Kankea maanantai, pakko myöntää. Huokaus ja ylistys, että pikkujoulukausi on nyt taputeltu ja on taas lupa keskittyä tasaiseen arkeen. Ihana, vilkasliikkeinen repäisy yöelämässä silloin tällöin tekee hyvää, mutta ihan vakavasti puhuen, alan olla jo mieleltäni ja palautumiskyvyltäni aikamoinen vanhus. Tämän alustuksen turvin esittelen teille suttakynnet, jotka kuvastavat tunnetilaani nyt.
Kultainen metallilakka on levitetty koko kynnelle kahdella kerroksella, kuivatettu Sechellä ja päälle on sutustettu muovipussilla töpöttäen mustanpuhuvaa viininpunalakkaa. Kuulostiko selkeältä? Hyvä. Tämä villi kokeilu sai inspiraationsa aamun kolmetuntiselta blogikierrokselta, kun jossain vilahti jotakin, jossa tätä tekniikkaa oli käytetty välivaiheena. Willi kortti, siis.
Maistuuko? Eikö maistu? Jouluko jo stressaa? Puhalletaan yhdessä.
Taustalla soi: kuivausrummun jyly
Kyllä maistuu ja näyttää hyvältä:)
Hienoa! :) Seuraavaksi haastan itseni siihen hiuslakka-vesimarmorihässäkkään…jahka uskallan! :)
Näyttää kyllä aikamoisen hienolta! Löytyisikö jostain kunnon rautalanka-ohjeet, mitä tuon pussin kanssa pitää tehdä? :)
Voidaan ehdottomasti tehdäkin sellaiset, mutta siis yksinkertaisuudessaan niin, että rutistelet puhtaan muovipussin pieneen luttuun (tuossa kuvassa se on jo levitetty takaisin alkuperäisasuun), kaadat johonkin alustalle pikkuisen kynsilakkaa (mulla käytössä toinen muovipussi), dippaat ruttupussin lakkaan ja töpötät siitä värin kynnelle. Tää oli mun eka kerta ja tekniikkaan on varmasti kaikenlaisia hienouksia, mutta ihan näillä tiedoin mä puuhastelin. Varmistat vaan, että pohjalakka on kunnolla kuivunut. :)
Kiitos, enköhän mä noilla selkeillä ohjeilla uskalla tekniikkaa itsekin kokeilla :)
Tosi kauniit, tykkään! Olispa itselläkin inspistä tällaisiin. :)
Oli muuten maailman helpoin juttu toteuttaa, kokeile ihmeessä. :)
Ihanat :)
Kiitos! :)
Hyvin maistuu kynnet!
Nyt vaan kotona Feng Shuit kohilleen ja Joulua odottamaan, riekkumiset on hoidettu alta pois täälläkin :D
Juu, ihan jo yksi työpäivä palautti asiat ruotuun. :) Mä olen vaan niin rutiini-ihminen, että mikä tahansa poikkeus arjessa saa sisäisen kellon ihan sekaisin. :)