Alpeilla, ei siellä aurinkoa otettu kuin käsivarsiin, niskaan ja naamalle oli oma aurinkovoide.
Olin tietämättäni lähes koko viikon kimalteen peitossa.
Eli säästä säkin tämä loppu kesään ja ulos lähtiessä kimalletta käsivarsiin, ei tarvi seinäruusuna seisoskella.
Hihhii! :) Ehkä me finskit ollaan liian jäyhiä kaiken kimaltavan kanssa. Pitäis vaan ottaa mallia muuan tanssijattaresta ja pistää elämä hileiseks. ;)