Väsyttää niin että ikenet kutiavat. Kyllä ei pitäisi ihmistä päästää kesälomalle lullaamaan, ettei pääsisi yksilö vajoamaan tällaiseen väsymykseen. Sen lisäksi että ikenet kutiavat, tekisi mieli kaivaa lusikalla silmät päästä ja pyöritellä niitä rantahiekassa. Rantahiekassa siksi, että ajatus lähestyvästä kesästä on ainoa asia, joka antaa voimaa nousta aamuisin sängystä. Äitimuori väittää, että tämä sama toukokuun uupumus on iskenyt joka vuosi samaan aikaan kultaisista teinivuosista saakka, mutta ei siihen silti totu. Koska koko kroppaa painaa yli-inhimillinen voimattomuus, aamuissa on mentävä helpolla.
Onneksi joku oli kaukaa viisas – sattumalla ei ole tämän tilanteen kanssa mitään tekemistä – ja osti vain ja ainoastaan aamulaiskuutta varten kaksi isoa luomiväripalettia, joista on helppo poimia väriyhdistelmiä. Tämä lienee nyt neljäs päivä putkeen kun hiihtelen menemään samoissa lämpimissä väreissä ja se joka juuri kommenttiboksissa tuhisi jotain silmien punerruksesta, on hyvä ja tulee tarkastamaan tämänhetkisen tilanteen kasvotusten. Ehkä sen voi toisaalta tulkita sensuelliudeksikin, kun luukkuja ei vaan jaksa pitää kokonaan auki ja luomet roikkuvat aistikkaasti puolitangossa. Nej men, luomväripaletti on silti kiva. Älkää kysykö sävyjä, istun junassa matkalla kotiin ja paletti lepää (se onnekas ryökäle!) kotona.
Junassa torkkuminen on tällaiselle riskien rakastajalle siitä kiva peli, että joko siitä virkistyy tai ehkä väsyy lisää – mutta kaupan päälle saa aina takuuvarman niskajumin ja päänsäryn. Okei nyt on ehkä aika mutustaa verensokeria koholle suklaapatukalla ja sitten kokovartalokipsiä uhmaten ottaa pikku nokoset. Sillä Toijalan takana ei ole paljon mitään, ei edes kenttää.
Voisitte vertaistuen nimissä jättää tähän alle pari tarinaa pahasta väsymyksestä ja sen aiheuttamista kommelluksista, niin on sitten meikäläisen mukavampi herätä ja kangeta päätä takaisin olkien väliin. Niin ja myös siksi, että 10 000. kommentti on ihan nurkan takana ja sehän tietää pientä (tai ehkä vähän isompaa, jos herään hyvällä tuulella ja levänneenä) ylläripakettia yhdelle onnekkaalle. Aika alkaa nyt!
°10 000. KOMMENTTI ON JÄTETTY, HURAA! HYVÄ ME, HYVÄ TE!°
Silmät/Eyes:
MAC Paint Pot Painterly
MAC Eye Shadow x 15 Warm Neutrals
MAC Opulash
Kasvot/Face:
MAC Extra Dimension Bronzer Aphrodite’s Shell (LE)
MAC Pro Longwear Blush Rosy Outlook
MAC Mineralize Skinfinish Lightscapade
Huulet/Lips:
MAC Lipstick Kiss The King (LE)
* * * * *
I am so tired I just want to carve my eyes out with a spoon and roll them on sand before putting them back on. You can definitely tell it’s spring.
EMMA LOPETA! Mä olen se kymppitonni. Ihan varmana!! Tapellaax? Pam pum!
ps. näytät hyvältä taas! petra siis. no joojoo kyl emmaki näyttää aina.
Aaaaaaaa en kestä teitä, mokomatkin kakarat! :D
(Ihana herätä teidän sekoiluun! <3)
Mun väsymyksestä ehkä kertoo jotain se, että viimeisen parin kuukauden aikana mulle on sattunut vaikka ja mitä, mutta juuri nyt en muista yhtäkään niistä tapahtumista. Sen muistan, että eilen unohdin pankkikortin tunnusluvun ja se palautui mieleeni noin 36 tuntia myöhemmin. Elin siis käytännössä 36 tuntia täysin toimivan yhteiskunnan ulkopuolella niin että tänne sitä yllätyspakettia. Oon sitä mieltä.
