Lämmin aurinkoinen sää houkuttelee paljastamaan ihoa. Ihoja on monenlaisia ja useimmat ovat nättejä sellaisenaan. Oma pergamentti-ihoni ei valitettavasti ole kukkeimmillaan talvikalpoisena ja tänäkin vuonna nöyrryin tarttumaan itseruskettajaan. Läpi vuoden en todellakaan jaksa tätä rutiinia, enkä välttämättä edes läpi koko kesää, mutta toistaiseksi, näin alkushokin lieventämiseksi.

Viime vuoden kommelluksista viisastuneena otin tällä kertaa leikkiin mukaan pari kaveria. Kaksikon värikkäämpi puolisko auttaa pehmittämään talven laiskuuden aiheuttamia suomukerroksia ja karheuksia ja tämä valkoinen kaveri astuu kuvaan vasta juuri ennen varsinaista värihanskaamista tuoden iholle lisäkosteutta ja luistoa. Lienee selvää, että tämänvuotinen rusketuskierros alkoi valoisammissa merkeissä.

ACO Summer Breeze Body Scrub* on hyvin hienojakoinen, lähinnä karheaa jauhoa muistuttava ihastuskuorinta. Ei rakkauskuorinta, sillä syreenin tuoksu tökkii allekirjoittanutta henkisellä tasolla turhan vahvasti. Kuorintavoide on hienojakoisuutensa vuoksi helppokäyttöinen ja ohuellekin iholle hellä. Riittoisaltakin tuntuu – takana on jo neljä kokokroppaista, mutta puteli tuntuu käteen ihan yhtä painavalta kuin täytenä. Tykkään tuoksusta huolimatta.

Lumene Arctic Spa Body Lotion on osa taannoista Lumene-hamstraustani. Tupasvilla tuoksuu edelleen kiehtovalta. Olen hiljaksiin käytellyt vartalovoidetta – osana kymmenen muun avonaisen voin, voiteen ja öljyn iltarinkiä – ja tykästynyt. Iholle jäävää pehmeyttä selittää karitevoin lisäksi incilistan alkupäässä kujeileva dimetikoni, jonka läsnäoloa en henkilökohtaisesti pistä pahakseni. Samaa siloisuutta on hankala saavuttaa muilla keinoin. Valitsin itseruskettavan alle tietoisesti juuri tämän vartalovoiteen, sillä se imeytyy nopeasti ja todella jättää ihon sileäksi. Olen kuullut sanottavan, että purkkirusketuksen alla ei kannattaisi käyttää öljypohjaista kosteusvoidetta eikä kuorintaa, mutta käänsin sen varotoimenpiteeksi. Kun iholla on reilusti voiteluaineita, väri ei tartu liian tiukkaan. Näin valkoisella iholla varmistelu on tarpeen. Lisään mieluummin uuden kerroksen kuin raavin tummentumia irti hampaat irvessä.

Varsinaisesta itseruskettavasta ei ole kummempaa asiantuntijuutta jaettavaksi. Ne harvat kerrat kun olen puuhaan vaivautunut, olen käyttänyt St.Tropezin Bronzing Lotionia, joka on massana järisyttävän tumma, mutta sulautuu levityskintaan kanssa näinkin vaalealle iholle oikein nätisti. Sävy jää neutraalin ruskeaksi ilman turhaa keltaisen tai punaisen sävyä, mutta koska kokemukseni muista purkkiväreistä ovat vähäisiä, en lähde rummuttamaan tätä yhtenä ja ainoana huipputuotteena. Sen verran kuitenkin menen ja väitän, että tuoksu on tässä hienovaraisempi kuin monessa muussa. Hennon DHA:n tunnistaa vasta nenä kiinni ihossa – eikä kassajonossa neljän ihmisen takaa.

Nyt meikkipöydän ääreen miksailemaan tummempaan kroppaan sointuvaa meikkivoidetta. Toivottakaa onnea! Niin ja hei pitkästä aikaa löysin artistin, jonka tahdon jakaa:

Taustalla soi: Cris Cab

*ACOn tuote blogia varten saatu*