Kenellekään blogiani edes pikaisesti vilkaisseelle ei liene epäselvää, että olen hapan sitrusmimmi henkeen ja nestemäiseen kudokseen. (Nestemäinen kudos, aika juttu!) Voimme siis yhdessä yllättyä, että olen tykästynyt tuoksuun, jonka imelyys hakee vertaistaan.

Sain Turussa pyrähtäneestä luonnonkosmetiikan Pop Up -kaupasta mukaani tutustumiskassin, jonka sisältöön olen kaikessa hiljaisuudessa perehtynyt. Ristiriitaisimpia tunteita on herättänyt Acorellen tuoksu Delicious*. Normaalisti tuoksumakuni kulmakivenä on ikeniä kipristävä sitruksinen kirpeys, mutta jostain selittämättömästä syystä olen viehtynyt tähän äitelän makeaan poikkeukseen.

Autenttinen tuoksukuvaus puhuu tonkapapusta, hunajasta, vaniljasta ja praliinista, mutta oma hajukeskukseni lajittelee elämyksen marsipaaniseksi. No vähän mutkia oikoen, mutta niinhän elämykset yleensä henkilökohtaistuvat.

Ehkä nyrjähdys johtuu juuri tuoksun epätavanomaisuudesta. Se on niin pöyhkeilevän pyöreä ja häpeilemätön, että sen valtaan vain..antautuu. Tämä ranteilla vaihdan puolet identiteetistäni. Mitä jos kyse onkin siitä! Minä, joka en luonteeltani ole lainkaan pehmeä ja hyväntahtoinen – ennemminkin kulmikas ja kipakka – voin leikkiä marsipaanintuoksuista mysteeriä?

Jokin nuottiyhdistelmässä tuo mieleen Marie Antoinetten liioittelevan hovin. Ehkä hunaja? Tuoksu herättää poukkoilevia mielleyhtymiä: ylensyönti, kultaiset tapetit, kuppikakkukuorrute, helmikorvakorut, puistopiknik, tyllihame ja mehiläiset. Yhdellä sanalla tarinallinen.

Jo ennen kuin tarkistin tuoksun historian, koin elämyksen heijastuvan hyvin vahvasti ruokaan. Voidaan todeta, että tuoksun taustalla häärineen Sara La Fountainin hahmo heijastuu pienen lasipullon kuvajaiseen runollisen vahvana.

Itsetutkiskelukriisin lisäksi Delicious aiheuttaa myös toisen, varsin konkreettisen ongelman: Ruokavaliolla selätetty makeanhimo on palannut. Pienellä ovat aivot huijattavissa, huomaan. Ovelaa, Sara, ovelaa.

En ole vielä päättänyt, miten uuteen korvan takana kutittelevaan identiteettiini suhtautua. Annanko sille luvan astua sisään vai pyydänkö odottamaan eteisessä? Varmaksi tiedän, että jos joskus vielä kaipaan luovaa kirjoitusinspiraatiota, vetäydyn pimeään huoneeseen seuranani imelä parfyymi. Niin paljon kiehtovia alkuja, joita tapailla.

Onko teillä toisistaan poikkeavia tuoksuidentiteettejä? Suotteko niille täysihoidon vai majoitatteko varapatjalle hellahuoneeseen?

*Saatu/gifted*