Muistatteko Uudenvuodenlupauksen? No joo, arvasihan sen. Kirjoittaminen on jäänyt laiskottelun jalkoihin ja nyt räpiköidään aikataulullisesti tosi syvissä vesissä. Ihan itse olen hommani kasannut, mutta lopputulemana askartelin eilen kolme lisäsivua kalenterin väliin. Nyt on rustattu ylös jokainen palautuspäivä ja rästihomma ja varattu niille aikaa – ainakin teoriassa. Käytäntö näyttää, miten pitkään kroppa suostuu liikkumaan näillä yöunilla.
Tunnen eteneväni vanhoille pöytäkoneille tutussa tilassa: alkeelliset jutut toimivat, mutta kaikki vähääkään kimurantimpi tuuttaa erroria. Vikasietotila näkyy kotona tavararöykkiöinä ja kiukutteluna, joita molempia pyrin vähentämään. Jotain aikatauluongelmien vakavuudesta kertoo se, että koskemattomia ostoksia riittää kuvitukseksi pinokaupalla. Jopa ensimmäinen iHerb-tilaukseni nököttää edelleen neitseellisenä tuossa ruskeassa pahvilaatikossa, voitteko uskoa. Ymmärrätte varmasti, miten vakavasta asiasta on kysymys.
Luovan kirjoittamisen opinnäytetyöni opponoidaan reilun viikon päästä. Vaaditusta sivumäärästä on kasassa viidesosa. Tavoitteena on tiivistää kahdessa vuodessa kerätty taito yksien kansien väliin. Kalenterin ekstrasivujen lisäksi sinnittelen lähiviikot tällä.
Se on aamukahviannokseni.
Jopa on vikasietotila. :/ Kasaantuneet hommat ja tärkeät päivämäärät painaa päälle, kyllähän siinä hermo menee ja se purkautuu kiukutteluna – tuttua täälläkin.
Laita nyt asiat tärkeysjärjestykseen. Teet sen opinnäytetyön, joka on tällä hetkellä varmasti tärkein, ensin.
Kosmetiikka kyllä odottaa pilaantumatta paketeissaan ja niiden esittelyn aika tulee, joskus.
Tsemppiä ja jaksamista! :)
Apua, luulin tekeväni tästä sellaisen kieli poskella lasketellun ”ähäkutti, itte olet ansas virittäny” -jutun, mutta sainkin osakseni ymmärrystä? :D
Puristan seminaarityötä kasaan sivu kerrallaan, kyllä se sieltä valmistuu. Opponoinnin jälkeen on onneksi vielä hiukan aikaa korjailuun, jos tulee kovasti runtua.
Kiitos sympatiasta! :)
Oh my, I feel you! Samoissa tuskissa mennään. Gradun opponointi viikon päästä :/ Ja aivojen jäätyminen lisääntyy mitä lähemmäs D-day saapuu. Tuska herättää keskellä yötä – ei kun kirjoittamaan. Mies kysyi tänään, että heräsinkö yöllä kirjoittamaan gradua, hän kun oli herännyt keskellä yötä vimmattuun näppäimistön hakkaamiseen. Guilty as charged :/ Gradu siis vaikuttaa meillä molempien yöuniin :D
Toisaalta paineen alla syntyy helmiä :)
Lopputsempiksi: et ole yksin, kyllä se siitä ja muut mahdolliset kliseet :)
Hiilestä se on timattikin puristettu..! :)
Tsempit sinnekin, kiritään yhdessä! (Vaikka mun seminaarityö ei olekaan ehkä i h a n yhtä vakava juttu kun sun pääaineen gradu, mut hei, ahdistus on varmasti samalla tasolla!) :)
Mie ihailen tuota itsekuria! Mulla menee paketit kaiken muun edelle, aina. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että opinnäyte on vaiheessa. Siis niin pahasti vaiheessa, etten ole edes jaksanut ladata Wordia koneelle. (Palautuksen pitäisi olla ensi kuussa.. kröhöm)
Nonni, sit ei muuta ku tekstitiedosto auki ja hahmottelemaan sisällysluetteloa. Mä lupasin kirjoituspalkinnoksi itselleni jokaisesta viidestä valmistuneesta sivusta tölkillisen kirsikkakolaa ja opponointiin palautetusta työstä (sisältäen myös sen, että muistan liittää sähköpostiin liitetiedoston) uuden puhelimen. Tavoitteita, tavoitteita! :)
Nyt on ihan pakko udella opiskeluistasi, kun en niistä ainakaan muista lukeneeni. Vaikka juuri niiden vastapainoksi blogiasi seuraan;) itsehän siis saman aiheen tiimoilta juuri toissailtana jätin päättötyöni eli aihe lievästi iski silmään!
Olen niistä jossain sivulauseessa muutamaan otteeseen maininnut ja yhteen kouluhommaan kerran linkannutkin, mutta opiskelen siis yliopistossa Luovaa kirjoittamista. Se on sivuaineen roolissa, mutta toistaiseksi ainoa opintokokonaisuus, jonka suorittaminen onnistuu töiden ohessa. Luovan kirjoittamisen vuoksi oikeastaan hakeuduin yliopistoon silloin neljä vuotta sitten, vaikka sitä ei pääaineena voikaan lukea. Suoritin silloin heti perusopinnot ja nyt muutaman vuoden tauon jälkeen kahlaan läpi aineopintoja. Näyttää siis siltä, että tänä keväänä ympyrä on viimein sulkeutumassa. :)
Voi sua :/ Mä kyllä neuvoisin välttämään pidempää unideprivaatiota. Itse ainakaan en muista edes omaa nimeäni, jos en nuku edes säällisiä unia. Tsemppiä <3
Juu juu, kyllä se flunssa sitten kaataa petiin kun unta on tullut liian vähän. Kiitos, Salla, tää on kohta ohi ja sit juhlitaan! :)