Joskus meikki-inspiraatio temmataan tuulesta. Tai kuten tänään, autoradiosta. Kuuntelen melkein joka sunnuntai Radio Aallon akustista ja vaivun pehmeiden äänien mukana liki meditatiiviseen tilaan. Räpelsin kanavaa esiin kun väärän kanavan kaksi ensimmäistä nuottia veivät mennessään. Koiralta haiseva auto muuttui välittömästi hikiseksi festariteltaksi, liikennevalot lavasteiksi ja aamun sumu savukoneen pöhinäksi. Puristin sormet tiukemmin ratin ympärille ja avasin pois aamukäheyden.
Olen ollut niin järjettömän kova Apulantafani, että tarinoista koostaisi useammankin kasvukipuisen vuodatuksen, mutta jätetään ne jonkin toisen foorumin täytteeksi. Apulannan biisit näppäilevät sisälläni kieliä, joita mikään muu musiikki ei ole koskaan tavoittanut. Tuskin yllätytte, jos kerron että maaninen keräilijä on aloittanut uransa Apiksen levyistä. Kokoelma on tulipalossa pelastettavien asioiden listalla heti lemmikkien jälkeen.
Tulin yhdestä autossa vedetystä Teit meistä kauniin -arietasta niin onnelliseksi, että on mahdotonta sanallistaa tunnetilaa. Pakahdun.
Istuin meikkipöydän ääressä hymyilemässä, kun rumpujen kalske johdatteli mieleni kuparisille teille. Loin syvyyttä tummalla mattaruskealla luomivärillä (MAC Showstopper) ja kuparoin luomen keskiosan irtopigmentillä (MAC Copper Sparkle). Poskille ja huulille valitsin neutraaleja harmaaseen taittavia pinkkejä, jotta silmät jäävät kunnolla huomion keskipisteeksi.
Pahastutaankohan töissä, jos vien loppupäiväksi soittimeen pari vanhaa Apislättyä?
Täällä toinen suuri fani. Olin vähän myöhäisherännäinen , mutta sitten se kolahtikin kunnolla. Tänään viimeksi lauleskelin Tervetuloa mun maailmaan…
Mä en ymmärrä mihin se kaikki nuottikulta on jäänyt viime vuosiksi. Vähän hävettää, etten ole muistanut useammin soitella kaikkia näitä helmiä.
Kaunis meikki ja kaunis sinä! Vanhana fanina kannatan ehdottomasti Apiksen töihinvientiä ja mielellään myös mukanalaulamista.
En viitsinyt kilpailla Mustan Barbaarin kanssa. Kokeilen joku toinen päivä kun ei ole ämyreitä eikä kiljuvaa pikkutyttölaumaa ympärillä hyörimässä. :D
Ah, taas kuule silmä lepää! Aevan ehana! Tykkään tosi paljon, kivasti aksenttiväriä silleen iloisena ripauksena, tosi kiva meikki!
Ja Apulanta sitten. Jossain vaiheessa mä suorastaan hengitin Apulannan musiikkia, se oli yksi iso tekijä joka piti mut hengissä ja järjissäni kun oli vähän rankka vaihe menossa elämässä. En ole nyt hetkeen aikaan uskaltanut kuunnella koska vähän pelkään reaktiotani, minä kun eläydyn musiikkiin toisinaan vähän turhankin vahvasti ja mm. tallennan muistojani siihen.
Mä teen samaa, mutta Apiksen musaan on taltioitunut enimmäkseen niitä pakahduttavan herkkiä muistoja – onneksi. Muutamaan ikävään juttuun on jo sen verran etäisyyttä, että pystyn käsittelemään ne aikuismaisesti. Mutta aina kun jossain kirjoittamisen kurssilla esittäydytään ja kysytään kirjallisia esikuvia, vastaan Wirtanen. Yhdessä laulussa on niin järjetön hienosäädetty skaala dramaattista tarinaa ja viiltäviä yksityiskohtia – ai ai. Mä olin ihan unohtanut miten täysillä ihailen Tonia. :)