Havahduin eilen kesään, kukkien aikaan. Kissa- ja viherpeukaloteknisistä syistä meillä eivät elävät kukat kauaa yhteytä, joten kangaskukka saa luvan kelvata. Tavallisessa kodissa koristekukka tuettaisiin koristehiekan tai lasikivien sekaan, täällä se upotetaan Guerlainin puuterihelmiin. Nuutajärven yksinkertainen juomalasi on tehokas kontrasti pröystäilevän ylettömälle puuterimerelle, joka on kauneudessaan vailla vertaa.
Ja ei, älkää menettäkö yöunianne, en ole ostanut meteoriittipalloja tätä varten. Ne ovat vanhoja ja likaisia, loppuunhipelöityjä testeriparkoja, jotka pelastin murheelliselta kohtalolta. En suostu edes kuiskaamaan, mihin nämä kaunokaiset olisivat ilman asialleen omistautunutta kauneusbloggaajaa joutuneet. Rrrrr-ei, en voi. En voi edes ajatella sitä.
Katsokaa nyt niitä, rauhaisilla eläkepäivillään. Kaikkensa antaneina, arvokkaina. Ylpeinä ja loisteliaina. Mamman pienet palleroiset.
Ensimmäinen reaktioni: Eiii, mitä Petra on mennyt tekemään! Loppukappale saikin minut sitten jo hymisemään tyytyväisenä ja huojentuneena.
Hihi, arvasin että sä saat halvauksen. Älä suotta. :)
Sama reaktio :D APUA — huh.
Hihi! :)
No huh! Minäkin luin jo otsikon epäuskoisin, kauhunsekaisin tuntein ja jatkoin lukemista samoissa tunnelmissa, kunnes sitten sain huokaista onnellisena ja tyytyväisenä. Well done! ;-)
Draaman kaari. :)
Mäkin olin täällä jo tippa linssissä :D Mutta huhhahhei hyvä!
Hahahhaa, alkaa kuulostaa todella dramaattiselta! :D Giljotiinista valtaistuimelle <3
IHANAA, että pelastit puuteripalloset!! Tuli kovin hyvä mieli :’)
Terkuin,
Elisa, joka on ottanut ilmeisesti asiakseen kommentoida kaikkiin Viilankantoluvan lukematta jääneisiin postauksiin
Hihi, hyvä juttu! Niiden katselemisestakin tulee hyvä mieli!
Terkuin,
Petra, joka on sitä mieltä että muutama juttu jäi kyllä välistä. ;) Kiva kun kommentoit. <3