Tervetuloa Viilankantoluvan uuteen ruoka-aiheiseen juttusarjaan. Tehdään yksi asia selväksi heti: Minä olen todella avuton keittiössä. Teinivuosien kotsan tunnit menivät ihan pelleilyksi ja kaikki aikuisvuodet olen elänyt valmisruualla ja leivällä. Olisi ihana kaari kertoa seuraavaksi sankaritarina siitä, miten olen selättänyt laiskuuteni ja opetellut häärimään keittiössä, mutta sellaista ei nyt tällä kertaa tipu. Tippuu sen sijaan kuolaa kielenpäältä,…
Kuukausi: marraskuu 2015
Pöhkönä juureksiin
Perunalastujen vieroitusryhmästä päivää! Olen löytänyt snadisti terveellisemmän tavan suolata elimistöä ja vaikka tällä ei mitään oikeasti terveellistä välipalaa vielä hätyytelläkään, ollaan mukavasti toinen jalka sipsipussissa ja toinen hippiaatteella. Kiehtovinta tässä löydöksessä on se, ettei ole punajuurta lukuunottamatta hajuakaan mitä nämä liuskeet ovat. Tuoteseloste puhuu porkkanasta ja palsternakasta, mutta en ole varma kumpi on kumpi. Lienee tarpeetonta mainita,…
Toistotorstai: Kynsiöverit
Tänään surffailin blogiarkistoja kauas vuoteen 2012, jolloin työskentelin vielä kynsisalongissa. Rakastin pitkiä ja näyttäviä kynsiä ja otin niistä huonoja ja epätarkkoja kuvia – timanttinen yhdistelmä. Vai mitäs tykkäätte näistä punaisista paholaisista? Joudutte klikkaamaan kuvien perässä suoraan vanhoihin artikkeleihin, sillä en millään pysty asettelemaan noita vanhoja otoksia tekstin sekaan julkaistavaksi, olen pahoillani. Kynnet pitenivät yhä mahdottomammiksi kun läksin viikoksi paistattelemaan päivää…
Koirakuiskaaja
Äsken sattui jotain kummallista. Olin retuuttamassa musteja tavanomaista aamureittiämme pitkin perinteisen aamuäreänä, mutta palasin kotiin epäuskoinen hymy kasvoilla ja kevein askelin. Olin juuri poimimassa tienpientareelta ylimääräisiä, kun kuulin takaa askeleita. Alueella liikkuu paljon koululaisia ja yleensä kelaan yli-innokkaat suipponokat jalkojeni viereen ettei kukaan saa pyytämättä ja yllättäen syliinsä paimenkoiraa. Tällä kertaa olin tuhannen solmussa remmien kanssa…
Kotitoimiston TOP 5
Kotitoimistossa työskentely tuntuu päivä päivältä miellyttävämmältä. Sen lisäksi että voin aamulla taapertaa työpaikalle niissä kaikkein mukavimmissa (lue: epäsiisteimmissä) kotihousuissa, naama nutturalla ja tukka pystyssä kauan ennen kuin olisin liikennekelpoinen, voin myös pitkin työpäivää nauttia asioista, jotka parantavat työtehoa. Saan itse valita taustamusiikin. Jääkaappi on noin kahdeksan askeleen päässä. Nannakaappi on noin kymmenen askelen päässä. Vessan oven takana ei jonota kukaan. Työterveyspsykologi pitää…
Vanhaa Turkua
Anopilla on ihastuttava tapa penkoa lapsuudenkotinsa vinttiä ja esitellä sieltä löytyneitä aarteita aina kun poikkeamme visiitille. Yritän luovia oman taloutemme kurssia holtittomasta hamstraamisesta kohti järkevää omistamista, mutta aina näinä hetkinä meinaa pursi puksuttaa karille. Siipan puolen suvussa virtaa ruotsinkielistä saaristolaisverta ja sen historia kiehtoo. Suvussa on onneksi ollut tapana säilyttää kaikenlaisia pienesineitä, joita nyt jälkipolven iloksi putkahtelee esiin sieltä täältä….