Vietimme perjantaina Purkkimafia-porukalla portaalin virallisia lanseerausbileitä ja kuplivissa tohinoissa oli mukana myös LivBoxin Emilia. Emilialla oli mukanaan kiinnostavaa dataa siitä, millainen on LivBoxin keskivertotilaaja. Kylmä(ävä)t luvut herättivät meissä kauneusbloggaajissa hermostunutta hihittelyä, sillä olemme kulutus- ja käyttötottumustemme kanssa luonnollisesti aivan eri tasolla kuin tavalliset tallaajat. Ja henkilökohtaisesti luulen, että jo se että tilaa LivBoxia, nostaa kuluttajan tavallista kosmetiikkaorientoituneempaan ryhmään. Vai? Noh.
Puolessa välissä esitystä Emma muotoili asian tyylilleen uskollisen nasakasti jotenkin niin, että viimeistään nyt oikein kristallisoituu se, miten todellisuudesta vieraantuneita tässä ollaan. Purkkimafian syvät rivit hokivat toteamukselle aamenta samalla kun ohjelmaa sivusta seurannut baarimikko pudisteli päätään. Niip. Aikalailla eri vesissähän tässä kai uidaan.
Sain luvan lainata tutkimusaineistoa pieneen Viilankantolupa-analyysiin ja poimin teille satunnaisesti valittuja faktoja keskivertolivboxaajasta (joka jo siis lähtökohtaisesti on peruserkkiä paremmin perillä kosmetiikkamaailmasta):
LivBoxaaja käyttää kosmetiikkaan keskimäärin 633€ vuodessa. Siis vuodessa. Fiilistelimme tyttöjen kanssa että jos eteen lisäisi ykkösen, oltaisiin ehkä hyvin säästeliään vuoden budjetissa – todennäköisempää saattaisi olla lyödä eteen kakkonen. Siis mitä, 53e kuussa? Oikeasti? Itse laskin aikoinaan, että kannan palkastani n. 5% pelkästään MAC-pisteelle. Että tota, no joo. Eteenpäin.
Kallein kosmetiikkatuote, jonka omistaa? Hajuvesi (ok), seerumi (no joo), meikkivoide (mmhm..?) ja ripsiväri. Siis. Ripsiväri, kallein tuote? Saattaahan se tietysti olla, että itse käytän keskimääräistä edullisempia ripsivärejä, mutta ne eivät edes hätyyttele kalleimpia tuotteitani.
Tärkein syy meikata on peittää virheitä. Tästä tuli paha mieli. Tai siis, jokaisella on tietysti syynsä ja voihan se olla, että tämä sanamuoto on nyt vaan muotoutunut hassusti, mutta jotenkin tästä tuli kyllä vähän surumielinen fiilis. Itse tykkään ajatella, että meikkaaminen on leikkiä ja huvittelua – jopa taidetta – mutta ilmeisesti olen katsantokantoineni hakoteillä. Toisaalta tapaan työssäni paljon itselleen ylikriittisiä naisia, joten ehkä tässä on sitten perääkin. Surku.
Livboxaaja käyttää arkimeikkiin keskimäärin 10-15 minuuttia. Nyt ollaan vedenjakajan äärellä. Itse ehdin tehdä tuossa ajassa korkeintaan meikkipohjan ja kulmat, mutta tiedän että viisikin minuuttia riittää jo monille. Mitäs sanotte, osutko haarukkaan vai mennäänkö reilusti yli tai alle?
Kantaa mukanaan meikkipussissa n. 4-6 kosmetiikkatuotetta. Öööö, MITÄ. Tämä kohta taisi saada meissä bloggaajissa aikaan eniten spontaaaneja palleanauruja ja pyöriviä silmiä, joku sanoi löytävänsä kassista päivittäin tämän verran pelkkiä pohjalle ajautuneita vahinkohuulipunia. Suht sama pätee kyllä allekirjoittaneenkin meikkipussiin, laskin sieltä tänään viikkosiivousta tehdessäni taas aivan pöyristyttävän määrän kyniä ja punia – mutta toisaalta vain yhden puuterin. Tässä olisi kyllä skarppaamisen varaa, ehkä olen vain liian laiska pitämään päiväpussiani ajan tasalla.
Käyttää viikossa säännöllisesti yli 20 kosmetiikkatuotetta. Hhmmhmh? Tässä tuvassa tuo määrä hujahtaa helposti pelkkään maanantaiaamuun. Muistatteko jokin aika sitten kiertäneen haasteen, jossa bloggaajat tekivät tiliä yhden päivän aikana käyttämistään tuotteista? Muistelen, että niissä liikuttiin helposti jossain kolmenkymmenen tienoilla. Vai onko 20 kosmetiikkatuotetta viikossa ihan normimäärä?
Yhteen ääneen tunnustimme faktat – todellisuus on laukannut horisonttiin jo kauan sitten. Sitä tässä kaiken purkkihässäkän keskellä aina välillä jotenkin unohtaa, että tällainen tavaramäärä ei ole yleinen normi. Muissa talouksissa ei ole erillisiä kosmetiikka- ja kynsilakkakaappeja, niissä tuskin laaditaan listoja luomivärisävyistä ja joku ihan oikeasti pärjää yhdellä luomivärillä tai huulipunalla.
Sen verran tuo perjantainen todellisuuskatsaus kuitenkin kolahti, että olen käyttänyt koko tämän päivän varastojeni sortteeraamiseen. Nyt olen plokannut kavereille kierrätettävät vähänkäytetyt, eteenpäin lahjoitettavat käyttämättömät sekä erikseen sellaisen pikkusälän, jonka voin postittaa helposti esimerkiksi arvontapalkintoina.
Tuntuu että aina hetkittäin sokean hamstraamisen jälkeen nousee pintaan tällainen askeettisuusihanne, joka sitten jossain vaiheessa taas muuttuu uutuuksien jahtaamiseksi. Näiden kahden tilan välillä tasapainoilu tuntuu kuuluvan monen kauneusbloggaajan arkeen, mutta kuulisin mielelläni kommentteja myös teiltä. Olivatko peruslivboxaajan luvut A) järkeenkäypiä B) absurdeja tai C) jotain muuta? Mistä tietää, että harrastus käy ylikierroksilla?
– Tuo keskiverto vuosibudjetti mennyt täällä yli jo maaliskuussa…
– Kallein kosmetiikkatuote tällä hetkellä on ”vain” 60e maksanut kasvovoide, täälläkään ei ripsarit kuulu kalleimpiin :).
