Tänään ajattelin heittää ilmoille keskustelunavauksen ammattikosmetiikasta. Mikä tekee tuotesarjasta ammattimaisen ja miksi? Ansaitaanko titteli muotiviikkojen takahuoneissa vai purkkiin painetulla ”professional” -maininnalla? Vaikuttavatko näkemykseen mainoksilla luodut mielikuvat, näkyvyys lehdissä, blogi- tai videohype, yhteistyökytkökset, sarjan nimeen vannovat ammattilaiset, myyntipaikka, hinta, saatavuus vai joku muu? Ovatko ammattisarjoja ainoastaan maskeeraukseen tarkoitetut teatterimerkit vai voiko markettikosmetiikka olla ammattituote, jos ”ammattilainen” käyttää sitä työssään julkisesti?
Ammattisarjakysymys on yhtä mielenkiintoinen kuin jaottelu selektiivisen ja semiselektiivisen kosmetiikan välillä, sillä molemmat rakentuvat mielestäni vahvasti mielikuviin. Puhtaat ammattimerkit on helppo naarata tuotemerestä kannelle, mutta entäs ne rajatapaukset? Onko ammattilaisuudella ratsastaminen ylipäätään brändille etu vai haitta? Vältätkö ammattimaisiksi mieltämiäsi tuotteita vai hakeudutko tietoisesti niiden pariin?
Tähän kysymyspatteriin olisi erittäin kiinnostavaa kuulla vastauksia etenkin ihan tavallisilta kuluttajilta. En missään nimessä sulje pois kauneusalan ammattilaisia enkä bloggareitakaan, mutta etenkin sinä siellä, joka aloitit aamusi pelkällä ripsivärillä ja puuterilla, osallistuthan keskusteluun? Saa mielellään antaa konkreettisia esimerkkejä kummalta puolelta rajanvetoa tahansa.
Taustalla soi: Swing Republic
Sanana ammattilaiskosmetiikka tuo mieleen näyttelijät, teatterin, missit, catwalkit jne. Tuotteita joita ei myydä tavallisen kaupan hyllyillä, vaan erikoiskaupoissa, netissä tai omissa tukuissaan.
Näin nopeasti vain ensimmäiseksi mieleen juolahtanut assosiaatio.
Eli juuri minulle ripsarin ja meikkivoiteen käyttäjälle nämä tuotteet eivät ole tarkoitettu :)
Alright, kiitos vastauksesta. :)
Kyllä mä miellän ammattilaiskismetiikan samanlaiseksi tavoittamattomaksi tuoteryhmäksi kuin esim. kampaamovärit. Tuotteita joita käyttäessä pitää tietää ja osata vähän enemmän, ettei synny vahinkoja (ei varmaan kosmetiikalla viikkoja kestäviä vahinkoja saa aikaiseksi, mutta u know).
Tosin kosmetiikkaa taitaa saada ostettua ilman tukkukorttia/ opiskelijatodistustakin? Tietty kampaamotuotteissa on hyvä ettei niitä kemiaa ymmärtämättömälle myydä….
Olen samaa mieltä, väriskosmetiikalla ei saa aikaan pysyvää vahinkoa. Vaan entäs esim. kosmetologien hoitotuotteet? Niissä on jo joissain vähän jytympiäkin koostumuksia. Melkein joka paikasta, jossa olen kosmetiikan tiimoilta asioinut, on saanut ostaa kunhan on antaa Y-tunnus. Poikkeuksena kynsituotteet, jälleen sen kemiallisuuden vuoksi.
Mä mietin tätä ammattilaisuusjuttua just toissapäivänä, kun kävimme Mintun kanssa pr-toimistolla, missä oli ”ammattilaiskosmetiikkaa”. ETtä onko se niinku mua varten ollenkaan? Kuka sitä käyttää? Saako sitä ostaa jostain vai onks se vaan jossain ammattilaiskaupoissa vain tutkinnon suorittaneille meikkaajille. Tää sana hämää mua tosi paljon, samoin noi selektiivisyydet ja muut.
Mulle kosmetiikka on ensisijaisesti joko luonnonkosmetiikka tai tavallista, käytän kumpaakin. Kosmetiikka on myös joko kallista tai halpaa, käytän halpaa :D
Haha, selvät on jaot. :D Eli kuitenkin jonkinlaista pientä antipatiaa ilmassa tota ammattileimaa kohtaan? Vai uteliaisuutta?
Ammattilaismeikeistä, samoin kuin ammattilais-melkein-mistä-vaan, tulee mielikuva laadukkaammaasta ja kalliimmasta tuotteesta, jonka saatavuutta on rajoitettu niin ettei sen saaminen ole yhtä helppoa kuin Anttilan tiskille kävely.
Jostain syystä mulla on myös mielikuva siitä, että ammattilameikkejä on vaikeampi käyttää, kuin ns. tavallisia.