Hei mulleki on käyny noin (kommenttihuoraan, jep!) että unohdin tunnusluvun. Kerron siitä nyt stoorin:
Olin tankkaamassa silloisen miekkosen autoa, ja edelläoleva nainen totesi asemamittarin edessä että ”Voi paska. En muista tunnuslukuani.” Talsin mittarille omalle vuorolleni ja SWWWHUUUHHH. En myöskään muistanut enää omaani. Mitä vattua? Ehkä sillä bensa-asemalla asui joku muistitonttu, joka pyöritteli aivosolut solmuun. Mahtaa olla rikas tonttu >__<
:D
no nii ja olin eka kommentoija joten tuskin ees osuin siihen kymppitonnin maaliin. Ehkä tää toka kommentti osuu?
Hahaa, Emma! :D
TAI EHKÄPÄ KOLMAS? miksi ihmeessä menisin nukkumaan kun voin vain tehdä tätä?
Pushing the luck! Muista, että mulla on oikeus hylätä kaikki kepulikonstit! :’D
Hahhah noita edellisiä tarinoita :´D Mulla ei nyt ole tarinaa jaettavana, koska yritän itsekkin tsempata itseäni kun aloitan parin viikon päästä työt uudessa paikassa eikä innostaisi YHTÄÄN. Väsyttää jo ajatuskin.. :D Niin sen sijaan sanon, että tsemppiä, kyllä se siitä!
Joo, huikeita ihmiskohtaloja! Tsemppiä töihin! :)
Viime aikoina on kommentoinnit jääneet, mutta pakko kertoa tää väsymysjuttu. Olin työstänyt töissä eräitä kohtuullisen hankalia laskelmia päivien lisäksi muutaman yön. Aamulla olin lähdössä töihin kotoa ja ihmettelin kun kodin ulko-ovi ei mene lukkoon. No ei ole mennyt ennenkään autonavainta napsuttelemalla :D. Korjasin tilanteen työntämällä oven manuaalisesti kiinni ja töihin ajaessani mietin mahdanko olla miten suuri riski liikenteessä.
Viime talvena yhtenä yönä unohdin koiran yöksi pihalle. Aamulla ihmettelin kun sitä ei näy missään. No, kun rotu on leonbergi, ei se ollut lainkaan pahoillaan pakkasyöstä. Mietti todennäköisesti vain mietin voisi vaikuttaa siihen että vahinko tapahtuisi uudelleenkin :D
Haha, apua! Mä oon kans joskus yrittänyt työpaikan avaimilla kotiin ja kironnut oven takana et on se nyt kumma.. Oli kyllä ihan mahtavia väsymystarinoita, pientä vetoapua omaan vässykkyyteen. :)
Esikoinen valvotti ensimmäiset kolme elinkuukauttaan yöt läpeensä. Hän ei myöskään suostunut nauttimaan maito-ateriaansa pullosta vaan minun piti olla aina saatavilla. Kerran olin kuitenkin päässyt yksin käymään kotimme lähistöllä olevalle kioskille ja aloitin ostossuoritteen sanoille ”me otettais….” koska olin niin tottunut siihen, että mukanani on koko ajan vauva ja minuuteni oli kadonnut valvottujen öiden myötä. Myyjä katsahti vähän oudoksuen muutoin tyhjässä kioskissa seisovaa asiakasta eikä ihme, näytinhän jakomielitautiselta pandalta.
Kyllä täytyy tällä säälittävällä tarinalla irrota 10000. kommentoijan palkinto. Ellei, kerron vielä siitä kun kerrostalossa asuessani tulin niin väsyneenä kotiin, että sekosin kerroksissa ja yritin omilla avaimillani alakerran naapurin ovesta sisään.
Ai niin, taatusti löytyy joku toinenkin äitiysdementikko, joka on syöksynyt päiväkodista ulos jalassaan siniset muovitöppöset. Ehkäpä joku muukin on huomannut sen vasta bussipysäkillä?
