Alkukesästä tekemäni sivellinhankinta on lunastanut paikkansa valokeilassa. Pidän siitä valtavasti. Sivellin on sidottu kahdesta erilaisesta karvasta: Musta tyviosa on luonnonkarvaa (muistaakseni vuohta) ja valkoinen kärkiosa synteettistä kuitua. Yhdistämällä molempia laatuja samaan siveltimeen saadaan irti laajin mahdollinen kirjo käyttötapoja. Kaksoiskarvaista sivellintä kutsutaan tuttavallisesti skunkiksi.

Lyhyenä muistinvirkistyksenä nyrkkisääntö: Luonnonkarva on parhaimmillaan puuteristen tuotteiden levittämisessä ja synteettinen karva nestemäisten ja voidemaisten tuotteiden kanssa. Mitä tahansa sivellintä voi luonnollisesti käyttää mihin tahansa, mutta itse koen, että muistisääntö on ihan järkiperäinen. Nesteet ja voiteet nappaavat luonnonkarvaan niin kovin kiinni, että ennen pitkää karva rasittuu kuluttavampien pesujen myötä. Synteettisen siveltimen kulumista ei tavitse pelätä, mutta ne ovat harvoin yhtä pehmeitä kuin laadukkaasta luonnonkarvasta valmistetut siveltimet, eivätkä siten vapauta puuterisia tuotteita iholle yhtä hienojakoisesti. Voitte kutsua hienostelijaksi, mutta huomaan eron.

Alkulätinöiden jälkeen itse asiaan, eli miksi tämä sivellin on minulle niin rakas, että suunnittelen hankkivani sille identtisen sisaruksen.

1) Unelmanpehmeä meikkipohja
Sopivan pullea muoto ja tasapainoinen suhde jämäkkyyttä ja taipuisuutta tekevät siveltimestä ideaalin välineen nestemäiselle meikkivoiteelle. Sen kanssa voi yhtälailla sivellä, pyöritellä, töpötellä ja taputella – ja lopputulos on aina sileä. Kuivan ihon kanssa tasainen meikkipohja ei ole itsestäänselvyys. Erityismaininta peittävän Pro Longwear -peitevoiteen sivelystä kuiville ja punoittaville poskipäille, sataviisysi tekee parempaa jälkeä kuin mikään muu kokeilemani suti. Ja niitä on.

2) Pienten alueiden puuteroiminen
Koko kasvojen mattaamiseen #159 on makuuni hieman pieni, mutta saman piirteen voi kääntää myös ansioksi. Toisinaan haluan puuteroida kasvoista vain osan, esimerkiksi alueen kulmakarvojen välistä leukaan, ja jättää kasvojen muut osiot luonnollisen kuultaviksi. Silloin otan ohutta puuteria siveltimen luonnonkarvaiseen ”kylkeen” ja painelen sen iholle juuri niille kohdin kuin haluan. Meikkipohja jää luonnollisen näköiseksi, mutta ei ala kiillellä tai kulua t-alueelta. Osapuuterointi on yksi hienoimmista oivalluksistani tämän vuoden puolella. Oletko kokeillut?

3) Vaalean ihon varjostaminen
Käytän #159:ää mieluusti myös varjostuksiin. Koska kärjimmäinen osa sivellintä on niin hienoa harjasta, se ottaa kyytiin vähemmän väriä kerralla. Varjostusvärin kerroksittainen lisääminen on oiva tekniikka, sillä vaalealla iholla liioittelusta rangaistaan heti. Toimii moitteettomasti sekä puuterimaisiin että voidemaisiin varjostusväreihin, mutta on etulyöntiasemassa voidemaisten tuotteiden kanssa, sillä niissä pigmenttiä on yleensä tuhdimmin. Hipsutellen ja pyöritellen kohti auringonhellimää ihoa, vaikka koko kesä olisi vietetty kadun varjoisalla puolella.

4) Kohtuulliset korostukset
Rinnakkainen huomio edelliselle. Myös hohtopuuterien kanssa on mahdollista tehdä ylilyöntejä ja koska diskopallokiilto poskipäillä pukee hyvin harvoja, teen tämänkin vaiheen mieluusti kyseisellä skunkilla – jos se vain on puhtaana. Tässä sivutaan syytä sille, miksi haluaisin ostaa sataviisysilleni kaverin. Haluaisin käyttää sitä niin moneen työvaiheeseen joka aamu, että jostain on väkisin tingittävä. Jos omistaisin näitä kaksi, voisin pyhittää toisen pelkästään hohtopuuterille. Kasvojen viimeistely hennolla hohtohunnulla on nimittäin yksi meikkaamisen parhaista vaiheista. Jos tekee mieli raakkua, et ole kokeillut.

5) Lumikki-ihon poskipunaaminen
Toisteisuuden uhalla paukutan pöytään vielä kolmannenkin tuotteen, jossa kevyestä kädenjäljestä on hyötyä. Oletko koskaan törmännyt täydelliseen poskipunaan, joka on lopulta kuitenkin ihollasi liian tömäkkä? No eipä hätää, skunkilla korjaantuu. Olen käyttänyt rakkaussiveltimelläni palavaa punaista, uhmakkaana sykkivää lilaa/violettia/fuksiaa (en edes yritä erotella näitä enää) ja sysitummaa luumua – tällä lakanalla! Jälleen, kun väriä tarttuu siveltimeen vähän kerrallaan, se on myös helpompi hivellä iholle ilman övereitä. Toisinaan omenaposket ovat kiva tehokeino, mutta kun haluat jättää väriä vain aavistuksen, tämä on siihen mestarillinen työkalu.

6) Kellistä karisseet
Viimeinen kohta on eräänlainen bonusosio, mutta tiedän että tällekin toiminnolle on joskus tilausta. Jos olet tehnyt meikkipohjan ja silmänaluset valmiiksi ennen silmämeikkiä ja sitä työstäessä jotain kariseekin poskille, saat ylimääräiset huiskaistua pois sataviisysillä. Tähän tarkoitukseen voi käyttää myös puuterijarruja (vaikka en kyllä tajua, miksi kukaan haluaisi ajaa silmien alle puuterikasaumaa), ennakoivaa meikkaamista (jättämällä ne silmänaluset viimeiseksi – helppo se on jälkikäteen viisastella) tai viuhkasivellintä (itse en saa niihin lärpäkkeisiin riittävästi voimaa) – mutta niissä tilanteissa kun rapinat ovat poskilla, tilanteen saa klaarattua tyylikkäästi. Pieni sipaus puuteria tai meikkipuuteria siveltimeen, asettelu kohteen viereen ja reipas pyyhkäisy lennättävät epätoivotut murenat ikuiseen kadotukseen. Tai ainakin siihen saakka, kunnes teet saman virheen uudelleen. Kukapa meistä kerrasta oppisi.

Tämän pitkän selonteon jälkeen kannustan vielä näin erikseen, oikein vakavissani vilkaisemaan tätä multilahjakkuutta kun seuraavaksi liikutte sivellinasioissa sopivilla apajilla. Harvalla siveltimellä saa näin mutkattomasti näin monipuolista jälkeä.

Oletteko tehneet tuttavuutta skunkkisivellinten kanssa? Suosikit jakoon!