Viime vuosina on tullut marketteihin paljon ammattilaiskosmetiikkaa. En tiedä paljonko tätä on tapahtunut meikkipuolella, mutta hiuspuolella on tullut sekä shampoita, hoitoaineita ja hiusvärejä ”suoraan ranskan salongeista” yms. Ihan samanlaista tavaraa ne ovat kuin muutkin siellä hyllyssä, eivätkä mitään ihmetuotteita.
Olin kerran kaverin hiusmallina, kampaajaksi kun opiskelee, Näyttöön kuului myös arki- sekä iltameikki. Kaveri sitten pussistaan kaiveli moninaisen kirjon markettuotteita. Itse käytän pelkkiä ei-ammattilaismeikkejä, mutta näkymättömästi kohottelin kulmiani kaverikampaajan meikkiarsenaalille.
Miksi? Okeiokei, hän on ensisijaisesti kampaaja, ja opintoihin kuuluu aavistuksen verran meikkausta. Hän on myös opiskelija, ei valmistunut omalla nimellä työskentekevä artisti joka ottaa hinnan työstään. Silti, jostain syystä, minusta oli outoa että hänellä ei ollut ammattilameikkejä käytössä.
Tekemänsä meikki oli juuri minun näköinen, ainakin maallikon silmään todella hyvin tehty, ja jopa luomiväri pysyi monta tuntia paikallaan, se kun mulla yleensä klimppiintyy luomivakoon alle kahdessa tunnissa. Miksi siis pitäisi olla ammattilaismeikkjä, kun se ei ole ns. pääasia kampaajan palveluissa? Kun samoilla tuotteilla, joilla minä räpellän kotona jotain hyvin toistaitoista, toinen saa aikaan luomuksen.
Uskon silti vakaasti, että ammattilaismeikit ovat parempia, laadukkaampia ja suurin osa hintansa arvoisia, mutta suurempi paino on meikkaajan ammattitaidolla. Jos mulle lyötäisiin samat kamat kouraan kuin mitä ammattilainen käyttää, en saisi aikaan läheskään samaa lopputulosta.
Kiitos perusteellisesta vastauksesta. Mielenkiintoista!
Ensimmäinen reaktio: Ihan ku Synkkä! Minun 3kk kadoksissa ollut kissani on ulkoisesti lähes kopio tuosta kissasta.
En jaksa ottaa kantaa sen enempää varsinaiseen kysymykseen, mutta edellisestä kommentista tuli mieleen, että muakin aina koulussa vähän hävetti käyttää jotain markettituotetta meikkauksessa. Vaikka tuote oli hyvä, oli sitä noloa nostaa pöydälle. Miksi, ihmettelen mä.
Justiinsa tätä kysymystä lähdin ammentamaan; Onko tuotteen statuksella merkitystä?
Miellän ammattilaiskosmetiikan, merkkeihin tai yksittäisiin tuotteisiin viittaamatta, aika stydiksi kamaksi. Sellaiseksi, jolla toteutetut meikit näkyvät takariveihin saakka oopperan lavalta, kestävät tv-sarjan kuvausolosuhteet ja pitävät morsiammen hehkeänä räntäsateessa aamusta yömyöhään. Paljon pigmenttiä ja paljon pysyvyyttä, jonka kääntöpuolena sitten vaikeampi käytettävyys ja paksut koostumukset. Mielikuvissani on jähmeää, vahamaista meikkipohjaa, jota purkista sienellä tuputetaan ronski kerros, sekä hiilipiirretyltä näyttävät kulmakarvat. Toisaalta myös hyväpigmenttisiä luomivärejä ja värikosmetiikan tuotteita ylipäänsä.
Tiedostan kyllä, että kuvani ei vastaa ihan todellisuutta, ja että useista sarjoista löytyy ihan kelpokamaa ihan kotikäyttöön, ei vain maskeeraukseen. On itsellänikin hallussa jotain yksittäiskappaleita.
En osaa määritellä, mikä oikeuttaa nimityksen ammattilaissarja. Minulle on riittänyt pitkälti se, että minulle sanotaan, että tämä tässä nyt on sellainen ammattilaisten käyttämä sarja. Kuvittelen ammattikosmetiikan hintojen yksittäisissä perustuotteissa pyörivän välillä 30-50e, jollain pro-statuksella edullisemmaksi, miellän pakkaukset simppeleiksi ja vähän tylsiksi, saatavuuden rajalliseksi (mutta tarvittaessa tavoitettavaksi) ja käytön usein pitkälti niiden ammattilaisten ammattiinjohtaneiden oppilaitosten linjan säätelemiksi.
Kiintoisaa, kiintoisaa. Haluatko antaa esimerkkejä sarjoista, jotka sulle edustavat ammattikosmetiikkaa?
