No niin, olkamittaista elämää takana nyt kaksi ja puoli viikkoa. Kaduttaako? Ei. Kihelmöikö vielä? Ei oikeastaan. Tukka oli kampaajan jäljiltä supernätti, mutta koska minulla ja suoristusraudalla on viha-viha -suhde, kuontaloni ei arkiasussaan ole kovin chic. Tukkani on piikkisuora, mutta sen verran paksu että kääntyy kuivuessaan latvoista hiukan ulospäin. Muistelen kampaajani sanoneen leikkuumitasta jotenkin niin, että kunhan latva vaan ei pääse kääntymään ulospäin. No terkkuja vaan, juuri niinhän se on ensimmäisen pesun jälkeen keikkunut. Oma laiskuus, oma syy – tiedän kyllä.
Koska olen kähertäjänä täysin kädetön, tukka näyttää suurimman osan ajasta tylsältä. Se on kyllä sileä ja hyvinvoivan näköinen, mutta vähän mitäänsanomaton. Ehkä se kaipaisi räväkämpää väriä tai jonkinlaista kevennystä rakenteeseen? Ja jälleen, kampaajani ajatteli puolestani ja valitsi neutraalin värin, jotta riitasointuja meikkisävyjen kanssa ei syntyisi, mutta kenties kaipaankin juuri sitä? Jonkinlaista kontrastia? Pohdiskelin kotona ääneen myös vielä reilusti lyhyempään malliin saksimista, mutta siippa oli sitä mieltä, että mikä tahansa tätä lyhyempi näyttää potalta. Kuuliainen vaimo tietysti hautaisi lyhennyshaaveet heti paikalla, mutta minä kuulin äänen mielessäni sanovan ”No ei sit mitään, jos et sä kerran uskalla..”
Polkan hoitaminen on naurettavaa. Siis naurettavan helppoa. Hoitoaineen levittäminen ”latvoihin” tuntuu ihan plasebokokeelta, koska nehän ovat jo elinvoimaiset ja vahvat? Ja juu, järjen ääni päässäni muistuttaa kyllä että polkkamittaisen tukan hoito palkitsee sitten kun tukka (joskus, ehkä?) on taas lapamitassa, mutta myönnän auliisti että aamupesun jälkeen skippaan poispestävän hoitsikan kokonaan ja levitän kosteisiin latvoihin pelkän jätettävän öljyn.
Sivuhuomautuksena on kirjattava, että sulfaatittomat sampoot eivät ole allekirjoittaneen suosiossa. Tahdon pyöritellä tukassani runsasta vaahtoa, vaikka sitten tiheämmän värjäysvälin kustannuksella.
Hiusharja on käynyt tyystin tarpeettomaksi, siitä iso jee.
Nyt ollaan siis tällaisen naurettavan elintaso-ongelman äärellä. Mitä tehdä tukalle? Tämä pituus ja toinen väri vai kokonaan erilainen, lyhyempi malli?
Näen mielessäni Keira Knightleyn pehmeästi kiharretun seksitukan, mutta kun naapuri tulee aamulenkillä kurkkimaan lippiksen alle ja pyytämään nimmaria, tiedän näyttäväni enemmän Jaajolta.
Visionäärit, nyt urku auki.
Taustalla soi: Sini Sabotage
Moikka! Väriin voisi lisätä maun mukaan jotain kontrastia, mutta ekana tuli kyllä mieleen vielä lyhyemmäksi leikkaus (kenties takaa vähän lyhyempi kuin edestä?) ja otsis! Ehottomasti! :) Sellainen vinosti otsan tavalla tai toisells ylittävä, oon varma että sopis sulle kuin…no, nenä päähän! ;)
Niinkö? Mielenkiintoinen idea! :)
Jaaha, ihan kuullosti minun aamulta, latvojen haroessa ulospäin (itselläni on vielä laine korvien korkeudella) ainoa ratkaisu millä ne saan aisoihin on tosiaan suoristusrauta, mutta jos laitan sen raudan ns. oikein (hiukset levyjen välissä pystysuorassa) tulos on karmaiseva, eli suoristusrauta on minun kädessä yläpuoli ylös, hiukset liukuvat vaakatasossa sisäänpäin kulmassa kantaten reunaa vasten (outo selitys…) jolloin saan käännettyä oikeasti sisäänpäin. Tällä tavoin päästin raudan kanssa viha-rakkaus suhteeseen ;)
Mun rauta on kaiken lisäksi niin kehno, että vaikka suostuisin yrittämään, se tuskin saisi mitään aikaan. :/ Mutta koska suoristelu ei ole mun lempipuuhia, en halua myöskään satsata kalliiseen geehoodeehen.