Iiihihii, oi ei! Väsymys tekee kyllä ihmiselle kauheita. Ja nyt vasta tätä kommenttia kirjoittaessani hoksasin muuten tuon taustalla pyörivän kamppiksen – hah, mikä sattuma! :D
Luulin ensin, kun aloin lukea kirjoitustasi, että sinulla on flunssa. Meillä meinaan miehen kanssa iski kevätflunssa varmaan eka kertaa juuri yhtäaikaa päälle ja minulta saisi nyt kaivaa nenän pois päästä.
Minulle kevätväsymys iskee yleensä aikaisemmin. Aamuisin ei jaksaisi nousta ylös ja iltaisin tavarat meinaan mennä väärin päin, jauhot jääkaappiin ja maito ruokakaappiin :) Valon lisääntyessä tilanne kuitenkin paranee, nyt odottaa jo innolla kesää.
Joo vähän samankaltaisia oireita on kyllä ilmassa. Onneksi väsymys ei sentään aiheuta hengenahdistusta. Meillä taidettiin kaveriporukassa joskus jäädä kiinni jostain humppareissusta sillä, että voipaketti oli yöpöydällä ja kännykkä jääkaapissa. :)
Pikaista paranemista!
Kymppitonni joo! Mulla kevätväsy tulee aina maalis-huhtikuussa!
NO jes jes JOO – kymppitonni on tässä! Onnea, Mari! Saat pikapikaa sähköpostia. :)
Mä niin lottoan!!!!
Ihanaa, etten ole ainut keväthorrostaja!.
Tämä tuli ensimmäisenä mieleen kevätaikaisista kommelluksista..
Minä kävin nopeasti ohimennen väsyneenä lähikaupassa. Yleensä minulla on jonkinlainen käsilaukku mukana, muttei tälläkertaa ollut.
Sain ostokset ostettua ja lähdin kotiinpäin kävelemään.
N.km päässä kaupasta tuli yhtäkkiä sellainen outo olo ja tuntui, että ihmiset katsovat vähän pitkään..
Katsahdin itseäni ja äkkiä sen olon syy selvisi.
”käsilaukkuna” käsivarrella kannoinkin kaupan sinistä ostoskoria!.
Oli aika kiusallista kävellä takaisin palauttamaan hienoa käsilaukkuani..
Ahhahah :D
Hahaa, ihan mahtava! Melkoisessa horroksessa saa olla että se epämukava muovikahva ei tunnu väärältä. :D
Mä tokaisin väsyneenä viime viikolla töissä viime minuuteilla kahvilaan saapuneelle komealle miesasiakkaalle tomerasti: ”Kahvia? Juu pistetään tulemaan, mutta me mennään sitten vartin päästä sänkyyn!” Sitten järkyttynyt shokki levisi mun aivoihin ja huusin perään nopeasti: ”KIINNI! ME MENNÄÄN KIINNI! TÄÄ LIIKE MENEE KIINNI!!!”
…why.
HAHAHA MITÄH :’D Sänkyyn! Kiinni sänkyyn! Eiku! KIINNI!
Tämä on mun suosikki tähän mennessä.. :D
Mulle ei nyt tule mieleen mitään vastaavaa hyvää esimerkkiä… Mutta mulle käy niin että kun olen väsynyt, mun kasvonilme menee aika pelottavaksi. Muulloinkin mun tarvii skarpata vähän suupieliä ylöspäin etten näyttäisi ihan epäystävälliseltä ja sitten kun mä yritän tehdä saman väsyneenä, se saattaa näyttää aika oudolta :)
:’D Aivan paras! Nyt sun on kyllä pakko kertoa että miten tilanne päättyi? Tuliko vino hymy vai terävää palautetta?
Korjasin itseni niin nopeasti ettei varmaan kuullut oikein mitä sanoin :D Siksi se varmaan oli niin hämmentynyt… Ei siksi, että olisi kuullut… Ei se kuullut mitä sanoin… eihän? EIHÄN??!
