Joo joo, myöhässä ollaan. Aurinkosuojajutut olisi pitänyt iskeä eetteriin jo toukokuussa. Nyt kun perinteinen kahden viikon kesähelle on muuttunut todelliseksi pai–tuota, kestoilmiöksi, saan minäkin viimein suuni auki. Olen käyttänyt yhtä ja samaa aurinkosuojaa koko kesän ja olen valmis julistamaan sen ilosanomaa myös teille.

Ruinasin ACOn SPF30 Active Sun Body Moussen* pr-tapahtumassa kassiini, sillä ajattelin sen olevan täydellinen aurinkosuoja rasvaamista välttelevälle vitivalkoiselle siipalle. Lahjuskassissa oli ennestään saman sarjan SPF20 Body Spray ja jotenkin tässä taas kävi niin, että alkuperäinen suunnitelma heitti pihvikarjanpyllyä. Siippa inhosi vaahtoa ja tykästyi (omaan makuuni turhan lähmäiseen) suihkeeseen ja näillä jaoin on koko kesä varjeltu vartaloa porotukselta. Tai siis se heinäkuinen osuus, kesäkuussa ei tarvinnut varjella kuin syyssäihin hajoilevaa mielenterveyttä.

Olen erityisen tykästynyt aurinkosuojan muotovaahtomaiseen olomuotoon ja sen helppouteen. Veikkaan siipan innottomuuden liittyvän kokemattomuuteen, sillä jos ei ole koskaan muotovaahdon kanssa kikkaillut, aines saattaa vaatia vähän käsittelyharjoituksia. Tämä vanha punkkitukka taasen tiesi heti ensikäytöllä ravistaa, kääntää ylösalaisin ja suutata menemään hiukan kämmenen yläpuolella. Pehmoinen kosketus vaahtopalloon toisella kädellä ja tyytyväisen hyminän säestämä levitys. Pehmeää kuin mikä ja tasaisempaa jälkeä kuin monella vartalovoiteella! Erityismaininta siisteyskertoimesta: Pisaraakaan vaahtoa ei ole vielä löytynyt lattialta, toisin kuin sitä öljyistä suihketta..

Pesaisen kädet levityksen jälkeen, mutta muu iho ei jää lainkaan tahmeaksi. Toisin kuin sen suihkeversion kanssa, jos vielä sopii mollata? Olen nähnyt monen ylistävän kyseistä Body Sprayta hunajaisin sanoin, mutta allekirjoittanut on ihan mielellään luovuttanut tuon keltakorkkisen yksityiskäyttöön siipalle. Kertakaikkiaan liian sottainen tapaus tällaiselle elämäntapahäslääjälle.

Aprikoin aluksi kolmenkymppisen suojan riittävyyttä, mutta se sama kolmipäiväinen Ruisrääkki jossa koeajoin hienkestävän meikkipohjan, osoitti epäilyni turhiksi. Vitivalkoinen on pysynyt semivalkoisena ilman ainoatakaan punasta brunaan -välikohtausta. Papukaijamerkin paikka!

Olen valmis maksamaan laadukkaasta aurinkosuojasta vajaa pari kymppiä ja koska tämän hintalappu osuu juuri sen alle, on varmaa, että jahka tämä yksi pullo on pursoteltu tyhjäksi, ostan taatusti lisää. Tästä voitte sivumainintana lukea, että pullo ei hölsky tyhjyyttään vielä kuukauden käytön jälkeen. Vuoteni kahvipapuna ovat ohitse ja mitä nopeampaa ja vaivattomampaa nahkalakanan suojaaminen on, sitä useammin suostun kesäaikaan poistumaan neljän seinän sisältä. Auringossa oleilu ei enää tunnu hyvältä. Syitä siihen voisi varmaan ruotia pitkäänkin, mutta jätetään se toiseen kertaan. Se kuva, josta aiemman postauksen yhteydessä muuten mainitsin, on tässä:

Tältä näytin  parikymppisenä ympäri vuoden. Kamera syö suurimman osan väreistä, mutta olin tuohon aikaan ihan naurettavan ruskea. Ja nuo viivakulmat, argh. Never again.

Onko joku teistä kääntänyt takkiaan auringonottajana? Hyvät ja helpot aurinkosuojavinkit jakoon!

* * * * *

Fell in love with this ACO Sunscreen, the texture is just too easy. My hubby hated it, but he’s never used a styling mousse either, so I guess it’s just a matter of not getting used to. I gave him the Body Spray that felt too oily for my likings, so it turned out a win-win for this summer’s SPFing. Have you tried this? Love it too? Knew it!

The picture is from my teen years. It’s a proof that tan has once happened to me. I’m not keen on sunbathing anymore, but I used to be. And well – there’s a difference in the skin tone. Anyone else backtracked on tanning?

*Saatu/Gifted*