Pikamoi reissutyyliin. Luvassa annos ajatusoksennusta pimeän makuuhuoneen syövereistä. Olen nyt tunnin yrittänyt turhaan saada tuolta metrimitalta tajua kankaalle samalla kun ulkona on järjettömän aurinkoinen ja lämmin päivä. Aavistus turhautumista ilmassa, mutta yritetään piilottaa hapan sävy lopputekstistä.

Talvilomareissu toteutettiin tänä vuonna siipan aloitteesta teemalla ’Paetaan Suomen talvea Islantiin’. Jollain tasolla konsepti varmaan onnistuikin, sillä tämän ekskursion jälkeen Suomen talvi tuskin tuntuu enää missään. Sen verran on ollut hatussa ja ruuminlämmössä pitelemistä. Vuokrasimme enteellisesti nimetyltä SadCars -vuokraamolta auton ja ajelimme koko eilisen päivän rupuisella Toyotalla pisin vuoristoja pällistelemässä vesiputouksia ja kuumia lähteitä. Maasto itsessään toimii jo tietynlaisena jännittävyyskertoimena, mutta kun kierroslukumittari makaa paikoillaan kuin kuollut lahna, bensatankin lukema heittelee iloisesti puolen tankin ja nollan välillä aina kallistuskulmasta riippuen ja kojelaudassa palaa jännä oranssi merkkivalo, alkaa urheammallakin vaimokullalla hymy hyytyä. Ihan viimeistään siinä vaiheessa kun piti päästä katsomaan jotain voimamiesten pyhiinvaelluskohdetta (= iso kivi) jonnekin aivan jumalan selän taakse (täällä tuo määre saa muutenkin ihan uudet mittasuhteet) ja lumipyry peittää alleen vuoren rinnettä kiipeävän yhden auton levyisen tien niin että auton pohjasta alkaa kuulua rutinaa, oli pakko viheltää peli poikki. Voin kertoa että peruuttelu sieltä kapealta vuorenrinteeltä alamäkeen pelkistä sivupeileistä tähtäillen (tottakai se takalasin pyyhin oli sökönä, nomen est omen) oli yksi elämäni hyytävimmistä autoiluhetkistä. Eipä tartte enää ihmetellä, miksi täälläpäin ei näitä tavallisia farkkuja juuri näy. Neliveto ja pikkuisen korkeampi maavara ihan mielenterveyden vuoksi vaan alle, jos joskus meinaatte näissä maisemissa omin päin ajella.

Varsinainen shoppailu on jäänyt hintatasosta johtuen vähän vähemmälle, mutta yhden pikku pyrähdyksen saatoin silti tehdä paikalliselle MAC-pisteelle Kringlan-ostoskeskukseen. Hintataso on täällä melkein tuplat Suomen hintoihin nähden, mutta valikoimissa oli hämmentävän paljon vanhoja kokoelmatuotteita. Vanhin tunnistamani tuote oli Wonderwoman-kokoelmasta ja samalla tarjottimella oli vaikka mitä menneiden aikojen kausituotteita – paikka oli varsinainen keräilijän paratiisi. Jätin tällä kertaa kokoelmatuotteet rauhaan ja lunastin sen sijaan itselleni jännän siveltimen ja mahtavan meikkilaukun. Siveltimen eurohinta oli n.53e (hyrrrrr) ja meikkilaukun hintaa en halunnut kuulla, enkä aio sitä myöskään nyt kuitista tarkistaa. Kun kanssani samalle taajuudelle päässyt myyjäneiti kaivoi tämän laukun alahyllyltä eteeni, ilmoitin saman tien että tuo on minun, enkä halua tietää mitä se maksaa – piste. Olin näkevinäni pienen hymynkareen tyttöjen huulilla, mutta nuukaakos tuon, ihanuus on minun.

Meikkilaukussa on jäykät seinät, hyvänkokoinen peili, irroitettava olkaremmi ja objektiivisen arvioni mukaan noin neljäsataa taskua. Vanha luttana apinarouva saa luvan jäädä eläkkeelle nyt kun käsivarsilleni on löytynyt tämä kimmoisa tummaverinen nuorikko.

Sivellin #225 näyttäisi nettilähteiden mukaan olevan todellinen keräilijän aarre, sillä sen valmistus on jo lopetettu. Pullea ja isokokoinen häivytyssivellin on luonnonkarvaa ja tuntuu taivaallisen pehmeältä kädessä. Veikkaan että tämä on jo siinä ja siinä onko karvaa pikkuisen liian tuhdisti silmämeikkitarkoituksiin, mutta suunnittelinkin tästä itselleni ensisijaisesti huiskutinta korostuspuuterin sivelyyn poskipäille ja kulmaluulle. Nappasin kaverikuvaan kaksi vakiovalikoiman häivytyssivellintä, jotta mittasuhteita on helpompi hahmottaa.

Näiden lisäksi koppasin lentokentältä kainalooni yhden pitkäaikaisen unelman, mutta se on vielä niin tiukasti muovikääreiden hellässä huomassa, että saatte kuulla siitä myöhemmin.

Tasainen nakutus on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja viereiseen huoneeseen on (LUOJANKIITOS V I I M E I N) laskeutunut hiljaisuus. Ajattelin käydä vielä pari reissuun liittyvää juttua läpi, mutta pätkäistään juttu tästä ja säästetään loput tuonnemmaksi. Ihanaa viikonloppua, toverit! Terkkuja!

* * * * *

A visit to Iceland and some gorgeous MAC goodies from a local store. Even though the prices here are quite high, I couldn’t resist buying these two babies. A discontinued brush #225 is just be-a-utiful and the makeup bag is both pretty and practical. The brush was around 53 euros, but I didn’t want to hear the price of the bag and I’m not going to check it from the receipt either. It’s mine and that’s all that matters.

Ps. If you’re planning to rent a car here go for a 4WD, preferably an SUV. Just sayin.