Kiinnostavan aiheen valitsit. Minulle ensimmäisenä tuli mieleen grimas ja kryolan. Näiden jälkeen aloin miettiä muita merkkejä. Eipä tullut mitään muita mieleen, joilla olisi kategorisoinnissani selkeä ”ammattilaisleima”. Kun asiaa enemmän mietin, tulin siihen tulokseen, ettei ajattelussani sellaista kategoriaa oikeastaan ole kuin ”ammattilaismeikit”. Minua ”ammattilaismeikit” eivät pelota, en miellä niitä hankaliksi käyttää (okei, jotkut tuotteet saattavat vaatia enemmän viitseliäisyyttä käyttäjältä), enkä raskaiksi (saahan vahvoilla ja runsaspigmenttisillä grimasin ja blasconkin pohjilla tehtyä luonnollista jälkeä, kun vaan sen osaa ja tietää miten). Voin aivan hyvin käyttää – ja käytänkin – niitä myös itse.
Koen, että hyvä ammattilaismeikkaaja meikkaa hyvillä ja laadukkailla (ei sama kuin ammattilais/kallis/selektiivinen) meikeillä merkeistä riippumatta. Jopa toivoisin, jos siis joskus meikkaajalle menisin (olen äärimmäisen tarkka omasta meikistäni), että meikkaaja käyttäisi monipuolisesti eri merkkien meikkejä. Näin tulee kuva, että hän on oikeasti valinnut tuotteen sen toimivuuden vuoksi, eikä vain sen merkin vuoksi. Voisihan se olla outoa, mikäli meikkaaja kaivaisi meikkipussistaan vain markettimeikkejä – etenkin, kun oma arsenaalini koostuu 1/3-1/3-1/3 suhteella marketti-, semiselektiivisista ja selektiivisista meikeistä sekä muutamista ammattisarjojen meikeistä. Esim. markettimeikkivoiteiden käyttöä ihmettelisin todella (ei pysy ihollani yhtä hyvin kuin selektiiviset, ja värivalikoima on usein huonompi varsinkin tällaiselle keltapohjaiselle, lämpimälle kesäisin todella ruskealle ja talvisin todella vaalealle hipiälle). Hyviä markettiluomivärejä en ihmettelisi meikkaajan käyttävän, kun itsekin saan niillä hyvällä pohjustuksella todella kauniin ja pysyvän meikin.
ps. pahoittelut kilometrikommentista ja suuresta määrästä sulkeita
Perusteellinen ja asiantäyteinen kommentti, ei mitään syytä pahoitella. Näitähän mä täällä haen. :)
Miksi juuri Grimas ja Kryolan? Miksei Max Factor (the make-up of make-up artists)?
Hyvä kysymys. En edes muistanut tuota Max Factorin slogania, ennen kuin nyt :D Eipä ole slogan siis vaikuttanut mielikuvaani tuotteesta, vaikka sen joka mainoksessa kuulee. Tässä olisi ehkä Max Factorin brändäysosastolla hieman mietittävää :D
Hyppään ketjuun mukaan keskelle, mutta Grimas ja Kryolan olivat molemmat ammattilaiskosmetiikkaa n. 20v sitten jo, tavara on hyvää se oli ns. bulk pakattua (esim. luomivärejä oli usein 20+ samassa paletissa, ja piru se oli iso ja painava) Eli väittäisin näin, ainakaan silloin pakkaus ei ollut tarkoituskaan olla kuluttajaystävällinen ja nätti vaan toimiva jatkuvaa meikkausta eri asiakkaille varten. Nykyäänhän kummatkin myyvät jo pienempiä pakkauksiakin…
Kryolanin historiasta tiesin vähän, mutta Grimas on mulle tuntematonta maaperää. Täytyy sanoa, etteivät ne Kryolanin pakkaukset vieläkään ole nättejä tai toimivia (poislukien paletit), mutta niissä tarjoillaan hyvää tavaraa järkevään hintaan. :)
Tuo slogan on syöpynyt mun mieleen tosi syvästi, sillä muistan jo joskus ihan pienenä tyttönä kummastelleeni että aijaa, jos se on joku hieno ammattilaissarja, niin miksi sitä tarvitsee mainostaa telkkarissa? :)
Max Factor on totta puhuen ollut yksi ensimmäisiä värikosmetiikkabrändejä maailmassa ja aikanaan hyvinkin edistyksellinen, mutta nykyinen status ei vaan enää viesti ihan samaa. :)
Yrityskaupat isoille monialayrityksille, eivät aina tee hyvää. Yritykset keskittyvät niihin highend brändiensä kehitykseen ja tuovat näille muille saman alan brändeille vuosia jäljessä uudet innovaatiot (monesti laimennettuina)
Max Factorin ensimmäinen ”meikkivoide” on legenda :) (pan-cake) Ja sieltä elokuvamaailmastahan se kaikki lähti, toisin kuin sillä eräällä peräpukamavoiteen keksineellä kosmetiikka brändillä ;)