– Tärkein syy meikata on tosiaankin se värien kanssa leikittely ja kun pääsee testaamaan jotain uusia juttuja! Toki joskus on niitä päiviä, että haluaa virheitä häivytellä, mutta se ei kuulu tärkeimpiin syihin.
– Aamulla menee aikaa valmistautuessa n. 1h20min sisältäen aamutoimet, kasvojen pesut ja rasvaukset, meikkaukset, hiusten laiton ja kissojen ruokinnan sekä hiekkalaatikon putsauksen jätöksistä :p.
– Meikkipussissa kulkee mukana aika lailla tuo 6-7 tuotetta, töissä on lisäksi oma käsirasva ja huulikiilto, joita käytän ehtiessäni :).
– Tein tuossa jokin aika sitten postauksen blogiin eräänä päivänä käyttämistäni tuotteista ja pääsin lukuun 59kpl… Siinä nyt oli sellaisiakin tuotteita, jotka oli vähän spesiaalimpia, mutta kyllä tuo luku pyörii päivätasolla varmasti 40-50kpl hujakoilla normaalisti…
Vaikkei mun kosmetiikkamäärällä vielä läheskään hätyytellä teitä ammattilaisia, niin uskon olevani hitaassa mutta varmassa vauhdissa kohti sitä tasoa ;).
Joo, aika tutulta kuulostaa tuo listaus. Onneksi jokainen saa valita tapansa itse! Mun olisi hirmu vaikea luopua tästä ihanasta harrastuksesta. :)
mä en käytä tällä hetkellä tuota n. 50 euroa kuussa, mutta olen opintovapaalla. Vaikka aikuisopintorahani vastaa monen matalapalkkaisen palkkatuloa, niin ei ole juuri nyt varaa kuin satunnaisiin ja pakollisiin hankintoihin. Haluan säästääkin siitä opintorahasta jotain :) Nina Neuroottinen siis. Mutta kun olin töissä, nah, ehkä keskimäärin vuodessa meni joku 40 euroa/kk, kun laskee kaikki hajuvedet ja reissuilla tehdyt hamstraukset yms. mukaan.
Normihinnalla en ostanut juuri ikinä mitään. Edes putsareita.
Aamun meikkiin menee joku vartti ja siinä on sit laitettu hiuksetkin yhdellä tai kahdella tökötillä nopeasti kuosiin. Olen niin aamu-uninen, ettei jää aikaa. Aina ei ole tuota varttiakaan, vaan olen viidessä minuutissa valmis.
Kyllä mulla alkoi mennä jo hamstraukset ylikierroksella, varsinkin kynsilakkojen suhteen muutama vuosi sitten. Monesti tuntui, että se isoin ilo tuli siitä ostamisesta. Nyt olen tietoisesti karsinut hankintojani (toki myös pienentyneiden tulojen vuoksi), mutta käytän tarkoituksella varastoja pois. Mun määrät on tietty pieniä bloggaajien varastoihin verrattuna, mutta moneen kaveriini verrattuna hukuin meikkeihin ja naamarasvoihin yms. :)
Ainahan harrastukset maksaa :) Ei mun tarvitse kuin vilkaista levyhyllyjäni ja kirjahyllyjäni. En edes viitsi miettiä paljonko olen niihin upottanut rahaa vuosien varrella. Tai kenkiini tai laukkuihini. Nyt sit tehdään löytäjä omasta vaatekaapista. Mulla meni pari tonnia vuodessa reissuihin, kun olin töissä. Toki siihen summaan sit sisältyi melkeinpa kaikki kenkä-, laukku- ja vaatehankinnat.
Tunnistan hyvin tuon ”ostamisen ilon”. Välillä tuntuu että mun lompakkoa ropeltaa se teini-Petra, joka on juuri saanut käteen ensimmäisen oman palkan eikä oikein osaa päättää mihin kaikkeen sen voisikaan hassata. :D No joo, ensimmäinen askel kohti ryhtiliikettä on ongelmallisen tilanteen tunnistaminen. ;) Ja hyvä pointti tuossa harrastamisessa, mulla ei rahaa kulu juuri mihinkään muuhun kuin lounassyömiseen/kahvitteluun ja kosmetiikkaan, ihan satunnaisesti kampaajakäynteihin ja pari kertaa vuodessa johonkin vaatteeseen, mutta yhtäkaikki elän kyllä muuten tosi nuukaa elämää.
Ajattelinkin aika lailla näiden tulosten mukaisesti, että suurin osa Livboxin asiakkaista on ”tavallisia” kosmetiikan kuluttajia, eli niitä jotka ostavat uuden tuotteen vasta entisen loputtua. Ei meikkipussiin voi riittää 4-6 tuotetta :D
No ei ainakaan mun meikkipussiin! :D Toki en nyt tarkoita sanoa sitä, että kaikkien pitäisi koheltaa kosmetiikkaviidakossa päistikkaa kuin meidän himoharrastajien, mutta tällaisena todellisuuskatsauksena tämä oli kyllä ihan virkistävä tilasto. :)
No kyllä mä ymmärrän nuo luvut ihan hyvin, en tietenkään ”MEIDÄN JENGISSÄ”, heh, mutta ns. normaalin suomalaisen naisen/tytön kohdalla. Vaikka on se vaan kummallista, ettei kaikki oo tällaisia kosmetiikkahörhöjä! ;) Mutta kuten paikan päällä vieressä istuvalle Hennalle kuiskasinkin, meillä on selkeästi vielä paaaaljon työnsarkaa edessä! <3
Hihii, just näin! Isompaa vaihdetta silmään niin kyllä se siitä! :D
Buhahahahaaaaaaaa 53 euroa :´D
Hihi! :D
53 euroa kuussa ei joka kuukausi ylity, mutta koska varastoja tulee yleensä täydennettyä enempi kerrallaan niin keskiarvosesti menee heittämällä yli. Ja kun tarkemmin miettii niin kyllä mä joka kuukausi raahaan himaan vähintään shampoita, hoitoaineita jne että varmasti kyllä ylittyy. En uskaltaisi varmaan ikinä listata ostoksia ylös, kuvittelen summan liikkuvan noin 100 euroa kuussa kieppeillä, mikä on mielestäni ihan maltillinen.
