En tiedä ehdittekö edes huomata, mutta vastaanottimen täällä päässä ollaan oltu muutaman päivän ajan aika hiljaista plikkaa. Siippa lähti viikon lomalle Malesiaan ja meikäläisen korttitalo levähti sitä myöten syliin. Kun joku muu normaalisti hoitaa kaiken jälkikasvuun, jääkaappiin ja vaatehuoltoon liittyvän logistiikan, olen ollut pari päivää pallo aika lahjakkaasti hukassa. Päässä pyörii sata hoidettavaa asiaa ja samaan aikaan tuntuu tyhjältä.

Jotta ei menisi vallan niiskuttamiseksi ja vihellyksen säestämien risupallojen pyörimiseksi aavikkomaisemassa, ajattelin referoida teille puolihuolimattoman toispuoleisesti koko tätä edeltäneen viikon kohokohdat. Josko niistä vaikka jotain jutun juurta?

Lahjoitin viimeinkin rahaa sivupalkin keräyslippaaseen ja olisin halunnut muistuttaa että kotimaassa kuohuvien vesilasien lisäksi pitää muistaa myös heikompia. En osannut asetella sanojani tämän paremmin vaikka miten kääntelin, niin että ottakaa tämä vilpittömän ystävällishenkisenä muistutuksena. Jos se ei sovi sinun pirtaasi, jätä väliin, mutta jos olet joskus edes harkinnut klikkaavasti nettipankkiin tuon punaisen purkin kautta, nyt on ihan hyvä hetki tehdä se. Ihan yhtä hyvä kuin ensi viikolla, mutta ensi viikolla jo kumminkin unohdat. Että jos, niin nyt.

Postilaatikosta kilahti nippu kosmetiikkatuotteita, jotka maistuivat pahalta. Niiden oli tarkoitus maistua hyvältä – erikseen mainostettiin – mutta ei kyllä kohdannut alkuperäinen visio meikäläisen makumieltymysten kanssa. Näin samoja tuotteita hehkutettavan muualla ja mietin onko uusi ruokavalio pilannut makuhermoni, vai mistä on kyse. Mikä juttu?

Kävin Helsingissä Messukeskuksen vieraana toimittamassa virallisen I Love Me -messubloggaajan velvollisuuksia ja kannoin kärsivarret ruhjeilla kotiin todella hämmentävän lastin näytteilleasettajien lähettämiä testituotteita. Kymmenestä messubloggaajasta toki vain pieni osa jakaa tämän kieron kosmetiikkasuuntauksen, mutta silti. Olen samaan aikaan iloinen, hämmentynyt ja epäröivä. Noinkohan olen oikeasti tämän upean käsinkudotun neuleen arvoinen? Ilolla otin vastaan uusia vähähiilarisia appeita, joista osa on jo ajanut allekirjoittaneen sylkirauhaset niin ikävään pavlovilaiseen kierteeseen, että oikein pelottaa selvittää tuotteiden ovh. Ja vaikka Kaalimadon tervehdys ensin vähän koettelikin leukaniveliä, niin mikäpä siinä – terveyttä se on seksuaaliterveydenkin hoitaminen.

Olen kohdannut useamman ahaa-elämyksen liittyen jälkikasvun päivittäiseen huoltoon. Nyt ymmärrän, miksi Siippa pesee kurahousut päivittäin ja levittää hanskat ja muut tilkkeet lattialämmityksen hellään huomaan heti kotiutumisen jälkeen eikä vasta iltakymmeneltä. Kummasti konkretisoitui myös se, että raaka jauheliha ei paistu kastikkeeksi yksinään lautasella. Uusavuttomien äitien tukiryhmä, missä voin ilmoittautua?

Istuin eilen elämäni ensimmäisellä kamerakurssilla. Olen kuvannut blogiin automaattiasetuksilla kerrassaan hävettävän pitkään ja nyt päätin käydä nautaeläintä sarvista. Satuin buukkaamaan itseni ilmeisesti jonkin kävelevän legendan oppiin ja telakoin huumorintajuni välittömästi samalle taajuudelle. Syksyn mittaan jätetään toivottavasti hyvästit tarpeettomalle jälkikäsittelylle ja otetaan muistikortille vain perusteltuja kuvia. Minullakin on f-arvo!

Ja sitten viimeisimpänä se keis Malesia. Ohitetaan nyt tässä nopealla hermoromahduksella se, miten epäreilua on, että jonkun talous antaa myöden niin päämäärätietoiselle säästämiselle että tällainen reissu on tehtävissä ja keskitytään sitten iloitsemaan siitä, että Siippa pääsee ansaitulle lepolomalle kauas arjen velvollisuuksista ja nauraa koko viikon rehevään partaansa kun kuvittelee allekirjoittaneen miettimässä mitä harrastusreppuun pakataan. Koska en ole näin vähästä lannistuvaa tyyppiä, käännän rintamakarkurin voitoksi ja värvään tämän tuliaiskuriiriksi. Mutta mitä sieltä päin maailmaa kannattaa ujuttaa kaksijalkaisen kamelin käsimatkatavaroihin? Olen varovaisen utelias paikallisia ihonhoitoihmeellisyyksiä kohtaan, mutta se järkevä (ja kamerakurssilla kahdessa tunnissa käärmeen lailla lumottu uushurahtanut harrastaja-) osa sisälläni miettii kannattaisiko tällä kertaa kuitenkin satsata elektroniikkapuoleen.

Vastaanottaisin enemmän kuin mielelläni kaikenlaisia Malesiaan tai Singaporeen kohdennettuja ostostärppejä sekä sisarellista ja vain maltillisesti irvailevaa seläntaputusta sen kunniaksi, että aion selvitä tästä viikosta täysjärkisenä. Irtoaako?