En tiedä teistä, mutta meikäläisen tahdonlujuutta vähän koettelee tämä lahjapakkauskausi. Lahjapakettikausi. Tuotepakettikausi? Matkapak—no tämä kausi, jolloin kauppojen kosmetiikkahyllyt notkuvat lahjarasiaan ahdettuja tuotepakkauksia!
Äskeisellä kirpakalla joulumarkkinakäyskentelyllä pistäydyimme ihan pikaisesti lämmittelemässä parissa tavaratalossa ja kosmetiikkaosaston tuntuvilla pakkausmaanikkoa vietiin. Fiksusti olivat Stockalla varmistaneet haahuilurauhan järjestämällä pikkuväelle tarrankeräilyrastin, jonne sai hyvällä mielellä hätistää ylimääräiset töppösparit. Ovelaa, kiitän!
Nykykuvioiden myötä tulee enää harvakseltaan käytyä keskustassa ja joulu oli selän takana päässyt hiipimään loisteputkivalaistuun tupaan. Oli nimittäin pakkaus poikineen vaanimassa viatonta läpikulkijaa. Toki olin etukäteen jo selannut eteisen matolle kannetun tyrkytyskuvaston, mutta todellisuus oli paljon ennakoitua runsaampi. Pidin valehtelematta käsissäni ainakin kolmea eri vartalovoide- ja suihkugeelipakkausta sopottaen itselleni äänetöntä vapinamonologia siitä, millainen tilanne näiden hyödykkeiden osalta vallitsee ylitsepursuavissa säilytysjärjestelmissäni.
(Granaattiomenaa, halpaa! Joku on kuorinut nämä pahikset ihan minua varten ja laittanut purkkiin! Mangoa, mmmmh! Monen monta söpöä purkkia samassa, tän on pakko olla edullinen näin isossa paketissa! Nokkosta, ooh – eikun joo, mullahan on nämä jo. On kyllä söpö paketti, pitäisikö ostaa varast—UI! Sitruunaa! TÄMÄ ME OTETAAN!) Ja näin päin pois. Silmänvalkuaisten jenkka oli varmasti jännää seurattavaa muille asiakkaille.
Mutta ihan kauhean reipas olin ja selvisin ulos yhden ainoan lahjapakkauksen kanssa. Ja yhden kasvoveden ja huulipunan. Mutta huulipuna oli kausituote ja sain viimeisen kappaleen – täten ostos nollautuu tilillä henkisesti.
Saattaa olla että tästä sitrusmaniasta on ollut juttua joskus aiemminkin, mutta. Että. No. Mitäpä tässä puolustelemaan. Tämmöisessä sievässä ripustettavassa Verbena-pallossa oli pieni vartalovoide, suihkugeeli, käsivoide ja palasaippua. Se muutti meille. Yksin olisi sinne kauppaan jäänyt, valojen sammuttua nyyhkyttämään kun ei omaa kotia kukaan tarjoa. Ei ota syliin eikä suukota, ei silitä hellästi selästä. Kylmässä tavaratalossa yksin, päivästä toiseen, epäluuloisten katseiden alla. Koppavien käsien käänneltävänä ja arvioitavana, pelokkaana ja pienenä. Vuolaita kyyneliä vierittäisi, kastelisi lattian ja minä niitä samoja omalle tyynylle niistäisin, ei se käy se. Parempi antaa rakastava koti ja sille yhdelle sitten kaikkensa. Kyllä niille muillekin oma koti löytyy, ihan varmasti joskus kun joku vaan muistaa Facebookissa jakaa liikuttavia linkkejä ja kertoa, että täällä on nyt tämmöisiä, vailla hoivaa ja hellää syliä. Kuria pitää olla myös, ei voi ilman rajoja kasvattaa, mutta heti kurin ja liikunnan jälkeen rakkautta ja huomiota. Paljon yhteistä tekemistä ja tasaista arkea. Ja vitamiinit, pitää muistaa vitamiinit!
Uhkakuvaan nähden selvisimme melko pienillä tappioilla. Hyvää pikkujoulua minulle! Kiitti!
Ei ole riipivämpää tunnetta kuin kosmetiikkaosaston ovelle aseteltujen lahjapakkauspinojen ohittaminen (koska joulun allahan sitä ihminen päättää ruveta meikkiostolakkoon?!?). Olisin vallan tyytyväistä tyttöä, jos miulle sellaisen paketin joku toisi. Kovin on helpoksi vastakkaiselle sukupuolelle lahjanhankinta tehty ;)
Mutta tosiaan, seassa on uskomattomia helmiä – erityisesti selemeikkien puolella, kun normaalisti hintaa X ei raaskisi tuotteesta Y maksaa, mutta kun mukana on pari kivaa (= tarpeetonta) kylkiäistä, niin kukkaronnyörit voivat aivan yllättäen löystyä :D
Joo, toi seleansa on paha! Yllätin itseni ihan vakavasti miettimästä, että pitäisikö mun ihonhoitorutiiniin sittenkin kuulua muuan älykallis seerumi, jota käyttäessä iho kyllä näytti ekstrahyvältä, mutta jonka pois jättäminen ei aiheuttanut akuuttia katastrofia. Kun kerran halvalla sais. :)
Minä haluan kans tuon Lokkitanen pallon! Aion käydä tiistaina katsomassa, oisko niitä vielä jäljellä kun on muutakin asiaa isolle kirkolle.
Joo, taidat olla tätä samaa sitrusjanoisten kohderyhmää. :) Mun seuraava tarvehankinta on palasaippua-alusta. Tai kaksi. Ehkä kolmaskin, jos keittiöön? :)
Toi sitrus-sektori on mulle yhtä paha. Aina tarvitsisin. Joka kerta omasta mielestä. Ihan sama onko sitruunainen vai kirpsakan lime. On ne ihania.
Ja pakollinen ylistysaaria taas: silmänvalkuaisten jenkka *huutonaurua* – pohjaton olkoon sanainen arkkusi jatkossakin!! Amen to that!!
Hahah, voi Kata! <3 :)
Musta ois kiva jäljittää tää sitrusmania alkupiste. Missä iässä tää alkoi ja oliko siihen joku eriteltävä syy, vai oliko se vaan kohtalon polku siinä pisteessä että joku hurahdus piti osua kohdalle. :)
Mä menen tänään siis.. ostoksille. Oikeastaan siis Ostoksille. Aion vakaasti kotiuttaa L’Occitanen mantelisuihkuöljyn, koska olen varma, että se kaipaa meille. Aion myös möyriä Lushilla ja Stockalla. Oikein antaumuksella. Voisiko joku tulla kiikuttamaan mut sieltä pois?
Möyriminen kuulostaa hyvältä. :) Samat suunnitelmat täällä, mutta itsehän otan mukaan puolimetrisen möyrinnänestimen, joka pakottaa pitämään haahuilut kurissa ja ajatuksen kasassa. :)
Koin kosmetiikka shokin Tukholman Sepharissa,nämä kaikki odottaa uutta kotia..apua.Joo,seuraavalla kerralla perehdyn enemmän taustoihin ennenkuin astun ovesta sisälle.
Ha, tuttu tunne! Kyllä, taustatyö kunniaan! :)