No eeeeeisemitäänkuullut, höpsistä! :)
(:’D)
Freudilainen lipsahdus paras lipsahdus!!!! :””””DDD Tomera ilmoitusasiahan tuommoinen on nykypäivän naisella! :D
Haha, jep! :D
Nyt ei irtoo mitään väsymykseen liittyvää tarinaa. Vaan pieni pyyntö. Mulla on noi molemmat isot Macin paletit, jotka sä ostit just Köpiksestä😀 mä niiiiiiiiin toivoisin, että tulis nyt paaaaaljon meikkejä niillä, et osaisin käyttää itekin enemmän kuin 4 väriä per paletti☺️ Jooko Petra? Ja etenkin kun en ollu kuullukaan Macista kun eksyin sun blogiin 1,5 v sitten.. Ja nyt oon jo ostellu vaikka mitä…siis sait tartutettua Mac viruksen😆
Hahaa, MAC-virus on paha – siihen ei ole lääkettä! :D Joo nää paletit tuntuvat kyllä niin hyvältä siveltimeen että niiden kanssa vietettäneen kuherruskuukautta vielä tovi jos toinenkin. Yritän saada aikaiseksi pallokarttoja! :)
Niin joo ja jäin sun lukijaksi samantien. Koukussa siis myös Viilankantolupaan.
Kiva kuulla! :)
Minulle ehkä väsymyksen multihuipentuma oli pari vuotta sitten keväällä, kun olin lähdössä töistä iltapäivällä voimeisenä työpaikaltani. Menin pyörälleni ja avasin pyöränlukkoa, mutta väärällä avaimella. Yritin hakea laukusta oikeaa avainta ja ei löytynyt. Takaisin työpaikalle etsimään avainta, ei löytynyt. Siinä auttanut muu kuin lähteä kävellen kotiin. Kävelin noin puoli kilometriä vain huomatakseni avaimen olleen koko ajan TOISESSA kädessä. Ei muuta kuin takaisin hakemaan pyörää. Onneksi kukaan ei ollut todistamassa tilannetta enkä pahemmin ole sitä eteenpäin kertonutkaan :)
Ahahahhaaa, legendaarinen ’väärä käsi’ -syndrooma! Tunnetaan myös ’pankkikortti epätavallisessa välissä’- ja ’kännykkä toisessa taskussa’ -syndroomana! :D
Tämä on just niitä. Olen kärsinyt tästä syndroomasta muissakin tilanteissa :)
On totta että vaihtelu virkistää, mutta se virkistäminen saa ihan uuden merkityksen kassajonossa kun visa ei tartukaan näppeihin sieltä mistä sen pitäisi löytyä. :)
Minä olen tullut kerran kotiin urheilutapahtumasta, jossa ensin juostiin metsässä ja sitten valvottiin koko yö samalla seikkaillen ulkoilmassa reilu vuorokausi putkeen (Jep, Venlojen ja Jukolan viesti). No pysyin hereillä kotiin asti, pääsin sisäänkin kerrostaloyksiööni ja kaaduin suurinpiirtein suoraan sänkyyni. reilu 12 tuntia myöhemmin heräsin, kun ovikello soi. Ystävällinen naapuri siellä kyseli, että onko kaikki ok, kun avaimet on roikkuneet lukossa jo aika pitkään…
Huh! Tossakin oli ihan katastrofin ainekset kasassa. :) Mutta miksi ihmeessä naapuri odotti niin pitkään? Mä olen kilauttanut ovikelloa aina saman tien kun avaimet keikkuvat lukkopesässä. :)
Väsyneenä unohdin, että puristin lompakkoani kainalossa (toppatakki päällä), kun käteni olivat täynnä ostoksia. Auton ovea avatessani lompakko putosi huomaamattani lumisohjoon ja ajautui auton renkaiden mukana keskelle ajorataa. Ja sieltä, keskeltä erittäin vilkasliikenteistä tietä lompakkoni löytyi RAHOINEEN kaikkineen lähes vuorokautta myöhemmin tuhansien autojen yliajamana. Rahat vaan patterille kuivumaan, voi sitä ilon päivää! Hiukan nolotti, kun olin jo poliisilaitoksellakin käynyt selostamassa, että lompakkoni on varmasti varastettu kun ei mistään löydy…
Hah, vitsi mikä tuuri! Aikamoinen onnenkantamoinen. :) Mä oon kerran jättänyt lompakon viikonloppunyönä keskustagrillin viereen kaiteelle ja korjannut sen talteen noin tuntia myöhemmin. Jatkossa vaan kiltisti se käs’veska kainaloon, eiks vaan? :)
Keväällä 2006 kevätväsymys yllätti erittäin pahasti ja mä lääkitsin sitä kofeiinitabuilla. Ongelmana sitten se, että aamulla otetut vaikutti mulla oikeastaan vasta illalla, jolloin tanssin balettia ja pompin pitkin seiniä. Seuraavana aamuna taas puolikuolleena toimistolle. Sinä keväänä mm. nukahdin muutaman kerran puhelimeen asiakkaan kanssa, mikä oli aika tosi noloa. Onneksi kesäloma alkoi jo juhannuksesta niin sai kierteen katkaistua.
