Piinapenkistä on moneksi. Viime kerralla verhosin itseni rauhoittavaan siniseen ja tänään sain kopelointikäynnin päätteeksi viritettyä kasvoille tällaisen. Syypää mun hymyyn lienehi sellainen onnekas sattuma, että tällä kertaa koko käynti kulutettiin purentakiskon viilaamiseen. Ei kipeitä ikeniä, ei kihelmöivää kasvohermostoa. Muovipöly tukassa ei tunnu pahalta ollenkaan.
Havahduin tähän kiskoasiaan kun voimaeläimeni Eeva kirjoitti aiheesta. Se on jännä miten kevyellä otteella voi patistaa ihmisiä todella syvien itsetutkielmien äärelle. Tajusin, että hampaani ovat valveillaoloaikana jatkuvassa purennassa ja leuan rentouttaminen on osoittautunut järjettömän hankalaksi. Kieltäydyn kohtaamasta todennäköisyyslaskelman ynnää siitä mitä suussa tapahtuu öisin, kun en ole sitäkään vähää tolkuissani mihin päiväsaikaan yllän. Kisko kaivettiin siis nöyrin mielin naftaliinista ja kiikutettiin tohtoroitavaksi monen vuoden tauon jälkeen. Kummakos se, jos yksi kerta meni pelkkään naputteluun ja muovipölyssä uimiseen. En valita. Hymyilen vaan.
Silmät/Eyes:
MAC Paint Pot Painterly
MAC Mineralize Blush Petal Power
MAC In Extreme Dimension Lash
Kasvot/Face:
MAC Bronzing Powder Bronze
MAC Mineralize Blush Petal Power
MAC Mineralize Skinfinish Soft & Gentle
Huulet/Lips:
MAC Prep+Prime Lip Base
MAC Lipstick Rebel
* * * * *
I went to see my dentist and I’m still alive. How’s that for a reason to smile?
:B Ai sullakin on purentakisko :B
Olipa hyvänmielen postaus
Juu. Omistan, mutten ole tosiaan muutamaan vuoteen käyttänyt. Korjausliike on nyt tehty. Josko tulisi tolkku näihin niskajumeihin. :)
Ihanan hyväntuulinen kirjoitus todellakin ja tärkeästä aiheesta. Eevalla on aina tosi hyviä aiheita, mutta niin on sullakin. Lihasjännitys on jännä asia, kuinka sitä huomaamattaan jännittää vaikka on muka rento. Olen tässä kuluneen vuoden aikana opetellut mindfulness-tekniikkaa ja siinä tulee rentoutuminen tutuksi. Ensi harjoittelulla kun käytiin läpi leuan rentoutusta niin huomasi, että sitä jännittää koko ajan. Purentakiskoa ei mulla ole, mutta mielessä on sekin käynyt. Vois selittää osan päänsäryistä.
(A)asiakaspalvelussa työskenteleville tuollainen purentakisko voit tulla vaikka palkanlisänä, kyllä näkee niin monen hymyilevän aika tuskaisen näköisenä kassalla… ;)
Hahaa, niin totta! :D
Toi jännittäminen on varmaan suurilta osin pään sisältä kiinni, se vaan on yksi niistä vaikeakulkuisimmista maastoista selvittää. :)
Hammaslääkärit on urputtaneet mulle purentakiskon tarpeesta kymmenisen vuotta, ja noin vuosi takaperin sen viimein hankin. Viimeinen niitti tais olla se, kun hammaslääkäri sanoi ”huh, mielettömät puremalihakset. Sulla olis kyllä varmaan paljon kapeammat kasvot jos et purisi niin älyttömällä voimalla koko ajan hampaita yhteen”.
Minä, ikuisesti pallonaamaksi tuomittu, olisin voinut saada toisenlaisen tulevaisuuden jos olisin uskonut hammaslääkäreitä aiemmin. Ttu. En tiiä toivunko tästä koskaan, mutta ainakin kanssa-asuja saa nukuttua paremmin kun en enää narskuttele hampaitani. Niskajumeja, päänsärkyjä ja valveillaoloaikana harrastettua hampaiden yhteenpuremista on edelleen yhtä lailla, mutta jospa nää legot pysyis suussa vähän paremmassa kuosissa kuin ilman kiskoa… Oli se niin kalliskin että pidän kyllä vaikkei mitään hyödyttäis.
Joo toi hinta on myös ihan huomionarvoinen yksityiskohta. Hrrrr.
Tuo kapeammat kasvot -lauselma kuulostaa kyllä aika raadolliselta. Tai siis. Eihän kapeat kasvot ole se, mitä elämässä tavoitellaan, mutta mä luulen että se oli ihan tarkoituksella muotoiltu herättäjäksi. Roisia. Nyt kun mietin, niin olen aina ihaillut mun narskuttaja-ystävän vahvan mallista leukaa mutta joo, sehän taitaa tosiaan olla ihan vaan lihaksistoa. Jännä.
Lohduttaa vähän ajatella, että joku muukin näyttää ja kuulostaa ihan lätkäjätkältä mennessään nukkumaan. :)
Mitkä hymykuopat! <3 :) P.S. Pitääkin seurata pureskelenko ite vielä hampuloitani.
Voi kiitos. :)
Mulla yksi erikoisimmista purentatilanteista on ehdottomasti se, kun lässytän eläimille. En tiedä mistä se mielipuolinen hampaat irvessä -tuitui tulee, mutta siitä on päästävä eroon. :D
Mulla oli myös yhteen tapana purra hampaita yhteen öisin, en narskutellut (joten sellaista kulumaan ei tullut), mutta puristin niin, että leuat oli aamulla ihan jumissa. Onneksi pääsin ihan sattumalta eroon tuosta ”tavasta” vuosia sitten. Oon vasta myöhemmin huomannut, että toi jännitys ja hampaiden yhteen pureminen oli pahimmillaan aina, kun olin normaalia tressaantuneempi. Toi kisko on takuulla hyvä apu ja olisin itsekin harkinnut, jos oma tilanne olisi jatkunut pidempään.
Kuulostaapa onnekkaalta sattumalta! Vielä on vähän totuttelemista tuohon muovikiilaan, mutta ehkä se jo vuoden päästä menee ihan itsellään.
Voi miten ihana, kaunis hymy sulla! Ihan kuin yhdellä tuntemallani pienellä tyttösellä <3 (Saattaapi olla että olen sanonut saman aikaisemminkin, koska muistan jo kauan sitten ihastuneeni harvoin nähtyyn hammashymyysi…)
Voi kiitos, olipa söpöä! :) Yritän viritellä hammashymyä useammin esille!
Voi hymy <3
<3<3<3