Olen taistellut ientulehdusten kanssa ikuisuuden. Hampaiden harjaaminen on tuntunut ikävältä niin kauan kuin jaksan muistaa ja olen pelkurimaisesti vältellyt suun sorkkimista aina kun joku näennäinen (teko-)syy on ollut mahdollista kehittää. Väsyttää. Ei ehdi. Join just appelsiinimehua. Pesen aamulla. Unohdin. Ihan kohta. Jalanpohjissa on jo rasvaa. Sattuu!

Kaksi viikkoa ennen hammaslääkärin vuosikatsastusta koittaa ryhtiliike. Tökin hammasvälejä tikulla, nuohoan perään langalla ja surruttelen minuuttitolkulla Oralia. Kun täti valkoisen maskin takaa toivottaa tervetulleeksi ensi vuonna uudelleen, luisun taas legopesun välttelyyn. Kierre on typerä, mutta niin aikuinen ja vastuuntuntoinen kuin muuten koenkin olevani, vihaan hampaiden pesua nelivuotiaan raivolla. Ientulehdusten lisäksi riesanani ovat olleet tuskastuttavan usein uusivat aftat.

Vasta muutama vuosi sitten kuulin ensimmäisen kerran, että hammastahnoissa käytettävä Sodium Lauryl Sulfate voi aiheuttaa suuhun aftoja. Siis se sama tehoaine, jota ehdottomasti haluan sampooni sisältävän, ei välttämättä sovikaan suuhun. Hm? Palapelin väärinpäin jääneet palat kiepsahtivat kuvapuoli ylöspäin ja sain ahaa-elämyksen. Sen takia suuni siis on jatkuvasti rakkuloilla, ei ollutkaan tomaatin vika. Eikä ananaksen, jota myös sormella osoiteltiin. Yksikin afta suussa aiheuttaa entistäkin tympeämmän tuhahduksen hammasharjan suuntaan ja jos mahdollista, välttely nousee vielä korkeampaan potenssiin. Paraneminen kestää muutaman päivän, jossain vaiheessa tulee uusi kipeä rakkula ja kierre jatkuu. Järkevään suuhygieniaan rutinoituminen on ollut todella hankalaa.

En todellakaan osaa perustella uskottavasti miksi en aiemmin ole hakeutunut hammastahnaongelmani kanssa viherkosmetiikan pariin, mutta nyt olen perillä. Löysin Weledan herkille ikenille tarkoitetun Ratanhia-hammastahnan pr-toimiston valikoimista ja pyysin testikappaletta. En väitä, että hammaspesu olisi vieläkään jeejee-listani kärkipäässä, mutta selvää edistystä on tapahtunut. Ehdottomasti tärkein parannus on ollut aftojen katoaminen.

Alkushokki oli melkoinen. Punainen hammastahna, joka ei vaahtoa ja haisee lisäksi etäisesti yrttiviinalta? Melkoinen tapaus. Muutaman ensimmäisen kerran hammastahnan olemus tuntui raikkaaseen Pepsodentiin verrattuna hyvin erikoiselta, mutta sinnikkäällä totuttelulla olen alkanut sopeutua. Vieläkään Ratanhia ei tuoksu hyvältä ja vaahdon puuttuminen on vasta nyt keikahtamassa positiiviseksi ominaisuudeksi (hoksasin että ilman jatkuvaa syljeskelyä homma on ohi nopeammin), mutta muutos suuni kunnossa on huomattava. Toki säännöllisellä pesulla on myös vaikutuksensa ienten herkkyyteen, mutta yhtään aftaa en ole Weledaan siirtymisen jälkeen saanut suuhuni. Kun kirveleviä rakkuloita ei ole, muut hammaspesun välttelysyyt ovat kohtuullisin vaivoin teilattavissa.

Pesuteho? Nyt seuraa täysin henkilökohtainen mielipide, jonka todenperäisyydestä sanoudun kokonaan irti ja vetoan ainoastaan omaan fiilikseen; Väitän että pesutulos on enemmän kiinni sähköhammasharjasta ja sen aiheuttamasta hankauksesta, kuin käytettävästä hammastahnasta. Jynssäsin legoja tavallisella harjalla reilu parikymmentä vuotta, kunnes taloon saapui sähkoinen rapsutin. Killerin hyvä vempele, jonka kanssa olen ensimmäistä kertaa saanut hampaat kunnolla puhtaaksi kaikken taaimpia nurkkia myöten. Saisi olla järjettömän painava syy, että koskaan enää luopuisin ienvibrastani.  Kokonaan ilman hammastahnaa suristeleminen ei ole kivaa, mutta oman kokemukseni mukaan ihmislapsi ei myöskään joudu kadotukseen, vaikka vaihtaisikin sen ”hammaslääkärin suositteleman” Super White Extra Plus -tökötin vähän hellävaraisempaan.

Tietyissä ominaisuuksissa ja mielikuvissa joutuu luomutahnan kanssa hiukan tinkimään, mutta kun toisessa päässä keinulautaa ovat syömistä rajoittavat aftat, tiedän tehneeni kannattavat kaupat.

Ratanhiaa saa aika monesta nettikaupasta sekä parista isommasta tavaratalosta ja hinta pyörii suunnilleen seitsemän euron pinnassa.

Onko muilla kokemuksia tästä? Tai jostain muusta hyvästä luomutahnasta? Ehkä kenties muista selviytymiskeinoista aftasodassa?

Taustalla soi: Miike Snow