Olen tässä jonkin kuukauden ajan käytellyt pois kaikenlaisia näytepakkauksia ja matkakokoja ja ottanut tämän rohkean askelen myös hiuspuolella. Kuten aiemminkin mainittu, olen vuosia vannonut pelkästään Tigin nimeen ja sarjan sisälläkin vaihdellut tuotteita niukanlaisesti. Koska luonteenpiirteet tuntuvat muutenkin iän karttuessa olevan pehmenemään päin, olen loiventanut kantaani myös hiustenhoitoehdottomuudessani.

Viimeinen Tigi loppui kauan ennen joulua, sitten pyörittelin tukan läpi pari Biozelliä ja nyt muutaman viikon olen näpertänyt sekalaisten pikkupussukoiden kanssa. Olen yrittänyt karistaa ennakkoluuloviitan aina ennen kämmenen täyttöä, mutta auliisti myönnän silti yllättyneeni kun L’Occitanen Volumizing Shampoo olikin aika hyvä. Hirvittävän nestemäinen ja valuva, mutta pesutuloksessa ja tuoksussa ei mitään valittamista. Tukka jäi puhtaaksi muttei karheaksi ja yrttinen tuoksu kylppärissä oli erilaisuudessaan sekin aika kiva. Kuva on lainattu brändin nettisivuilta, sillä joku siivosi lavuaarinreunuksen ennenkuin ehdin älähtää tarvitsevani siellä lojunutta sälää vielä. Nettisivujen myydyimpien sampooiden listauksessa tämä näyttäisi olevan toisena, mikä on helppo uskoa.

Seuraavaksi kokeilin Cutrinia, joka on aina ollut vähän mitäänsanomattoman oloinen sarja. Tiedän sitä käytettävän kampaamoissa laajalti, mutta itse en ole tuntenut vetoa näihin varsin tavallisiksi luokittelemiini tuotteisiin. Koska olen jo löytänyt sen luottosarjani, olen ollut varsin ronkeli ostamaan mitään muuta. Nämä pikkupussukat päätyivät hyllylleni erään kampaajatuttavani kautta. Sen saman, joka tutustutti minut myös Potion 9:een. Siihen ihastuttuanikin ajattelin että Potion 9 kiva, sampoovalinta tylsä. Tämän kaiken lyttäämisen ja vähättelyn otan tässä nyt julkisesti takaisin, sillä molemmat vastikään kokeilemani Cutrinin sampoot ovat olleet varsin hyviä.

Careism Shampoo (sivuhuomautus: Syvästi kunnioittamani Kotus neuvoo kirjoittamaan ilman H:ta – siksi kirjoitusasu vaihtelee pisin tekstiä) jätti hiukset niin pehmeiksi, että huuhtelin niitä varmuuden vuoksi hiukan normaalia pitempään, kun en ollut varma olinko jo pessyt kaiken pois. Kyllä vaan, pesutulos todella jäi erityisen sileäksi. Hiukseni ovat luonnostaan ennemmin lasimaiset kuin karkeat ja siksi hämmästyin tukkatuntua. En ollut koskaan ajatellut, että pelkkä sampoo saisi hiuksista niin silkkiset. Käytin hymyssäsuin kaksi pussukkaani pois ja kaikki ennakkoluuloni karistaneena napsaisin kulman seuraavasta kotimaisesta.

Colorism Shampoo ei ollut pesutulokseltaan yhtä loistava, mutta vei voiton tuoksukategoriassa 6-0. Ihan kuin nestemäistä Lipsi-mehujäätä! Aivan huumaava vadelman tuoksu, joka sai siipankin kurottelemaan nenä pitkänä kourieni väliin. Tukka puhdistui asiallisesti, mutta edellisen yllättäjän silkkisyys jäi puuttumaan. Höpsöä ehkä, mutta pelkästään tuoksun vuoksi tykkäsin tästä silti lähes yhtä paljon. Kummankin tuotteen yhdeksän ensimmäistä ainesosaa ovat identtisiä, mutta kemiantuntemukseni ei riitä perkaamaan kymmenennen kohdalla tapahtuvaa eroavuutta selkokielelle. Ken tietää, huikatkoon. Molemmista jäi hyvä mieli, mutta täydellinen sampoo olisi näiden kahden yhdistelmä. Sampooiden sekoittelu on käsittääkseni ihan sallittua, mutta tiedän etten kuitenkaan jaksaisi sitä tosipaikan tullen tehdä.

Pussukkavarastossani riittää tutkittavaa vielä muutamaksi viikoksi, mutta tässä näitä ensimmäisiä fiiliksiä. Yhden pussin pari käyttökertaa on juuri sopiva määrä maistiaisiksi; antaa tuntuman, muttei ehdi kyllästyttää. Tuloillaan on vielä ainakin Sebastiania, Pure Pactia, Hypactia, sekä Cutrinin hoitoaineita. Vasta kun pussit on tyhjennetty (ehe ehe), otan kaapista käyttöön seuraavan täysikokoisen. Eikä sekään ole Tigiä, hämmästelkäämme.

Ihan kiva huomata että toimivia vaihtoehtojakin löytyy, mutta en voi välttyä pohtimasta montako kivaa olen jättänyt vaniljasyndroomani kourissa kokeilematta. Olenko tukanpesurajoitteeni kanssa ainoa, vai tunnustaako joku muu?

Taustalla soi: Guru Josh Project