Tuhlailuvaroitus! Tämän artikkelin sisältö pohjautuu ostopäätökseen, joka on tehty tunnekuohun vallassa ilman kohtuulliseksi katsottua harkinta-aikaa. Kirjoittaja ei ole vastuussa impulssiostoksensa nostattamasta aallokosta, eikä hänen vastuukseen voida laskea alla olevien valokuvien aiheuttamaa huulikynäkaipuuta. Dior Jelly Lip Pen #476 Ilhabela on täällä.
Oikeasti olen käynyt hypläämässä Diorin kevätkokoelman neljää huulihyytelöä jo useamman päivän, mikä kohdallani lasketaan keskimääräistä pidemmäksi harkinta-ajaksi. Olen haaveillut jonain päivänä omistavani edes yhden Cliniquen Chubby Stickin, mutta hinta on toistaiseksi kouraissut liian syvältä. Kun sitten näin kimaltelevat karkkiväripuikot Diorin telineessä, sivuutin silmää räpäyttämättä sen tosiseikan, että tällä hinnalla ostaisin viikoksi ruokaa.
Hypistelin, testailin, ihailin, huokailin ja pyörittelin kyniä edellispäivänä niin pitkään, että aloin saada vinoja katseita henkilökunnalta. Tänään päiväkävelyllä siippa osti kolmella kympillä kauluspaidan (ovh 59,95€) joten meikätyttö siinä vanavedessä oikeutti itselleen samanhintaisen huulikiillon (ovh 29,90€). Tehty ja taputeltu.
Tämä hävyttömän kallis kimallehyytelö tuoksuu huumaavan trooppiselta. Ehkä mangolta? Papaijalta? Se levittyy liukkaasti, tuntuu pehmeältä ja tottelee etiketissä nimeä ”huulihoide”. Ainesosalistalla neljäntenä skvalaani. Kynän jättämä jälki on hyvin hentoa ja läpikuultavaa, mutta todella kimaltavaa. Väripigmentti tulee esiin vasta ikäänkuin kimalluksen takaa, päinvastoin kuin kaikissa muissa käyttämissäni huulikiilloissa, joissa väri on ensin ja kimallus vasta toissijaisena ominaisuutena. Pinkki pohjaväri on kerrostettavissa näkyviin, mutta se vaatii useamman edestakaisen vedon.
Yksittäiset kimallehippuset ovat mikroskooppisen pieniä ja niiden erottaminen vaatii kunnon tihrustamista. Hienojakoisuudessa piileekin lopputuloksen viehättävyys: huulilla ei ikäänkuin ole mitään, mutta ne heijastavat taianomaisesti valoa. Shimmer tuo mieleen sen epäonnisen aamun vartalovoiteen, joka myös oli peräisin Diorin suunnittelupöydältä.
Väripatruunaa saa ruuvattua esiin pohjasta kääntämällä, eikä näin pehmoista massaa edes voisi teroittaa. Tuotetta on puikossa vaivaiset 2,75g, joten säästeliäästi käytettäköön tämä keväinen kokoelmaherkku. Parhaassa loistossaan hohtotikku lienee kesällä, kun iho saa päivetyksen myötä hiukan eloa. Tämä kesä tuoksuu tropiikilta!
Jos mun elämästä joskus kirjoitettaisiin kirja, sen vakuuttavin nimi olisi Impulssin viemää. Toivotan muille pidättäytyväisempää jatkoa ja palaan nuuhkimaan huulihoitoani aurinkolasit silmillä, Summer Jam paukkuen.
Taustalla soi: The Underdog Project
Ihanan näköinen! Kaunis väri ja todella, todella kiva, ettei niitä hippusia erotu selvästi! Pitääkin siis tämän tunnekuohun vallassa kartaa tänään stockaa ja wiklundia :D
Joo, tykkään tykkään tykkään! Mut aattele jos nää kaunokaiset menee sulta ohi, mitäs sitten? :)
siis tämä on kuin huulipuna ( tai kiilto ) mutta koostumus on tiiviimpää ?
Aina pitää hulluja asioita olla ja varsinkin pitää tietää uutuuksista, tietenkin.
Huulipuna tulee vielä käyttöön. Miehelläsi taatusti on kauluspaitoja ennestään kaapissa.
Olen samaa mieltä. :) Koostumus on vähän kuin tosi hentopigmenttisellä, huulirasvamaisella huulipunalla. Ei tahmainen kuten kiillolla, muttei niin värillinen, että voitaisiin laskea punaksi. Hybridipuna? :)
Ensimmäinen ajatus oli, että joku 90-140 € huulipuna vai? Mutta nyt on kyllä pakko extra-pihinä ihmisenä todeta, että kyllähän tosta mielellään kolmekymppiä maksaa, eikä varmaan edes kirpasis :D Nimim. En ole ostanut itselleni vaatetta kaupasta about kolmeen vuoteen. Kun ei vaan raski.
Mulle kolme kymppiä on huulikiillosta paljon, kun kyse ei ole ensimmäisestä omistamastani.. :) Jos näitä kimallusihanuuksia ei vielä olisi tusinoittain, hinta ei edes kirpaisisi. Mutta viikoksi omat eväät mukaan töihin, sillä se suttaantuu. :)