Kaksi viikkoa sitten sain ajatuksen. Päätin potkaista liikkeelle vuosia sitten jäädyttämäni yliopisto-opinnot ja ehdin valmistautua sivuaineen pääsykokeeseen kokonaisen viikon. Tyypillinen veto kaltaiseltani hetken lapselta, mutta tällä kertaa se kannatti. Sain eilen tiedon, että pääsen jatkamaan kirjoittamisen opintoja ja riensin oitis kosmetiikkaosastolle tähystämään itselleni palkintoa. Sattumalta kun suuressa kaupungissa oleskelin, täysin vahingossa löysin itseni MACin pisteeltä. Siis aivan kertakaikkiaan vahingossa.
Täsmälleen yhtä harmillinen vahinko oli, että edesmennyttä legendaarista kuvittajaa kunnioittava kasarihenkinen Antonio Lopez -kokoelma oli juuri lyöty myyntiin. Olin koskemattomista pinnoista päätellen ensimmäinen, joka pääsi räpeltämään huikeita värejä. Piinallisen pitkän minuutin kuluttua ensimmäisestä syvästä hengenvedosta taittelin jo kassalla ostostani laukkuun. Se on kasari, se on kirkas ja se on minun! Huulipunaa! Mattaa! Pinkkiä! Lilaa! Klassikkoja! Kuvioidussa paletissa! Iik! Rakastan rakastan rakastan kosmetiikkaa!
No okei. Saatoin kanavoida osan purkautuneesta pääsykoestressistä äskeiseen kappaleeseen, mutta ihan tosi – olen huippuonnellinen että ehdin hankkia itselleni tämän räikeän huulipaletin. Millä ihmeellä leivon ensi viikolla itsestäni esiin sen vakavasti otettavan humanistin? Ja voitte jättää äskeisen konseptin analysoimatta, tiedän kyllä mitä mieltä humanisteista ollaan. Mutta hei, niinpä ollaan kai kauneudenhoitoalalaisistakin, joten siinäs saatte – kaksi höpsöä samassa paketissa.
Sen lisäksi, että halusin heti esitellä teille tämän kauniin paletin (siltä varalta, että niitä saattaisi ehkä vielä olla Helsingissä jäljellä), halusin kertoa tästä päivärytmiin ujuttautuvasta muutoksesta, sillä se saattaa vaikuttaa bloggaamiseeni. Positiivisesti. Tarvitsen elämääni jämptiyttä ja ryhtiä, jotta kaikesta puuhastelusta selvitään kunnialla, enkä näe mitään syytä miksi vaikutukset eivät ulottuisi blogiin saakka. Pääsen ohjatusti työstämään kurinalaista kirjoittamista ja olen varma, että sillä on pieni kohottava ja kiristävä vaikutus myös Viilankantoluvan silmäpusseihin. Hihhi!
Onnea siis meille kaikille uudesta alusta, tänään juhlitaan!
Taustalla soi: Röyksopp
Hieno juttu, onnea! Siis molemmista, opiskelusta ja paletista, tietty :)
Kiitos! :)
Oot sä sitten super Petra, paljon onnea!! :) Mulla oli jostain syystä vahva tunne, että olet muuttamassa Helsinkiin, ja näin jo meidät yhdessä silmät kiiluen tutkimassa MACin tuotteita :D
Mä ostin sen lämpimämmän sävyisen kasvopaletin. Siis ihan meikkipussin tilansäästösyistä ;)
Hah, tilansäästösyistä – samaistun täysin. :) Itse jahkasin samojen kasvopalettien edessä kahtena iltana sulkemisaikaan saakka, mutta pysyin lopulta tiukkana. Vain huulipaletti, koska ilman sitä en voinut elää. :)
Tänään kun kävin Helsingin Stockassa niin missään noissa kokoelman tuotteissa ei lukenut ainakaan loppuunmyyty, mikä yleensä tapahtuu parin tunnin sisällä jonkun kokoelman tulosta. En kyllä kysynyt, koska en ostanut muuta kuin silmänympärysvoiteen/-primerin.
Toivotaan, että näitä herkkuja riittää mahdollisimman monelle. :)
Onnittelut uudesta aluevaltauksesta ja urasta. Minä juhlin myös elämäni merkkitapauksia kosmetiikalla ;)
Kiitos! Meikkihamsterille se on luontevin tapa. Rahaa menee yleensä vähemmän kuin baari-iltaan ja seuraavana aamuna on taatusti parempi fiilis. ;)
Onnea uuteen haasteeseen! Hyvin se menee :) Jos niin monet on siitä elävänä selvinnyt, niin kyllä säkin :D Epätoivoisessa yöunet vievässä gradustressissä hoen tätä mantramaisesti myös itselleni :D
Kiitos, tuleva vertaistukiverkostoni. Älä unohda, että mulla on nyt sun kotiosoite – saatan jonain pimeänä syysyönä ilmaantua kynnysmatollesi vollottamaan.. :D
Aivan upea ja kerrassaan ansaittu palkinto! Selvästi oikeaa alaa jatkat,kirjoittamaasi tekstiä on aina ilo lukea. Onnittelut vielä! Jee!
Kiitos! :) Sitten kun nämä opinnot on saatu plakkariin, olen saavuttanut elämässäni yhden unelman. :)
Mahtavaa, onnea! :)
Jee, kiitos! :)
Onnea ja menestyst! :) ja uu nam nam mikä paletti.. Ja loistava opintoala sulle, kirjoitustyylisi onkin yksi pääsyy, miksi blogiisi eksy joka aamu nautiskelemaan :)
Kiitos, ihanaa kuulla. Toistaiseksi blogia on pyöritetty sen verran harrastuspohjalta, että toivon alan opintojen tuovan mukanaan hiukan lisää järjestäytymistä ja organisoidumpaa eloa. :)
Jos onnistut olemaan organisoitu, järjestelmällinen ja täsmällinen yliopisto-opiskelija, kerro niksit minulle! Tässä juuri kohta valmistuva yhteiskuntatieteiden maisteri ihmettelee ja toteaa olleensa opiskeluaikana kaikkein eniten sekaisin päivärytmistä, työrytmistä ja kaikesta mahdollisesta mistä sekaisin vain voi olla (paitsi päihteistä). Yöllä oli hyvä aika kirjoittaa esseitä ja päivisin ihmetellä ja töissä ollessa iltaisin ei jaksanut tehdä mitään, joten viikonloput olivat tenttiin lukuaikaa ja kirjoittamista täynnä. Jos olet järjestelmällinen päätoiminen opiskelija taidan olla aika kateellinen
Hah, tuskinpa vaan! :) Olen aina ollut liian läheinen ystävä viimetingan kanssa ollakseni organisoitu ja järjestelmällinen. Jotenkin niistä asioista on aina lutviuduttu, parhaiten kenties joustamalla siitä omasta tavoitetasosta. Edessä on vuoden verran kokopäiväistä vuorotyötä, puolipäiväistä opiskelua ja viidesosapäiväistä bloggaamista yhdistettynä perhe-elämään, siipan kahteen työhön ja harrastuksiin. Tuskin tarvitsee tekemisen puutetta ihmetellä ennen seuraavaa toukokuuta. :D