kyllä aikanaan mietin sitä kallista geehoodee:tä ja pilvi9:ä jopa mies sanoi osta, osta.. mutta minä ostin Remingtonin, maksoi puolet (ja alle) noiden hinnasta ja toimii minun tarpeisiin hyvin, eli voin säätää lämpöä ja on keraamiset levyt (ne vanhat olivat karseita, tukka takkusi aina) On se vuoden palvellut työjuhtana ja se sen tarkoitus olikin :)
Okei, no hyvä tietää et sekin on hädän tullen ihan kelvollinen. :)
tää kampaaja ehdottaa just ton etureunan keventämistä. sulla on niin kauniit ja tasapainoiset kasvot, että vähempikin tukka nassun edessä riittää :) vino otsis vois toimia, mutta perus suoraa otsista en suosittele sun tukan ohkaisuuden takia. tai siis, siltä se ainakin näyttää kuvista katsottuna tosta edestä :D ja sitä jos mitä on hankala vääntää sopivaan asentoon, se kun näyttää tasan yhdessä asennossa järkevältä. vino otsis voidaan leikata niin monella eri tavalla, että se on helpompi hoitaa ja muotoilla itse.
sulle sopis myös tummanpunainen tukka ihan TÖRKEEN hyvin, mutta punainen tukka riitelee niin monen meikkisävyn kanssa, että se on bloggaajalle pienoinen ongelma… :D tosin on siinä puolensakin. jätän hautumaan ;)
Otsatukan kanssa en oikein koskaan ole tullut toimeen. Vihaan sen asettelua. Jos otsis on liian lyhyt, naama näyttää kamalalta. Liian pitkä etutukka on tiellä ja kesää vasten kaikenmittaiset otsikset ovat hiostavia ja päätyisivät todennäköisesti pinnitettynä päälaelle. Ei mikään helpoin asiakas tuoliin istutettavaksi. :) Jos mun oma kampaaja olisi saatavilla, marssisin suoraan hälle ja käskisin ratkomaan tämän ongelman, muttakun luottoväkertäjää ei ole, kyselen tyhmiä täällä. :)
Kiitos näkemyksestäsi ja kuten sanoit, hautomoon. :)
Moips muru! Samaa mieltä mitä tuolla ylempänäkin :) En ehkä otsatukasta kun tiedän kuinka ärsyttävä se on hiuksille juuri mitään koskaan tekevälle ihmiselle – kuulun ehdottomasti samaan kastiin vaikka harvoin rautaa hiuksille näytänkin.
Mutta punainen/punertavat hiukset voisi olla sulla ihan mielettömän näköiset! Toki rajoittaisi ehkä hitusen joidenkin sävyjen käyttöä, mutta toisaalta mitä sitten :) Ja hiukan keveyttä lisää eteen, ettei nyt aivan hypi kasvoille nuo latvat :) Sinun tapauksessa keventäisin tosiaan paljonkin (vain edestä pituudestakin) mutta ennemmin edestä lyhyempi kuin takaa, sulla on niin kauniit kasvot että antaa niiden näkyä! :)
Selvää kahtiajakoa ton etuosan kanssa, huomaan ma. :)
Muutenhan tuo otsis epäilemättä kyllä munkin mielestä sulle sopisi :) mut jos sitä ei jaksa laittaa niin se on tuskasta.. Eikös ole kiva kun on niin paljon vaihtoehtoja jotka sopisi ^^
Juu laittaa ei jaksa, se on vissi. :)