Arkimeikkaaminen on ensisijaisesti ulkonäön parantamista, mutta toisaalta yhtä lailla väreillä leikkimistä ja hauskanpitoa. Arkiaamuna naaman puunaamiseen menee 20-30 min, riippuen siitä miten varman päälle mennään. Sävyt kuitenkin vaihtelevat fiiliksen mukaan, joten viikkotasolla määrä toki kertaantuu.
Meikkipussissa ei oikeesti tule kannettua mukana juuri mitään, koska valtaosa käytössä olevista tuotteista on kestäviä ja luottokamaa (eli laiska korjaamaan meikkiä). Huulipunia ja -kiiltoja oli kuitenkin eilisen tarkistuksen perusteella mukana 8, huulirasvat tietty erikseen.
Pelkistetyimmilläänkin aamulla tulee käytettyä vähintään 10 eri meikkituotetta. Hiustenpesupäivänä minimimäärä on 5 tuotetta ja iltapesulla naamaan menee ainakin 6 tuotetta. Tähän päälle tuotteet joita ei käytä joka päivä, mutta kuitenkin monta kertaa viikossa; kuorinnat, kuivashampoot, kroppatuotteet, kynsikamat jne.
Mä olen monesti miettinyt, että elämä olisi helpompaa jos kosmetiikka ei kiinnostaisi, mutta olisiko se sitten niin kivaa?
Haha, harrastuneisuudesta kertoo jotain jo toi ”huulirasvat _tietty_ erikseen”! :D Toi sama kävi mullakin mielessä, että vaikka rehaan päivittäin ihan naurettavaa määrää huulimeikkituotteita mukanani, en juuri koskaan päivän aikana parantele muuta kuin huulimeikkiä. Laadukkailla tuotteilla siihen ei ole tarvetta.
Ja AMEN tuolle loppukaneetille! <3
No kyllä mulla yksi syy kosmetiikasta kiinnostumiseen on varmasti mun rasvoittuva iho, jolle ei ole ollut aina niin helppo löytää esim. hyvää meikkipohjaa tai sopivaa voidetta. Mainoksetkin koko ajan toitottavat että ihohuokosia ei naisella saisi olla. Toisaalta olen kanavoinut nuoruusvuosien taideharrastuksen luomiväreillä leikkimiseen, akvarelleihin tai öljyväreihin ei ole tullut tartuttua vuosikausiin..
Tänä vuonna olisi tarkoitus hilata tuota kosmebudjettia enemmän tuohon 50 e / kk suuntaan, ja ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä. Erittäin suurelta osin siksi, että nyt on se asketismivaihe päällä ja yritän käytellä niitä edellisinä vuosina hamsteroituja tuotteita pois uusien ostelun sijaan.
Vanhojen tuotteiden käyttely olisi eittämättä järkevää. Sitä sietäisi harrastaa täälläkin vähän useammin.
Mä pelkään, että jos asetan itselleni minkä tahansa käyttörajan, himot tuplaantuvat. Olen päätynyt siihen, että kun asuntolaina tulee maksettua, lapsi ja lemmikit pysyvät ruuassa, autoon ja bussikorttiin riittää latinkia ja pikkusummia liikenee vielä erillisille sijoitustileillekin, saan hassata rahaa kosmetiikkaan, jota en tarvitse.
Luulisin olevani aika keskiverto, tai ehkä vähän keskivertoa kiinnostuneempi kosmetiikasta. Meikkiin menee 20 min, kallein tuote on yli 100 euroa (kosteusvoide), meikkipussissa noin noi viisi tuotetta.. Kuukausittaisia kuluja en osaa sanoa, mutta veikkaan että lähellä tuota summaa :)
Aika vähän nykyisin ostan kosmetiikkaa, koska en sitten kuitenkaan pysty ostoksia itselleni perustelemaan. Esim huulipunia on TAHDON-listalla vaikka kuinka, mutta kun nykyisillä noin kymmenellä punallakin pärjää loistavasti. En usko että useampia sävyjä ehtisin edes käyttämään. Olen oikeastaan siinä tilanteessa, että ostan vain jos joku must-tuote loppuu. Viimeksi sellaisia oli seerumi, kulmakarvavaha ja MACin paint pot Soft Ochre :) Jotain ihan ihan uutta ostin viimeksi lokakuun lopussa työmatkalla, kun osui edullinen MACin tiski kohdalle. Tällöinkin ostos oli yksi luomiväri :D
Ja sitten on se tylsä juttu, että kulutusta on pakko priorisoida. Kosmetiikka ei ole prioriteettien kärjessä, vaikken siinä varsinaisesti pihistelekään.
Edullinen MAC-tiski, mikä se on? Tahtoo kans! :D
Ja joo, jokaisella on rahankäytössään fokus. Mä jo tuossa ylempänä tilitin, etten käytä rahaa pakollisten kulujen lisäksi juuri muuhun kuin syömiseen, joten uin purkkilammessani syvää rintauintia ihan polleana. :)
Tiski oli Espanjassa, joten sinne vaan :D Vähän kyllä harmitti jälkikäteen tuo pihistely, mutta joskus ei ole vaihtoehtoja.
Ja harrastukset maksaa aina :)
Ahaaa, no jasso, se on kyllä aika kaukana mun elinpiirin suomista mahdollisuuksista. :) Mutta kyllävaan, siunaus harrastuskuluille. <3
Repesin sun rintauinnille :D
:)
Olipa hauska postaus. Luin ne Livboxinkin julkaisemat tilastot ja muakin hämmensi jotkut luvut siellä. Itse en tiedä, mikä on kallein tuotteeni, oma hintatietous on heikko, mutta ihan varmasti se ei ole ripsiväri. Tiedän sen ihan varmasti siitä,e ttä mulla on kaksi Lumenen ripsaria ja molemmat tulleet lehtien tilaajalahjoina :-). Vasta kun aloin lukea näitä blogeja, tajusin, että ostan varmaan turhaankin niin kalliita tuotteita kuin ostan. En aiemmin osannut sanoa, mitä maksoin Lancomen Teint Idolista tai Chanelin irtopuuterista (en kyllä osaa vieläkään), mutta olen edes hehtaarilla lukujen kanssa. Bloggarit kyllä koukuttaa meistä tavallisista kuluttajista ainakin keskisuuria normikuluttajia. Toisaalta lisäävät kyllä kuluttajien tietoisuutta hinnoista. Kun tein ison kosmetiikkapäivityksen Sokoksella, lasku oli 474 euroa ja hyväksyin sen normaalina. Nyt kyllä jo vähän kyseenalaistan sitä. Tosin kokeilut edullisen värikosmetiikan kanssa eivät ole olleet kauhean rohkaisevia: paras ylläri ollut Dermoshopista ostettu ”sävyttävä huulivoide” ja Isadoran contour kit tai mikä sen nimi nyt onkaan. Mutta edulliset luomivärit on kyllä ihan hanurista kaikki: olen nyt sortunut Goshin, Isadoran ja Dermosilin luomiväreihin. Eivät vaan vedä vertoja Diorin viisikoille. Joten harhaostosten yhteishinnalla olisi voinut ostaa vielä yhden viisikon lisää? No joo, blogit on kyllä mahtava tiedonlähde, joten kiitos siitä. Sortuuko sitten kaikkiin kotkotuksiin on omasta päästä kiinni. Livboxin tulin tilanneeksi… Maaliskuussa en vielä tiennyt, mikä sellainen onkaan!