Hahaaa, eikä! Puhelimeen nukahtamista en ole kyllä keneltäkään vielä kuullut, apua! :D Huomasiko asiakas vai pääsitkö luistelemaan tilanteesta ehjin nahoin?
Mulle on edelleen ihan normaalia nukahtaa kesken lauseen, puhelintyössä en onneksi enää ole. Mä veikkaan että asiakkaaton pitänyt mua joko todella outona tai luullut että oon kännissä :D mutta siis puhelinmyyntiä, joten mikään ruusunen kuva tuskin kuitenkaan murentui ;)
Ai, hihhih! :)
Sulla on mahtava tyyli kirjoittaa. :) Olen aika uusi lukija mutta koukkuun jäin heti.
Kiitos, tosi kiva kuulla! :)
Mulla on tuo väsy ja makianhimo aikasemmin keväällä… joka vuosi. Koitahan jaksaa :)
Kohtalotoveri! Muistelen siihen joskus oikein selityksenkin lukeneeni, mutta eipä se tässä nyt väsymyspäissään muistu mieleen. :D
Ihania tarinoita väsymyksestä, olen täällä itsekseni hirnunut niitä lukiessani. Minulla ei kauheasti ole hassuja väsymystarinoita jakaa, ei nyt ainakaan tule yhtään mieleen. Sen sijaan olen kerran nukahtanut rattiin ja se oli todella pelottava kokemus ja olin siihen kyllä ihan itse syypää ja sekä omaa että kanssa-autoilijoiden henkeä uhmaten siihen autonrattiin istuin vaikka tiesin, että ei pitäisi (valvomista takana tyyliin 24 h ja rapiat). Se tapahtuu todella helposti ja varkain. Onneksi auto ajautui pientareen puolelle ja tien reunassa oli ne sellaiset tärinäurat eli heräsin saman tien ja pysyin itse hengissä, samoin muut tiellä liikkujat (onneksi ei myöskään pientareella kulkijoita ollut liikkeellä).
Kaikenlaista muuten vaan aivotonta olen kyllä tehnyt useastikin, yrittänyt esim. copypastettaa tietokoneelta toiselle. Kas kun ei onnistunut. Lähtenyt kotitohvelit jalassa asioille, etsinyt kaikenlaista ja löytänyt etsimäni kädestäni jne.
Väsymys on kamalaa. Minulle tulee väsymys myös silloin kun tylsistyn. Esim. aikoinaan koulussa luennoilla. Tosi noloa havahtua eturivistä kuolat poskella. Tai tajuta kuinka idiootilta on varmasti näyttänyt istuessaan siinä muka fiksun näköisenä silmämunat väärinpäin… Tsemppiä kevätväsymykseen, jospa siitä pian helpottaisi!
O-ou, rattiin nukahtaminen kyllä painii ihan eri sarjassa näiden tarinoiden kanssa. Mäkin olen kerran mennyt liian väsyneenä rattiin ja se on kyllä ihan viimeinen typeryys. :/
Kiitos tsempistä, toivotaan että univaje pian tasoittuisi. :)
Varasin kampaaja-ajan yövuoron jälkeiseen koomaan. Ainoa vapaa aika oli puoliltapäivin, joka oli klo 6:30 kotiutuvalle vuorolaiselle se melkein pahin mahdollinen (ehdit nukkua hetken, mutta et läheskään tarpeeksi). Noh hoipertelen kampaamoon naama harmaana ja ihmettelin kun tuttu kampaaja vasta leikkasi edellisen asiakkaan hiuksia.
