Ah meikkaamisen iloa, kun rutiininomaisuus on hetkeksi väistynyt. Toisinaan arkiaamun kiire saa leukalihakset jumiin ja otsasuonen tykylleen kun kello juoksee nopeammin kuin ajatus. Töissä on näytettävä edustavalta, joten meikkaamiseen kuluva ylimääräinen aika on pois muualta – kuten esimerkiksi aamupala-ajasta. Ja sehän se on hieno pohja uudelle päivälle.
No tänään oli kuulkaa toisin. Iltavuoro antoi tilaa rauhalliselle aamulle ja viikon peikkoretkien jälkeen oikein hymyilytti istua meikkipeilin eteen ja aloittaa kaaaikessa raaauhassa hyräilyn säestämä sutiminen. Aikaa oli niin ruhtinaallisesti, että ehdin jopa kokeilla kahta erilaista huulimeikkiä näiden tummien silmien parina.
Vaaleat kiiltohuulet keventävät tummaa silmämeikkiä ja punainen mattasuu lisää ilmeeseen draamaa. Jälkimmäisen ylläpito olisi helpompaa, mutta kaksipainotteinen vahva meikki ei välttämättä ole asiakaspalvelussa yhtä helposti lähestyttävä kuin tuo ensimmäinen versio.
No tässä aamupalan aikana ehtii vielä tuumailla ja vertailla lopputulosta kuvista, joita näytti tältä aamulta kertyneen vajaa viitisenkymmentä. Täytyy myöntää, etten edelleenkään ole täysin sujut naamani killittäessä ruudulta takaisin. Kuka muka harrastaa kuvansa levittelyä netissä? Ehkä tämän tien kuuluukin olla pitkä. Tällä tavalla kuvia ainakin tulee otettua. Kaikenlaisista perhepotreteista ja tilannekuvista kun tulee useimmiten vetäydyttyä kuvakulman ulottumattomiin. Olisi ikävä havahtua vanhempana siihen, että naamasta on yksi kuva aina kymmentä vuotta kohti.
Niin ja sitäpaitsi, meikkaustaitojen kehittymistä on blogikuvien kautta helppo seurata. Jokaisesta kuvasta kun löytää jotain korjattavaa, kehitys tapahtuu kuin huomaamatta. Saman kaaren huomasin myös kynsisalongissa työskennellessäni. Vaikka niiden ensimmäisten kynsikuvien katseleminen tuottaakin melkoista tuskaa, olen säästänyt ne tarkoituksella. Toivottavasti tästä julkisesta pärstän värittämisestä kehityskaarineen on jollekin teistä hyötyä tai iloa. Siippani on istuttanut mieleeni ajatuksen, jossa tällaisen pällistelybloggaamisen luonne tiivistyy melko osuvasti.
”Ei ole väliä nauraako mun ansiosta vai kustannuksella, pääasia että on hauskaa.”
Taustalla soi: Fall Out Boy
Niin hienon muotoiset kulmakarvat, että olen ihan kade! Upeat. :)
Itsellä on niin värittömät karvakkeet kulmissa, että kulmat pitää piirtää joka aamu. Minun kärsivällisyydellä (tai sen puutteella) ja taidolle ovat aina eri paria ja eri kohtaa. Hmpf.
Aika harvakseltaan mullakin noita karvoja tuolla kasvaa. Vaikken muuten laittaisi yhtään meikkiä, kulmat piirrän aina jos poistun kotoa. :)
Oletko kokeillut ottaa meikatuista kulmista kuvaa? Se joskus auttaa hahmottamaan eroja. Tai kokeile tehdä ensin se, jonka yleensä teet jälkimmäisenä. Tai tee kerran överin isot/tummat kulmat ja seuraavalla kerralla pienet/hennot ja sitten tähtäät näiden välimuotoon. Tosi pienellä vaihtelulla voi saada kiinni erilaisesta tavasta. :)
Ja mä myönnän että tykkään eniten värittää kulmia sellaisella geelimäisellä värillä, jota levitetään erillisellä siveltimellä – jälki on pehmeämpää kuin kynällä mutta skarpimpaa kuin puuterivärillä. MUFE:lla on huippu tuote, vedenkestävä Aqua Brow (hinta n.50e?) ja MACille on justiinsa tullut yhden kokoelman mukana tuo Fluidline Brow Gel Creme, mitä kuvissakin on käytetty (hinta 18,50e). Rohkeasti vaan kokeilet erilaisia tyylejä, kyllä se oma sieltä löytyy. :)
Löysin jostain meikkisarjasta sellaisia muoviliuskoja/sabluunoita, joka asetetaan kulmiin ja sitten puuterimaisella värillä + siveltimellä ”maalataan” kulmat. Tulee ainakin samanlaiset joka kerta, mutta kohta vaihtelee. :)
Reilusti vaan treenaamaan, kyllä ne siitä vapaalla kädelläkin hahmottuu. :)