Juhannustaikoja kylpyhuoneessa à la Viilankantolupa. Pitkän pyhäpäivän ratoksi järjestin perheemme aikuisille tekemistä pikkuväen päiväuniajaksi. Roiskemanikyyri on keikkunut kokeiltavien kynsikoristelujen listalla jo pidempään ja laiskan lauantain pirtaan se sopi kuin valettu.

Kontaktimuovia kylppärin lattiaan, erottelijat varpaiden väliin, valkoinen pohjalakka kuivatteluineen ja pillit tiskiin. Siippa istui vieressä vain aavistuksen epäuskoisen näköisenä, kun dippasin pillin lakkapulloon ja aloin puhaltaa. Ensimmäisen roiskaisun jälkeen Mr.Insinööri vihelsi välittömän aikalisän ja marssi päättäväisen näköisenä keittiöön. Pienen kolistelun jälkeen sain käteeni tämän:

Ponneilmapulloon viritetty pilli, johon oli pistelty neulalla reikiä. Nostin tämän järisyttävän apuvälineen edessä kädet pystyyn ja luovutin toteutusvastuun keksijälle itselleen. Kävi ilmi, että jähmeä lakka ei kuitenkaan noussut riittävästi pillin sisään ja reiät jäivät kokolailla hyödyttömiksi. Lannistumatta apuvälineen kyykkäämisestä Siippa otti ja jatkoi koristelua alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pilli pulloon, nosto, tähtäys ja puhallus. Toistetaan.

Istuin kokistölkki kädessä availemassa kuhunkin väliin sopivia lakkapulloja, otin hyvän asennon ja katselin kun varpaitani koristeltiin. Kelpaa!

Ensimmäinen koipi meni vähän harjoittelun piikkiin, mutta toisen kohdalla sopiva etäisyys ja puhallusvoima löytyivät ja jälki alkoi näyttää jo varsin hyvältä. Käyttökelpoinen oivallus oli myös se, että pilli kannattaa aina vaihtaa puhtaaseen ennen seuraavaa väriä.

Kun puhaltelut oli puhalleltu, siirryttiin siistimiseen. Tässä kohtaa migreenikon ”aivoja alkoi särkeä”, joten hoidin enimmät siistimiset itse kun Siippa istui saunassa avonaisen ikkunan äärellä hengittelemässä. Kun jossain kohtaa tuskailin ääneen kynsieni lakkauksen pilaantuvan pumpulin kanssa sohiessa, ritarini laukkasi alas lauteilta ja sivuutti orastavan kiputilansa. Siinä yhteistuumin harottelimme pikkuriikkisiä varpaita ja putsailimme viimeisiä ohiroiskittuja väritippoja ysärihittien soidessa taustalla. Sanokaa ihan mitä tahansa saunasta ja juhannusperinteistä, mutta tästä voisi minun puolestani tulla meille vuosittainen juhannuspäivän traditio. Huolimatta niistä pienistä vastoinkäymisistä. ”Aivosärky meni ohi, mutta mä en enää tunne mun silmiä. / Mulla on keuhkot täynnä kynsilakkaa! / Tästä vissiin kuuluukin tulla vähän humalaan?”

Kynsilakanpoistoaine, lempiliuottimeni.

Suurimpien suttien jälkeen siirryimme tarkempaan pensselöintisiistimiseen ja kaiken uurastuksen jälkeen valmiit graffitivarpaat näyttivät tältä:

Aika makeat, eh? Keskenään täysin erilaiset, mutta jollain jännällä tavalla sormieni Onnellisuuslakkaan mätsäävät graffitivarpaat valmistuivat odotuksiin nähden yllättävän kivuttomasti. Aivosärky meni ohi, silmiin palasi tunto ja suukkopalkkio odottaa lunastustaan.

Näihin asetonihuuruisiin kuviin ja tunnelmiin, leppoisaa juhannuksen jatkoa.

Taustalla soi: Meiju Suvas