Hauska kuulla, että koet blogeista olevan tukea ostopäätöksille. Tuossa kyselyssä nimittäin mainittiin myös sellainen fakta, että suurin osa tilaajista luottaa enemmän kaverin kuin bloggaajan mielipiteeseen – ja kirpaisihan se vähän. En nyt referoi pöydissämme sikissyttä pettynyttä mutinaa tähän. :D Kiitos kommentistasi, kiva kuulla mielipiteitä ja näkemyksiä vähän kulutustottumusten kummaltakin laidalta. :)
Mä luulen että mulle riittää se 53€ ihan heittämällä. Tosin mun meikkikokoelma on aikaisemmassa elämässä jo saturoitunut riittävälle tasolle. Mä taidan olla vähän kummajainen kosmetiikkabloggajien keskuudessa, heh. :)
No et ollenkaan! Ja tää oli itseasiassa se keskustelusuunta, mitä vähän etukäteen pelkäsin. Mun sanomahan ei missään nimessä ole se, että jokaisella bloggaajalla pitäisi olla näin holtittomat kulutustottumukset – vaan nimenomaan niin päin että miten kauas sitä ITSE onkaan onnistunut ajautumaan siitä ns. normaalista ostokäyttäytymisestä. Itse puollan vahvasti asketismia myös meikkaamisessa – mitä vähemmällä tulee valmista, sen parempi. :)
No mun elämä onkin yhtä taiteilua toisaalta tavara-ahdistuksen ja toisaalta jatkuvien kosmetiikkaihastusten välillä. :’D Onneksi toisaalta blogin varjolla voi hyvällä omatunnolla antaa meikkivarastojen välillä pursuilla, eiks joo. ;)
No voooooi, tietty. :)
Kyllä en kohtaa keskivertokäyttäjää näköjään missään kategoriassa. En tiedä, olenko päässyt alle tuon 53 euron edes tässä kuussa, jonka olen ollut täysin tuloton – ei siis mitään tukiaisia tai muutakaan, pyöreä nolla. Niinä kuukausina, kun pidän kirjaa menoistani, huomaan selkeästi pyrkiväni pitämään summaa mahdollisimman alhaisena. Silloin se pysyy yleensä keskimäärin 150 eurossa, sisältäen vain ihanpakolliset, superhuippulöydöt, jättialennusvaintänään -tuotteet ja muut välttämättömät. Tiedostan summan olevan ihan hirveästi liikaa, mutta toisaalta, johonkin ne rahat menisivät kuitenkin, miksi ei sitten tähän. Syödään halvemmalla.
Aamumeikkiin (yhdistettynä aamukahviin ja uutisten silmäilyyn) menee 25-30 minuuttia, jos on aikataulu. Jos mitään hoppua ei ole, käytän helposti tunnin. Päivittäin käyttämiäni tuotteita en ole laskenut, mutta sanottakoot, että enemmän harmittaa päivästä toiseen käyttämättömät tuotteet, niitä on paljon enemmän. Pitäisi oppia paremmin välttämään huteja ja turhuuksia.
Mukana kulkevassa meikkipussissa ei välttämättä ole muuta, kuin puuteri ja päivän huulituote. Huulituote tuppaa kuitenkin jäämään sinne laukkuun, joten välityhjennyksissä sieltä tulee yleensä kaiveltua pitkästi toistakymmentä päivän huulituotetta.
Mä en itse ole meikissä välttämättä mikään värihulluttelija, ja useimmiten muutenkin tuotokseni noudattavat aika maltillisesti samaa kaavaa. Mä en näe motiivia virheiden peittämisestä välttämättä niin etäisenä tai negatiivisena – ihan äärimmäisessä kiireessä sutaisen meikkipohjan ja fiksaan kulmakarvat, koska ilman niitä näytän mielestäni vähän kamalalta. Ja ihonhoito kaikkinensa tähtää siihen, että korjattavia vikoja olisi mahdollisimman vähän, tai ei tulisi kauheasti enempää. Kuitenkin, kun virheet on korjattu, päästään korostamaan parhaita puolia. Meikkaaminen kokonaisuutena on mulle tosi nautinnollinen ja lähes meditatiivinen rituaali, ja hyvä meikki parantaa yleisfiilistä. Meikittömänä mulla on auttamattoman nuhjuinen ja ankea olo, vähän sellainen henkinen flunssa.
Luulen kyllä tuon keskiverto-livboxaajan olevan vielä kaukana korkeuksissa keskivertonaiseen verrattuna..
Henkinen flunssa, no niijust! Niin totta! Ja olet varmaan ihan naulan kannassa myös tuon viimeisen toteamuksen kanssa.. :)
Minäkään en taida mennä ihan keskivertoihin, vaikka mulla se painottuukin enemmän kynsilakkoihin nämä ostokset. Mutta kiitos teidän ihanat kosmetiikkabloggaajat, mulla menee nykyään meikkihin ja muihin paljon enemmän kuin ennen. :D
Siltikin pelkästään kynsilakkaan ja koristelutarvikkeisiin tuntuu menevän kuukaudessa vähintään sen 50 euroa, sama miten yritän säästää… Ja olen sentään laskettavissa erittäin pienituloiseksi, eli lähes köyhäksi. :D
Joo kyllä äärimmäisen vaikeaa olisi olla kuluttamatta yhtään rahaa kosmetiikkaan. Ja kiitos vaan, tämä kulttuurinvaihto toimii molempiin suuntiin! Terkuin, Viimeksi tänään uusi kynsilakka. :D
The mind, it boggles. Siis jo noiden LivBoxittajienkin luvuista. Mä kun meikkaan aamuisin viidessä minuutissa ja pyrin tulemaan toimeen kymmenkunnalla kosmetiikkatuotteella viikossa (sekin määrä vähän yllätti.)
