Sunnuntai, tuo erkkarikokeilujen päivä. Tälle meikille ei ole mitään syvällistä kaikupohjaa, se vain ilmestyi. Käsi hamusi otteeseensa punaisen huultenrajauskynän ja piirsi sillä pehmeät rajaukset. Silmistä katosi samalla sekunnilla kaikki sinisyys ja ne ovat nyt vihreimmillään ikinä. Ei hassumpi? Yllättävän hienovarainen. Goottityylissä punainen rajaus ei ole mitään uutta eikä mullistavaa, mutta tällaisen hissuhiiren arkityyliin sitä sovitetaan nyt ensimmäistä kertaa. Mitä sanoo raati? Hippi vai huti?
Kulmat:
MAC Fling + Lingering + Stud
Silmät:
MAC Paint Bare Canvas
MAC Eyeshadow Ricepaper
MAC Lip Pencil Cherry
MAC In Extreme Dimension Lash
Kasvot:
MAC Bronzing Powder Bronze
MAC Blush Peachtwist
MAC Mineralize Skinfinish Perfect Topping
Huulet:
MAC Pure Zen
Hippi, ehdottomasti!
Kiitän!
Hmm, ei yhtään paha! Tuollainen ohut rajaus on mukavan kirkas, mutta kuitenkin hillitty. Tukkakin mätsää ihanasti tohon rajaukseen :)
Miten muuten huultenrajauskynä pysyy sun luomilla, mun rasvaisilla (pohjustetuillakin) luomilla rajaus olisi parin tunnin päästä varmaan jossain kulmakarvoissa asti :D
Luin tän kommentin eilen matkalla töihin ja meinasin vastata, että en kuule yhtään tiedä – kokeillaan! – mutta nyt jälkikäteen voin sanoa että kesti ihan hyvin. :) Ei jättänyt leimaa luomelle, vaikka mulla sitäkin joskus tapahtuu. Toisaalta tässä meikissä pohjustajana oli tuo Paint Potia kuivempi Paint, jota käytä verraten harvoin siksi että se on niin kuiva. Ehkä se oli riittävän jyty pitämään huulikynän asemissaan? :)
Me like! Jännä muuten, että ei tule yhtään sellaista silmätulehdusefektiä, vaikka sulla ei ole mustaa rajausta kaverina. Kiinnostuin! Mä olen käyttänyt vain oranssia huultenrajauskynää silmienrajauksena, mutta voisin kokeilla laajentaa väriskaalaa :)
Joo, hämmästelin samaa! Elämä (ja meikkaaminen) on kyllä jännä tutkimusmatka. :) Oranssi on toimivaksi todettu, tässä oli sentään vähän jännitystä. Mutta harvinaisen vähän sain työpäivän aikana kommentteja, ehkä pitää seuraavalla kerralla laittaa vähän vahvemmin! :)
Hei, yllättävän hyvännäköinen! (Vai hyvän näköinen.. argh!) Pitänee kokeilla itsekin, simppeli meikki ainakin :)
Nyt en lähde neuvomaan tuon oikeinkirjoitusasun kanssa, pitäisi tarkistaa jostain ja mun aamukahvi on vasta puolillaan – ihan vielä ei pysty! :)
Mutta kiitos, kehut tulivat perille. :)
En jotenkin kiinnittänyt rajauksiin mitään huomiota, kun silmät hyppäsivät niin upeasti esille. :)
Heh, no silloinhan ne ovat parhaimmillaan! Kiitos! :)
Yllättävän hyvä ja aika hauskakin!
Mulla on kutina, että itselläni punainen rajaus näyttäisi vain ja ainoastaan sairaalta, mutta kokeilemallahan sekin selviäisi, pakko varmaan testailla joskus.
Kokeilemalla, nimenomaan! :) En mäkään aamulla tiennyt pysyisikö tämä tai miltä se näyttäisi työvalossa, mutta näitä riskejä olen elämässä valmis ottamaan – vaikka muuten olenkin koko ajan hanska käsijarrulla elämän mutkissa. :)
Raikas meikki! Itse en ole koskaan uskaltautunut punapigmenttisenä ja toisinaan punakkuuteen taipuvaisena kokeilemaan punaista rajausta, mutta sulla toimii.
Mahtava blogin nimi muuten, innosti vierailemaan. :)
Kiitos! Mä kokeilen kieli poskella kaikenlaista epäsopivaa, usein niistä tempauksista löytyy tosi nastoja kikkoja. :)
Blogin nimi on sekä hauska että hankala, se tuppaa taipumaan aika monenlaiseen eri asuun. :)
Aika jännä! Tuollaisena siistinä kyllä tyylikäs ja hieno, omilla rasvaluomillani näyttäisi silmätulehduksen pahimmalta ilmenemismuodolta minuuteissa.
Ärsyttää kyllä, kun on sellainen iho, että meikit pysyväh huonosti ja siksi erikoiskokeilut jäävät vähiin. Joskus huomasin, että kulmakarvat turkooseina tai pinkkeinä ovat tosi hienot, mutta onnistuin sotkemaan nekin hetkessä. Vain superkuivat kulmakynät pysyvät edes jotenkuten, ja niitä saa aika rajatulla sävyskaalalla. Pohjustan ja puuteroin ja käytän kaikki pirkkaniksit, mutta ei auta.
No höh. Mäkään en oikein osaa neuvoa noihin kulmiin kokeiltavaksi mitään muuta kuin kiinnitysnesteen ja luomivärin sekoittamista tai oikein kuivaa vahamaista huultenrajauskynää. Niillä saattaisi väri pysyä otsallakin. Muutoin olen rasvaisen ihon kanssa jäävi neuvomaan, itse kun kamppailen sen kuivuuden kanssa. Toisaalta, kolmen päivän Ruisrockhelle pyöräilymatkoineen pisti kyllä allekirjoittaneenkin meikkipohjan koville, mutta selvisin puolen vuorokauden hikoilusta kuin ihmeen kaupalla seuraavalla yhdistelmällä: geelimäinen pohjustusvoide + mattainen pohjustusvoide + mattainen peitevoide + meikkipuuteri. Iho oli meikatun näköinen, mutta suojassa auringolta ja kesti hikoilua kellon ympäri. Ennemmin pakkeloitu kuin palanut, say I.