Hihi, nyt se on tehty! Olen vatvonut tukka-asiaa jo ainakin vuoden ja nyt viimein uskalsin pätkäistä. Olen pohtinut pääasioita viimeksi helmikuussa ja jo silloin jahkailin katkomisen ja kasvattamisen välillä. Samat lähtökohdat pätivät eiliseen asti. En osannut käyttää pitkää latvaa mihinkään, se oli aina suittu kiinni (ja vapaana ollessaan lähinnä tiellä) ja lisäksi kasvatin sen hoitamisesta ja varomisesta itselleni melkoisen stressin. Ja ja ja, no syitä riitti.
Kampaajani on jäämässä pidemmäksi aikaa pois töistä ja nyt oli viimeinen hetki antaa arvostamalleni taiteilijalle vapaudet. Istuin penkkiin ja ohjeistin Tanjaa tekemään tukalleni mitä ikinä haluaa. Pitkän asiakassuhteen aikana on selvinnyt hiuslaiskuuteni olemus, lempivärini, tapani elehtiä tukan kanssa sekä kaikki muut pienet nyanssit, jotka osaava kampaaja huomioi. Istuin luottavaisin mielin penkkiin ja hymyilin.
Jaaa se hymyily jatkuu edelleen. :) Pitkä polkkani on mahtava! Nämä jos mitkään kuvat vaativat sanomaan, että todellisuus on vielä kuvatuntumaa hienompi. Otin ennen-kuvat kokeilun vuoksi iPadilla, samoin kuin hätäpäissäni työvuoron jälkeen nämä nyt-otokset, joihin valo ei enää riittänyt, enkä osannut edes käsitellä kuvista tämän parempia. Alunperin ajattelin pitää nämä kuvat ainoastaan muistona itselläni, mutta menköön nyt innostuksen piikkiin.
Pituudesta lähti kampaajani mukaan lähemmäs 20 senttiä, mutta olo ei ainakaan vielä tunnu yhtään hassulta. Sain eilen töissä tukastani niin paljon kehuja, että en mitenkään voinut olla kotiutumatta kuontalooni. Latvat ylettyvät tarvittaessa ponnarille, mutta enää niputtaminen ei ole välttämätöntä. Hiukset ovat terveet ja näyttävät hyvinvoivilta. Hiuslaatuni on niin suora, että tukka laskeutuu tähän malliin itsestään ilman toimenpiteitä ja väri – se on kertakaikkiaan upea. Tulette näkemään sen paremmassa valossa myöhempien kuvien myötä. Sliipattu tyylipolkka pehmenee supernaiselliseksi kiharoilla tai nousee kunnon rokkikeesiksi päälaelle. Jonkun muun laittamana, tarkennettakoon.
Tanja on ensimmäinen kampaaja, joka on koskaan saanut värjätä tukkaani tai leikata siihen muotoa ja ehdottomasti oikea tyyppi saamaan vapaat valtuudet. Ainoa harmistus tämän kahdeksanvuotisen taipaleemme aikana on se, etten ole uskaltanut luottaa ammattilaisen näkemykseen aiemmin. Olkaa rohkeita.
Taustalla soi: Eve
Hienot! Vautsi! Kyllä kannattaa luotaa ammattilaiseen :) Jokaisella tytöllä täytyy olla oma luottokampaaja! Harmi vaan kun omani asuu 200 km päässä :/ Mutta häntä en vaihda!
Ps. tulipa monta huutomerkkiä :D
Kyllä! Mulla on väliaikaisesti edessä varakampaajan haku, mutta pitää vaan suunnistaa suositusten perässä. :)
Voi miten pirteä tukka, siis aivan ihana! Värikin aivan passeli sulle, raidoilla tuotu kivasti alkava kesä kuontaloonkin. :) Itekin olen jo pitkään haaveillut karvojen napsaisemisesta paljon lyhyempään, ehkä vielä joskus, ehkä vielä joskus…
Kiitos, välitän kehut eteenpäin. :) Lyhyt tukkahan vois hyvinkin pukea, ei millään tiedä jos ei kokeile. ;)
Hyvän näköinen leikkaus :) Itse kävin maanantaina pätkimässä pitkikseni pois (on minulla silti vähän pidemmät kuin sinulla) ja sanoin kampaajalleni voi vitsi miten terveiltä nämä hiukset näyttävät, kampaaja sanoi no nehän ovat ihan hirveän hyvässä kunnossa, ne latvat olivat vain vähän kuivat -hups.
Meillä kotona yllätin seuraavana aamuna mieheni silittämässä hiuksiani (meillä on yli 20v yhteistä elämää..) katsoin silmät pyöreinä vastaan, mies vähän nolona, minusta ne ovat tosi ihanat nyt leikattuina. Eli kyllä ne miehetkin näkevät jotain…
Kyyllä ne näkee, hirmu positiivinen vastaanotto täälläkin. Itse sitä taitaa olla vähän jänishousu. :)
On kyllä nätti tukka :) Mä annoin myös kasvattamiselle periksi ja viimein ymmärsin se, että mun hiukset vaan yksinkertaisesti näyttää paremmalta lyhyina ja a-linjaisina. Mulla tosin ei lähtenyt pituutta kuin takaa maksimissaan ehkä 10-15cm, mutta oli siinä silti vuoden kasvatusprosessi. Ei kuitenkaan harmita yhtään! Pitkästä aikaa tuntuu, että tykkään tukasta ja tukka tuntuu omalta.
Yhdyn nyökyttelyyn. Muutosvastarinta on toisinaan niin hukattua energiaa. :)
Oi miten ihana on tuo punainen, valtava tukkasi auki. Minua ehkä vähän säälittää, vaikka uusikin on very french chic. Itse vain haluaisin juuri noin runsaan ja pitkän tukan kuin entisesi oli. :)
Heh, mulla on niin pitkään ollut pitkä ja punainen tukka, että jotenkin sen viehätys on päässyt jo karisemaan. Olihan se nätti noin, kun tukan sekaan työnsi kuvauksen ajaksi käden, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että eihän tuo ihan totuudenmukainen kuva ole.. :) Normaalitilanne: Punainen liiska pisin päätä ja latvat aavikkoruusumaisessa takussa – ei hyvä. Lukioiässä mulla oli ihan tosi lyhyt, muutaman sentin mittainen poikatukka ja vaikka sen kasvatteleminen olikin ihan hirveää, tuo ennen-kuva todistaa, että kyseessä on uusiutuva luonnonvara. :)