Mutta ei kai tässä, pinkkiä kajalia silmissä, voi kuitenkaan väittää meikkaavansa virheitä peittääkseen. Ei. Kyllä mäkin meikkiä käytän lähinnä siksi, että se on niin hauskaa.
Laskitko kymmeneen viikkotuotteeseen mukaan kaikki pesuaineet, sampoot ja kynsilakanpoistoaineet myös? Kosmetiikkaa nekin.
Pinkki kajali kuulostaa ihan mahtavalta, peukutan valtavasti! <3
Laskin! Jos on sellainen viikko, että en lakkaa kynsiä ja poistan vanhat lakat rapsuttamalla, hahaa :D kuluu just öbaut se kymmenen tuotetta. Laskin tässä nyt suihkusaippuan ja käsisaippuan erikseen.
Se on kuule Macin kajali. Olen selkeesti paheiden teillä! Tykkään siitä ihan hirmuisesti <3
Oho, vau. Mä en tulis kymmenellä putelilla kuin kiukkuiseksi! :’D
Ja nnnnäinn olen vietellyt jälleen yhden pahaa-aavistamattoman neitokaisen yhä syvemmälle kosmetiikkaviidakkoon, score! Funfare? :)
Nyt mulle saa nauraa – olen kiinnostunut kauneudesta ja kosmetiikasta, mutten käytä lähellekään 50€ kuussa kosmetiikkaan. Maximissaan ihonhoitoon ja kosmetiikkaan menee yhteensä se 20€ kuussa. *nolostuu* Osa kyllä tulee lahjuksina juu, mutta käytän aika pitkälle varastoja pois – olin joskus aikamoinen hamsteri nimittäin.
Meikkaamiseen kuluu n. 10-15min arkiaamuina, kun ollaan mm. paremmin syömään menossa tai on viikonloppuihin aikaa niin käytän vähintään tunnin-puolitoista kaikkeen. Se ei teille välttämättä ole paljon, mutta mulle se on :D
Niin ja mulla kyllä tulee päivittäin kulutettua jos kokonaan, niin ainakin lähelle tuo 20 kosmetiikkatuotetta. Riippuen hiukan päivästä, ajasta ja aamukahvin määrästä :D
hanna
http://www.hannamariav.com
Ei tässä ole tarkoituksena nauraa kenellekään muulle kuin itselleen, järkevä rahankäyttöhän olisi ennemminkin tavoite! :) Musta on ihan mahtavaa, että joku löytää itselleen rutiinin, joka ei vaadi nousemaan ennen kukonlaulua joka jumalan aamu. :D
Virheen peittäminen on itselleni juurikin sitä, luonnon virheen häivyttämistä meikillä. Kun couperosaa on koko kasvojen alueella (pl. otsa) ja pienikin liike, hermostuminen tai innostuminen aiheuttaa tomaatinpunaisena helottamisen, tartun mieluummin meikkisieneen aamuisin ja peitekerroksen avulla näytän itseltäni! Ihossani ei sinällään ole vikaa ja piirteenikin ovat ihan ok, mutta en itsekään tunnista itseäni punaisen ihon kanssa. Meikkivoide + vihreä primer ovat toinen ihoni, jonka puhdistan mennessäni nukkumaan ja puen taas aamulla, aivan kuten vaatteetkin.
No joo, totta tuokin. Tarjosit uuden näkökulman. Kuulostat kuitenkin siltä että olet asian kanssa sinut, eikä meikkaamisella ole pakkotoiston leimaa. :)
Pakkotoisto ja pakkotoisto…lähikauppaan osaan mennä ilman meikkiä, mutta yhtään sen vaativampiin sosiaalisiin tilanteisiin en pysty naama punaisena. Olen monesti miettinyt miten minuun suhtauduttaisiin esim. harrastuksissa, jos kävelisinkin ovesta sisään au naturel. Menisikö uskottavuus, muuttuisinko näkymättömämmäksi, aiheuttaisinko kauhistelua vai tapahtuisiko mitään? Jos joku tosi-tv-tuotantoyhtiö maksaisi tarpeeksi, niin lähtisin mukaan moiseen sosiaalipornokokeiluun :D
Mutta kun pohja on tehty, kaikki sen päälle lutrattava värikerros on leikkimistä! On tosi jännää tehdä värikokeiluja esim. löytää omista silmistä uusia sävyjä eriväristen rajausten ja luomivärien avulla. Meikkaaminen on ilo ja meikkiostaminen karkkien mässyttämisen vastine aikuiselle!
Heh, melkoista. :) Yhdyn täysin tuohon herkutteluajatukseen! Sillä erotuksella että mä en ole vielä päässyt eroon siitä pakonomaisesta karkkien mässyttämisestäkään.. ;)
Mielenkiintoista luettavaa. Itse pitäisin itseäni perusmeikkaajaa orientoituneempana myös :) Olen kyllä opiskelija joten en hirveästi kosmetiikkaan voi tuhlata! Mutta silti tulee tuhlattua joka kuukausi juuri siihen ja ostettua jotain muka-tarpeellista. Muttei tee mieli ylettömiä tuhlailla, koska inhoan hamstrausta. :D Koitan ostaa siis vain jotain TODELLA ihanaa aina silloin tällöin ja paljon laitan tuotteita kiertoonkin. Mutta tuo virheiden peitto tosiaan kuulostaa vähän surulliselle. Mulla on tapana ennemminkin korostaa hyviä puoliani kuin peittää virheitä. :)
Ja hei jokainen mittakaavassaan! En mäkään opiskelijana näissä mitoissa tuhlannut, mutta nyt kun koen siihen pystyväni, olen antanut palaa. :) Ja kaikkein parastahan on juuri se, että voi ostaa jotain tosi spesiaalia pienen odottamisen jälkeen! :)
PS: En tilaa livboxia vaikka saattaisikin olla varaa, koska ahistaa se määrä miten paljon saattaa ihan tuhia juttuja tulla siitä paketista. :D Tosin voi olla että jossain vaiheessa sorrun… Niissä vaan tuntuu olevan niin usein voiteita, seerumeita yms. eikä niitä ehdi käyttää!
