Olen tänä keväänä saanut irtopigmenttien kanssa toden teolla vaihteen silmään. Nuo ihanan kamalat jauhemaiset luomivärit vaativat hiukan perinteistä nappikosmetiikkaa erikoisemman työjärjestelyn ja vaikka miten varoisi, pientä karisemista tuppaa tulemaan aina. Siis jos on tarkka. Jos ei ole tarkka niin siitä vaan, kimalla pois.

Tavalliset luomivärit ovat hirveän turvallisia ja helppokäyttöisiä, mutta kun toisinaan tahtoisin vähän enemmän potkua. Kun ei tiedättekö tavallinen ihan riitä. Enemmän syvyyttä, väriä, kimallusta..! Ja sitten jotta potkua piisaisi, pitäisi väkertää niiden irtonaisten kanssa, jotka siis poikkeuksetta varisevat. Ymmärrätte varmaan, miten hikisiä hifistelijän aamut voivat olla?

Tänään pääsin testaamaan hybridiluomiväriä, jossa on ominaisuuksia kummastakin. Kokeilut ovat vielä kesken, mutta luulen että ratkaisun äärellä hapuillaan. MACin uusi Veluxe Pearlfusion Shadow on palettiin puristettu kermainen luomiväri. Intensiivisyyttä piisaa kuin jauhemaisissa pigmenteissä, mutta käyttö on vaivatonta kuin tavallisissa nappimalleissa – yhdistelmä jota olen varastooni kaivannut.

Värejä voi käyttää kuivana, jolloin lopputulos on kevyt ja keijumainen tai kostealla siveltimellä, jolloin tuotteen taika pääsee todenteolla oikeuksiinsa. Kun sivellin on aavistuksen nahkea, värit vahvistuvat, mutta käyttäytyvät silti samalla lailla kuin tavalliset puuterimeikit, eli suostuvat häivyttymään kauniisti. Varjostusten viimeistely tapahtui tänään melkeinpä katseen voimalla. Helppous on selvästi se piirre, joka näihin on mallinnettu tavallisista luomiväreistä.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on tuotteen riittoisuus. Luomivärejä harvemmin kai mielletään kulutustuotteeksi samalla tavalla kuin esimerkiksi huulikiiltoja, mutta tämän uutuuden kanssa ylikäyttämisen riski on oikeasti olemassa. Piiiikkiriikkinen murena riittää värittämään puolikkaan luomen, joten kovakouraisia otteita on syytä välttää. Riittää, kun siveltimen painaa väriin, tekee pintaa pitkin muutaman millin mittaisen näennäisen liipaisun ja vie tuotteen siveltimessä luomelle. Etenkin, jos sivellin on yhtään kostea, väriin tulee herkästi kuoppa. Intensiivisyys tuntuisi olevan peruja pigmenttiesi-isiltä.

Leikittelin tänään Greenluxe-nimisen paletin kanssa, joka ei kyllä väreiltään ole tippaakaan vihreä. Kivoja neutraalin murrettuja sävyjä juu, mutta vihreitä – ei. Pohjustin luomen Paint Potilla ja levitin ylimmäistä vaaleaa väriä kuivana koko luomelle. Seuraavaksi otin kosteaan siveltimeen toiseksi alimmaista, kimaltelevaa kultamustaa (vai kultaruskeaa?) ja aloin varjostaa ulkonurkkaa ja luomivakoa. Kun värit olivat osapuilleen paikoillaan, tartuin puhtaaseen häivytyssiveltimeen ja pehmensin rajat. Kulmaluun ja vajostuksen väliin lisäsin aavistuksen keskimmäistä taupehkoa, hennonhohteista häivyttelysävyä. Sisäkulmaan sekä ihan keskelle luomea painelin kosteana diskopallomaista väriä nro tokaylhäältä ja kas, kova kimallus suli huikean kauniiksi heijasteeksi. Alaluomen rajasin kostealla siveltimellä paletin alimmalla sävyllä, joka osoittautu kastuttuaan mmm…siniruskeaksi? Erittäin jännä sävy.

Tein varmuuden vuoksi näin uuteen tuotteeseen tutustuessani silmämeikin ensin, mutta poskille ei ollut karissut siistittävää. Toki tekniikka vaikuttaa myös, mutta irtopigmenttien kanssa saan väriä suhraantumaan pahimmillaan ikeniin asti, joten tuotteissakin on ehdottomasti eroja. Värit ovat kuivanakin voimaisen pehmeitä ja kosteina suorastaan kuin sulaa voita. Olin paletteja kaupassa lääppiessäni huomaavinani hienoisia eroja koostumuksissa, joten tämä romaaninomainen näkemys koskee ainoastaan tätä muka-vihreää yksilöä. Pastelluxe näytti huumaavan kauniilta, mutta tuntui sormissa paljon kuivemmalta kuin tämä ja sitä käyttäisin ehdottomasti kosteana.

Vaikka itse tykkäänkin tästä konseptista kovasti, lienee paikallaan muistuttaa, että kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide. Sydämeni meinasi särkyä, kun luin Sallan blogista että vuolaasti kehumani, ihonhoitoni mullistanut Kiehl’sin Ultra Facial Toner, oli ollut Sallalle pettymys. Tai lopputulema taisi kai olla lähempänä ihan ok:ta, mutta silti kaukana omasta näkemyksestäni, joka vaatimattomasti kuuluu: maailman paras kasvovesi. Hetken aikaa kierin itsesyytöksissä ja kyseenalaistin ulosantiani, kunnes ryhdistäydyin ja hyväksyin faktat. Mikä sykähdyttää minua, saattaa aiheuttaa syväyökkää muille – ei mahda mitään. En halua tekstiin mitään ”Mielipiteet omiani” -evästeitä, sillä oletan sen olevan selvää jokaiselle, joka jaksaa lukea luomiväreistä yhdeksän kappaleen selostuksen. Menköön tämä maininta näiden Veluxe Pearlufusion Shadow -jutustelujen lomaan, sillä aavistelen hybridiluomivärin jakavan mielipiteitä. Minun nähdäkseni näissä on yhdistetty parhaat puolet sekä pigmenteistä että tavallisista luomiväreistä, mutta sotakirveeni ei nouse, vaikka juuri sinä et näkisikään keksinnössä mitään hohtoa.

Paletin sisällöllä on painoa 4g ja yksikkö kustantaa 38e. Vertailun vuoksi: MACin yksittäiset luomivärinapit sisältävät 1,5g tuotetta ja maksavat 18,5e/kpl. Jos pidät luomivärileikeistä ja haluat omistaa viisi yhteensointuvaa sävyä näppärässä askissa, käy kokeilemassa tuletko koostumuksen kanssa juttuun. Allekirjoittanut hipsii nyt kaivamaan Grellun peiton alta, jossa sillä on ollut lämpöinen nukkua mamin kainalossa. Pus ja hei.

Taustalla soi: Krewella