°Sisältää mainoslinkkejä

Olen L300-testijakson jälkeen koeajellut muutamia uusia ihonhoitojuttuja, joista seuraavassa pientä sepikettä. Joukkueen luottopakki on tuttu jo vuosien takaa, mutta 4/5 tyypeistä on ensimmäistä kertaa tositoimissa. Kolme uutuutta on otettu käyttöön siksi, että niiden käyttöaika on jo pikkuisen ummessa. Valelen hartaasti säästellyt matkakokoiset tuotteet iholleni nyt viime tingassa, ennen kuin ne joutaisivat verkonpainoksi. Se viimeinen osanen on eksynyt hoitorituaaliini ihkauutena yllätyshankintana.

Alkupuhdistukseen käytän edelleen öljyä. Vaihtelen tällä hetkellä Lorkun ja MACin puhdistusöljyjen välillä, mutta kaapissa odottaa tähänkin repertuaariin laajennusta. Kunnon alkupuhdistus on käyttämälläni meikkimäärällä hyvin olennainen osa ihonhoitoa ja pesurutiinin helpottamista. Vasta öljypesun jälkeen käyn kasvot läpi puhdistusmaidolla.

Ole Henriksenin Apricot Cleansing Lotion on kermaisen pehmeä kuivalle iholle suunnattu puhdistusmaito. Se on koostumukseltaan miltei rasvaisen täyteläistä ja jättää jälkeensä kosteutetulta tuntuvan ihon. Käyttökokemus huokuu ylellisyyttä, enkä ole uskaltanut käydä edes katsomassa mitä tämä ihanuus maksaisi täysikokoisena. Yritän parhaani mukaan nauttia tästä pikkupullosta täysin aistein ja unohtaa sitten roihuavat tunteeni, kuten kunnon kesäromanssiin kuuluu.

Saman sarjan Balancing Cucumber Face Tonic on jäänyt vähän sivuun, sillä olen liian mieltynyt Kiehl’sin geelimäiseen UFT:hen ja sen kosteutustehoihin. Olen kurkkuvesi ei tunnu millään lailla pahalta tai kuivattavalta, mutta en pidä vanulapun kanssa tuhtaamisesta. Käytän tätä vain silloin kun tavanomainen purkkiohjelmani jostain syystä häiriintyy, mutta muuten tämän kanssa ei mainittavasti kipinöi. Onneksi.

Puhdistamisen ja kasvoveden jälkeen levitän leualle ja nenään Paula’s Choicen Skin Perfecting 1% BHA Lotionia. Tämä on se uutuus, jonka varta vasten tilasin netistä, koska ihastuin Myyltä saamaani testeripussukkaan palavasti. Kaikki sai alkunsa artikkelista, jonka kommenttiosiossa puitiin mahdollisia ratkaisuja sitkeisiin leukanäppyihin. Pikkuriikkisestä testeripussukasta riitti tuotetta hämmentävästi kolmeksi viikoksi ja koska niiden aikana leuan tilassa ilmeni selkeä muutos, tilautin itselleni kokonaisen pullon. Arvelen, että tämä loppuu käyttötahdillani aikaisintaan kahden vuoden kuluttua.

Koko kuoriva neste ja salisyylihappojuttu tuli vähän puskista. En olisi itse tohtinut valita rutikuivalle iholle mitään näin tömäkkää, mutta sain tuotteesta niin rohkaisevia kommentteja muilta kuivaihoisilta bloggaajilta, että päätin testata mistä hypetyksessä on kysymys ja kuulkaa kyllä vaan, leuka on ollut siitä lähtien lähes näpytön. Hormonit tekevät taikojaan kerran kuussa ja se on ihan ok ja siedettävissä, mutta se jatkuva ylt’ympäriinsä ryöpsähtänyt näppyinvaasio on poissa. Kokeilin tuotetta viikon verran myös koko kasvoille, mutta koska iho on poskilla ja otsalla hyvin ohut, se reagoi ikävästi. Jätin siis salisyylihapot pois punaposkilta (vaikka ilmeisesti couperosa ei ole automaattisesti este tuotteen käytölle – toisilla se on käyttäjäkokemusten mukaan rauhoittanutkin punoitusta) ja keksityn nauttimaan sen tuloksista siellä, missä iho on paksumpi ja talia pukkaa runsaammin.

Valtavan kiva tuote. Olen onnellinen, että tulin testanneeksi. Paula’s Choicen inspiroivaan valikoimaan voi tutustua °täällä.

Ihon kesäkosteuttajaksi on valikoitunut se vanha luottosuosikki josta alussa mainitsin, Lumenen Bright Now Vitamin C Dry Skin Cocktail. Käytin kesän alussa viimeiset hoitoöljyni loppuun ja olin jo jalka kynnyksellä menossa ostamaan lisää, kun keksin käydä läpi jo omistamani tuotteet. Mjoo, saatte möhistä, onhan se vähän hölmöä yllättyä siitä että jotain on jo ostettu varastoon. Lumenen alennusmyynneistä tämä siis tarttui ja nyt olen koko kesän iloissani porskutellut marjaisassa tehouutteessa. Näin kuumilla ja kosteilla keleillä se riittäisi iholleni yksinäänkin, mutta mekaanisen kuorinnan jälkeen tehostan sen vaikutusta vielä erillisellä kosteusvoiteella, johon olen täysin rakastunut. Siis niin rakastunut, että olen valmis epätoivoisiin tekoihin rahoittaakseni itselleni täysikokoisen pönikän..

Ja se taikapölystä, sateenkaarista ja ikuisen nuoruuden mahlasta uutettu kosteusvoide on Ole Henriksenin Nurture Me. Ensimmäiseksi siitä löi läpi tuoksu. Vanha kunnon Jenkki-hedelmäpurkan aromi pöllähti kasvoille heti kun sain kannen jengoiltaan ja vaikka en siedä hedelmäpurkan makua, tässä kosteusvoiteessa sen aromi on sulaa mannaa. Ehkä mukana on myös ripaus jotain vaniljaan tai persikkaan taittavaa? Hedelmäinen ja pehmeä, muttei yhtään liian makea. Hajuvesihän tämä ei siis ole, mutta koska huumaannun jo pelkästä purkin avaamisesta, tuoksusuitsutukset ovat paikallaan.

Hyvät ominaisuudet eivät lopu tuoksuun. Persikkaisen voiteen siveleminen iholle on elämys omissa sfääreissään. Se on niin pehmeää, että pelkään sen haihtuvan ilmaan. Katoavan kuin pikkutuhma uni aamuhämäriin tai sulavan sormiin kuin hattara kielelle. Ei valuva eikä liian ohut, vaan todella todella geelimäisen pehmeä, kuin iholle levitettävä nestemäinen tyyny. Välittömän ihotuntuman lisäksi tuote imeytyy ihooni täydellisen sopivasti – se ei jää pinnalle kellumaan, vaan nappaa kiinni mutta jää samalla milliriikkisen nahkeaksi. Olen hyvillä mielin levitellyt tämän päälle meikkivoidetta ilman ensimmäistäkään ongelmatilannetta. Jos tuote ei olisi ikävästi pakattu avosuiseen purkkiin, rakastaisin sitä niin syvästi, että tatuoisin pakaraani sanat ”Nurture Me”.

– – – – –

Kesäromansseja? Muita tunnustuksia?