Jo hyvinhän siellä saattaa olla myös sellaista sisältöä, mitä ei omissa rutiineissa tarvitse, mutta ehkä se onkin juuri se uhkapelaaminen mikä siinä kiinnostaa. :)
Mulla kyllä on viimeisen kahden vuoden ajan melko varmasti paukkunut tuo raja ylitse ja kunnolla. Rakastan meikkejä ja koen että niillä leikķiminen on korvannut tilaa vievän maalausharrastukseni. Meikit ja niillä leikkiminen on tämän hetken harrastukseni. Rahan menoa ei auta se että tykkään eniten selektiivisen puolen meikeistä, monissa tuotteissa koostumus on vaan parempi ja kadun usein halvemman tuotteen ostamista. Yritän ostaa meikkini mahdollisilla alelapuilla ja jos on erityisiä alepäiviä esim.sokoksessa. Olen erittäin hintatietoinen ja jos jonkin tuotteen saa halvemmalla ulkomaalaisesta nettikaupasta niin tilaan sen sieltä. Valitettavan usein päädynkin tilaamaan ulkomailta. En kehtaisi kyllä kellekään tutulle kertoa paljon meikeistäni maksan, koska yleisesti ottaen suomalaiset naiset ostavat meikkejä tarpeeseen eivätkä ole useinkaan valmiita laittamaan meikkeihin kauheasti rahaa.
Nyökyttelen täällä ruudun ääressä, asialliselta kuulostaa. Sen verran poikkean sun linjasta, että teen toisinaan ostoksia kalliimmalla suomalaisilta jälleenmyyjiltä, vaikka tietäisin, että netistä saisin halvemmalla. Itse entisenä yksityisyrittäjänä lohkaisen kyllä ylimääräisen kiertoon jos vaan suinkin mahdollista. :)
Vanhempani ovat yksityisyrittäjiä ja tiedän että on tärkeää tukea suomalaisia yrittäjiä.Käyttämäni luonnonkosmetiikan ostankin yleensä joliesta ja usein kaiki diorin tuotteet sokoksesta koska siellä on niin mukava ja auttavainen diorin konsulentti:). Kyllä usein myös palvelun taso määrittelee mistä tuotteet ostan. 75% : sti ostan tuotteet Suomesta ja usein tuotteet joita tilaan ulkomailta ovat sellaisia joita ei saa suomesta esim.Nars ja Charlotte Tillbury.
Kiva kuulla! :) Eikä ollut siis millään lailla tarkoitus nokitella, henkilökohtaisilla valinnoilla. Meillä esimerkiksi siippa tilaa kaiken mahdollisen aina hammaslangoista auton varaosiin netistä, mutta kun käännytystyö on sen jäärän kanssa aivan turhaa, niin olen jotenkin ajautunut sellaiseen komsii komsaa -ajatteluun, että jokainen tavallaan ja siinä se. Onneksi mun avokätiset kosmetiikkashoppailut edes vähän kompensoivat siipan nuukailua, hih! :)
en hetkeäkään aatellut tuota nokitteluna, no worries:).
Itselleni nuo tulokset on ihan järkeenkäypiä. Olen kyllä tavattamon kiinnostunut kosmetiikasta ja kaikista uusista jutuista, mutta yleensä ostan vain tarpeeseen. Enkä aina sitäkään. Tällä hetkelläkin minulla on ripsivärin huutava aukko meikkivarastoissani. Ei ainokaistakaan meikkikorissa ja olen siirtänyt hankintaa useamman kuukauden. Aina tulee jotain tärkeämpää ostettavaa edelle. Säälittävää, mutta todellisuutta :)
Välillä nuo bloggaajien jatkuvasti lisääntyvät kokoelmat laittaa ihmetyttään, että miten maailmassa kaikkea ehtii käyttämään. Tai edes tarvii, mutta toisaalta kukin saa tehdä sitä mikä kiinnostaa ja tekee onnelliseksi. Luokittelisin itseni siis tavikseksi, normaalikuluttajaksi. Vaikka hönönä muka välillä kauhistelen omaakin kosmetiikkaa liiaksi. Ei sitä ole liikaa, käyttää vaan saisi aktiivisemmin :) Siis varsinkin meikkejä. Muuten kyllä hoidan ihoani, se kun ei mikään ihan helppo tapaus ole muutenkaan.
Nyt. Mitä. Miten ripsivärin hankintaa siirretään usealla kuukaudella? En käsitä! :D Paljasta heti salaisuutesi!
Ai salaisuus?? No useimmiten kaupoilla ollessa minä vain yksinkertaisesti unohdan sen ripsarin. Minulla on aika herkkikset silmät ja kaikki ripsarit ei sovi silmilleni ollenkaan, joten se täytyy olla jokin herkille silmille sopiva tms. Isadoralta esim. on löytynyt ihan ok ripsareita. Kun en ripsaria käytä läheskään aina muuten meikatessa, niin en koe sitä niin järisyttävän tärkeäksi. Mutta sitten kun sitä oikeasti tarvii, niin on tosi kiva löytää meikkikorista se ainokainen, pilalle kuivunut jämä :) Tällä mallilla on mennyt valehtelematta oikeasti jo puoli vuotta.. :) Ja saattaapa sen rahan ”tuhlata” ennemmin ruokakaupassakin kuin kosmetiikkaosastolla. Elämä on valintoja ja mitänäitänyton.. Tiedän olen häpeäksi kaikille itsestään huolehtiville naisille :) Ja silti tykkään lukea kosmeblogeja, niin että halkeen!!!
Niin sä et käytä ripsaria päivittäin, nytmajummarran! Mietin täällä korvat punaisina et mitä hiivattia, miten yhdellä loppuneella jämällä muka voi selvitä monta kuukautta! :D
Pöydässä varmaan tupisinkin jo kaiken mitä mulla oli sanottavaa, mutta jatketaan ny vielä vähän. Mä olen kuvitellut olevani rahasummissa mitattuna ns. kohtuukäyttäjä, mutta kun silmille iskettiin noi keskivertoluvut, tajusin kuinka hiton kaukana olen siitä kohtuukäytöstä – ja mä en edes ole siellä skaalan ääripäässä. Aikaisemmin mulla meni kaikki rahat vaatteisiin, sitten kynsilakkoihin ja nyt sekä meikkeihin että kynsilakkoihin. Eli näemmä johonkin turhuuteen ne menee joka tapauksessa. Tunnistan myös itsessäni sen ostamisen huuma -aspektin joka on kyllä mutsilta opittua…huippu päivä, ostanpa jotain kivaa palkinnoksi, paska päivä, ostanpa jotain kivaa piristykseksi, neutraali päivä, ostanpa jotain kiinnostavaa…ja niin edelleen. Silti oon kyllä pitänyt tärkeänä sitä että harrastan kosmetiikkaa, en sen ostamista. Haluan käyttää ostamiani asioita, en vaan marinoida niitä kaapissa. Raja on häilyvä mutta olemassa :D onneksi on näitä välttämättömiä kulueriä joiden vuoksi ei voi hassata aivan tolkuttomia summia turhuuksiin, kun rahat ei vaan sit riitä.