Kävi ilmi, että se mun aika oli vasta seuraavana päivänä. Eli heräsin sitten kahtena ”aamuna” puolikuolleena kampaajalle… Niikerta.
Oh, eeeeeikä. Näissä tarinoissa on kyllä piirtynyt hyvin selkeä kuva siitä mitä liian vähäinen uni tekee ihmiselle. :)
Nokitan vielä sillä kerralla kun unohdin, että vesimittari olisi pitänyt lukea. Yövuoron jälkeen koomailin kotosalla vähissä vaatteissa (noh, miltei nakuna) kun ovikello soi yllättäen. Koska en odottanut vieraita (ja ei tv-lupaa) en aikonut avata ovea. Säikähdin siinä vaiheessa kun joku pyrkii omilla avaimillaan sisään. Tyttömäisesti kiljuin odottamaan hetken, sillä piti äkkiä saada jotain päälle. Kietouduin sitten täkkiin ja päästiin viimein naama punaisena yhtä nolostuneen talonmiehen lukemaan sen vesimittari…
Klassikko! :)
Julkisissa on kyllä riskialtista nukahtaa… Kerran junamatkalla torkahdin ja näin suhteellisen eroottista unta. Herätessäni kuolalammikot poskilla huomasin että muut matkustajat tuijottavat minua huvittuneesti. Naama punaisena tajusin että olin varmaan hieman äännähdellytkin unissani… Ahem.
AHEM! :’D En kestä, apua! :D Tästä jäi traumat, mä en enää koskaan uskalla nukkua julkisissa! :D
Onneksi muillekkin sattuu ja tapahtuu.täällä myös rankkaa väsymystä ja lomantarvetta.
Tällä viikolla eräs nimeltä maininitsematon 3v sai aamupuuroonsa mansikkahillon sijaan puolukkahilloa.ilme oli kyllä näkemisen arvoinen!
Hahahaa, just hyvä! Pystyn kuvittelemaan! :D
Mä kuolen nauruun iiiiihhihiiiii ahhahahahaaa!! Ihan parhaita tarinoita, EN KESTÄ!!! :D Mä oon tehnyt väsyneenä paljon kaikkea pientä hassua ja noloa, mutta ei mitään verrattuna näihin tyyppeihin :D
Joo, aivan parasta! Tiedän jatkossakin huhuilla kommenttiboksiin sisältöä kun itsellä on veto pois. Näiden voimalla jaksaa taas. :)
Ah, mun vakio on se, että oon kotiovella avainnippu kädessä ja työpaikan muoviläppä ojossa. Sit ihmettelen miksi ovet ei aukene meille. Niih.. Onneks ei oo viä naapurit todistaneet tätä,kun heiluttelen tyhjä ilme silmissä sitä muoviläppää siinä lukon edessä :D
Hahaa, kyllä, tuttu tilanne! Harvemmin koskaan töihin päin mennessä on niin jäässä että yrittää sinne kotiavaimilla. Yleensä kolmen ekan kiskaisun jälkeen tajuaa kokeilla sitä manuaaliavainta. :D
Hahaha mun piti nukkua, mutta jäin lukemaan näitä. :’D
Mä oon parissa aamukoomassa yrittänyt mennä työpaikan portista läpi matkakorttia vilauttamalla. Onneksi ne vaksit ei nää suoraan siihen portille..
Huikeita, eiks vaan! :D
Tshihi, veikkaan että niiden kopista näkee niin paljon kummallisempiakin asioita, ettei paljon yksi matkakortti hetkauttaisi. :D
Ihan törkeän kiva meikki. Voitko muuttaa meille ja alkaa mun meikkitontuksi?
Mä haluaisin jakaa jonkun väsymystarinan, mutta nyt oon ollut niin väsynyt, etten edes nuku öisin, enkä muista yhtäkään. Mutta meikki oli niin kiva, että jaksoin kohottautua näppikselle, jos nyt sitten vähän myöhässä.
No voin, jos lupaat vastavuoroisesti lukea mulle inspiroivaa kirjallisuutta!