En muista enää mistä aloitin ja mitä mun piti sanoa, joten päätän vaginamonologini tähän.
Hahha, joo noi kohtuukäyttökuvitelmat kyllä ropisivat kaikilta viimeistään perjantaina Wäiskin lattialle. :D Ja ihan sama juttu mulla tuon palkitsemis- ja piristysostelun kanssa, mutta nokitan vielä samoista syistä johtuvalla herkuttelulla. Ensin siis hassaan kaikki rahani materiaan ja sitten vielä syön itseni pinkeäksi – kyllä jos ei siitä mieli parane niin mistä muka! Katsellaan sitten kymmenen vuoden päästä, kannattiko.
Purkkis-iltaani pääsyn esti Joensuun reissu, jolla meikkasin serkkuni, joka on biologi, ja hänen ystävänsä. Etukäteen viestissä laitoin hänelle, että tekevät meikkipohjat valmiiksi. Serkkuni vastasi kysymällä, että mikä meikkipohja… Otin siis myös meikkivoiteita reissulle mukaan. Serkultani löytyi sitten kuitenkin puuteri. Small victory!
Seuraavana oli vuorossa hänen kaverinsa, joka oli tehnyt pohjaa valmiiksi. Hän omisti meikkivoiteen, mutta ei puolestaan puuteria. Voi että minä nauroin. Tällä hetkellä aikataulun salliessa sekoittelen meikkipohjan kahdesta eri meikkivoiteesta ja kiinnitän sen kahdella eri puuterilla. Voi minua. Voi meitä.
Ei heidänkään meikkaustottumuksissaan tietenkään mitään väärää ole. Ollaan vaan niin ääripäissä. :)
No nimenomaan tämä oli kirjoituksen pointti, samaan lopputulokseen pääsee useampaa reittiä. :) Meikki, johon olet itse tyytyväinen voi syntyä viidessä minuutissa ja kolmella tuotteella tai tunnissa ja kolmellatoista tuotteella. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää. :)
Joo, kuten täällä kollegat ovat kommentoineet niin useassa kohdassa ollaan kaukana siitä keskivertokäyttäjästä. Ja kohtuukäyttäjästäkin tietyssä määrin, tosin miten kohtuukäyttö määritellään: vain yksi meikkivoide kerrallaan, keskiostos ei ylitä tiettyä summaa, ei mitään LE-hullutuksia? Kohtuukäyttö kun on jokaisen omista tuloista riippuvainen juttu hyvin pitkälle ja kuten itse sanoit, kunhan pakolliset menot tulee hoidettua ja ehkä säästöönkin jää kymppi tai pari, niin eiköhän sitä saa Stockan kosmetosastolla mennä koheltaa kuin Ellun kana.
Olen pienten tulojeni vuoksi tavallaan jatkuvasti ostoslakossa, mutta jos ylimääräistä jostain tulee (satunnaiset palkkatyöt, veronpalautukset) voi kertaostos olla suurempi kun ostan kerralla niitä useamman kuukauden aikana himolistalle kertyneitä pois.
Olen sivunnut useasti postauksissani sitä mielihyvää ja iloa, jota meikkauksesta saan. Eriväriset ja -laatuiset huulipunat ovat mulle kuin erilaiset mailat golfaajalle tai kahdet suitset ratsastajalle (tai siis hevoselle, joka ei kyllä varmaan vermeistään välitä niin paljoa). Harrastusväline harrastukseen, joka tuo mulle iloa ja joka on kuitenkin käyttömaksultaan suhteellisen alhainen: ei tarvitse mennä erilliseen tilaan sitä tehdäkseen ja yksi setti välineitä kestää tarvittaessa pitkään. Meikkaamista voi tehdä milloin vain eikä siihen vaikuta esim. säätila.
Lähti kommentti vähän liian aikaisin. Mutta siis aika moni kosmetiikan ostamista kritisoiva voi käyttää harrastukseensa helposti tonneja vuodessa, mutta koska kosmetiikka on ”turhaa” niin siihen ei saa samalla tavalla tuhlata. Kummallinen asenne kaiken kaikkiaan, kun mun katsannon mukaan oikeastaan kaikki harrastaminen on periaatteessa turhaa. Kaikkihan vois vaan kävellä ja juosta, eikö siinä ole tarpeeksi kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi?
Jotkut meistä valitsee meikkauksessakin mieluummin sen triathloniin treenaamisen ja toiset sauvakävelee. Omista mieltymyksistä kiinni, mitä harva moralisti kovinkaan usein tunnustaa kosmetiikan ollessa kyseessä :)
Asiaa. Joka sana. Word.
Kiintoisaa! Itselläni menee tuo kuukausibudjetti yli mutta kuten Emma totesi, harrastan mieluumin kosmetiikkaa kuin sen ostamista. Olen niin tylsä meikkaaja, että se jo varjelee lompakkoani monelta, pärjään hyvillä perustuotteilla eikä mun tarvitse saada sitä upeaa sateenkaaren sävyissä välkehtivää uutuuspalettia koska en kuitenkaan osaisi sitä käyttää. Mielelläni kuitenkin lueskelen blogeista, mitä upeaa muut ovat sillä loihtineet.
Sen verran on tultu nuoruusvuosista, että kun harmittelin jonkun hyvän tuotteen loppumista ja sitä, että jouduin ostamaan uuden (ehkä samanlaisen) niin nyt iloitsen siitä, että saan ottaa käyttööni jotain uutta. Mulle ei missään tapauksesssa kerry kosmea niin paljon kuin kauneusbloggaajille keskimäärin mutta silti yli oman tarpeen. Jaan niitä sitten ilolla eteenpäin tarvitseville, koska kaikkea ei vaan kannata säilöä jos ei itse käytä.
Aina, jos löydän varastostani pilalle menneen kynsilakan (väri tai koostumus on muuttunut, lakka on haihtunut itsekseen tms) mietin, että mitä hemmetin järkeä on hillota tällaisia määriä jotain, joka ei säily ikuisesti. Se hillitsee kummasti kulutuskäyttäytymistäni. Värikosmetiikassa kiinnitän siihen erityisesti huomiota ja pyrin hankkimaan vain sen verran, mitä saa käytettyä. Ei ole järkeä ostaa 30€ huulipunaa, käyttää sitä muutaman kerran ja parin-kolmen vuoden kuluttua todeta, että sen saa heittää laatikon pohjalta pois.
Ugh, tulipas vuodatus ja enemmänkin olisin voinut tarinoida mutta ehkä toisella kertaa:)
Ei säily ikuisesti?? Siis..eeeh. En valitettavasti ymmärrä mistä puhut.
Mulla on vakava kosmetiikkaongelma, rahaa menee enemmän kuin tarpeeksi. Nyt olen ”normi”kosmetiikan lisäksi hurahtanut Avoniin ja Oriflameen… Kaapit ja laatikostot pursuaa kaikenlaista purnukkaa, mutta niiiin ihania ja ”tärkeitä” jokaikinen :). Tarvitsisin ainakin 10 päätä ja kroppaa itselleni lisää, että kaikkea kerkeis testailla… Ja voi sitä onnea kun saan jonkun purkin tyhjäksi (niin ja toki purkki pitää tyhjänäkin säilöä jos on kovin nätti ;;) ). Riippuvuutensa kullakin…
Tutulta kuulostaa, tervetuloa anonyymien hassaajien kerhoon. :D
Mulla on mennyt varmaan joku 200e kuussa ennen kosmetiikkaan, mutta tässä kuussa vain 2,95e! Identiteettikriisin paikka :’D
Ooooho, vau. Mä en ihan rehellisesti sanoen edes muista koska olisin yltänyt vastaavaan. Kerrassaan kunnioitettava saavutus. Mä voi olla ostamatta mitään, mut silti tili kevenee kyllä monella kympillä. :D
Mä en vieläkään osaa sanoa tähän mitään järkevää, kunhan tulin tykkäilemään. <3
No kiva kun tulit! <3
Joo, ei voi muuta sanoa. Opiskelijana toki joudun hiukan miettimään hankintojani, mutta jos pelkkä Prismassa käyminen jo tuottaa syyhyäviä näppejä, on periaate ”harkinnasta” ja ”aikuisista kulutustottumuksista” aika heikko. Ja kun on ylimääräistä aikaa, jalat vievät Stokkalle tai Sokokselle. Ja kas, löytyykin jotain hiton tarpeellista. Pikkuostoksista kertyy se 50 euroa kuukaudessa helposti. Ja jos on enemmän rahaa, tulee kamaa haalittua ihan eri pieteetillä, nimim. joululahjarahat meikkeihin.
Mun mielestä on ja surullista ajatus, että meikkaaminen olisi ensisijaisesti virheiden peittämistä. Toki itsekin peitän ihon epämääräisyydet ja tummat silmänaluset, mutta kaikki muu on vaan kivaa. Jos haluaa peittää kaikki naaman virheet, täytyy alkaa käyttää jotain burqaa. Ja kuka sitten näkee päheän huulipunan?
(Salaa tavallaan kadehdin niitä, jotka käyttävät apteekin perusvoidetta ja tuloksena saavat hohtavan terveen ihon ja olemuksen. Että mitä ihmettä, kun itse lutraan ties ja mitä naamaan, ja silti oon kiiltävä ja hikinen…:D:D)
Niinpä! Ja onhan tässä tietty vähän sitäkin, että kun yhden kriisin saa selätettyä, löytyy heti uusi kohta täydellistettäväksi..
Luulen, että kyse on enemmän laadusta, ei määrästä. Koska huomasin joulun jälkeen, että jossain blogissa oli yksityiskohtainen luettelo bloggaajan koko vuoden kosmetiikkahankinnoista ja vertasin sitä omaani. Minä olin käyttänyt rahaa noin kolmanneksen siitä, mitä hän, mutta olin ostanut huomattavasti enemmän kappalemäärissä.
Minustakin kyllä 50 € kuukaudessa on aika vähän. Olen nyt kuitenkin lakossa ja olen jo selvinnyt kokonaiset 40 päivää ilman yhtä ainoaa kosmetiikkaostosta! :D Vaikeaa on ollut… :D
Minä en pahemmin meikkaa, joten en ymmärrä, miten yhden meikin tekemiseen saisi kulumaan tunninkin?! Mitä ihmettä te teette?!
Vastaavasta lakosta taisi olla joku leffakin..! :D
Mitä enemmän tekee ja oppii hienosäätämään, sitä kauemmin meikkaamiseen kuluu kun vaatimustaso kasvaa. :)
Niin, ja mulla kuluu oikeesti aika paljon aikaa ihan vaan pohtimiseen ja fiilistelyyn. Sellaseen ”wauuu niin mulla oli tällänenkin, oliskohan nyt tän aika, eii ku mä laitan sittenkin jotain noista turkooseista, hmm pitäisi kyllä kokeilla kahta eri peitevoidetta, laitankin niitä molempia jee”. Eli jos tekisin sellaisen YouTube-meikkaajien get ready with me -videon niin voi hyvä armo sitä outojen mielleyhtymien määrää :D
Hahaa, kyllä! Fiilistely – se on varmaan juuri se sana jolla tätä ajankäyttöä tulisi kuvailla! :)
En kyllä itsekään suhtaudu meikkaamiseen niin että peitän virheitä, vaan koen korostavani asioita. Ehkä jos olisi huono iho niin sitten esim. meikkivoiteen levityksessä varmaan ajattelisi peittämisenä. Käytän meikkivoidetta ylipäätään sen takia koska mulla on punakka iho ja inhoan varsinkin kun nenä loimottaa punasena jos yhtään on esim. kuuma :-D Eikä tuo punakkuus johdu siis mistään ärsytyksistä yms. vaan ihan vaan siitä että on punanahka. Saunankin jälkeen on aina kuin rapu.
Mä luulen että kaikki pohjameikkiin liittyvä on osittain virheiden peittämistä, just esimerkiksi punoituksen hillitseminen tai silmänalusten peittely – ja ihan niin kuin tässä ovat muutkin tuoneet esiin niin sen ns. pakollisen osuuden jälkeen alkaa sitten se ilakoiva osuus. :)