Blogimainonnan uhri täällä terve! Onko jonkun muunkin uniin hiipinyt jokaisesta ilmansuunnasta leijaileva kirpeä raparperin tuoksu? Ai ei? No lykkyä siihen, itsehän sorruin pidemmän kaavan kautta.
Kuulin kuulun kondiittorin uuttaneen pulloon tuoksun, jota oli syytä käydä paikan päällä tuoksuttamassa. Tulos: En voinut vastustaa. Tuoksu on sentään kirpeä, ettei vallan heittäydytä hattaraiselle imelyysakselille. Haksahdin tuoksulle heltyneenä myös vanhaan akillesongelmaani kaupantekijäisiin, joita kannoin kotiin määrämitalla komeasti enempi kuin varsinaisia ostoksia. Kuulin sattumalta myyjän jututtavan toista asiakasta ja siitä se sitten repesi.
”Kun ostat X eurolla niin saat lahjapussukan, jossa on minikokoisia tuotteita. Ja koska osuit hei paikalle oikeana päivänä, saat myös valita sokkona tästä isosta säkistä toisen kaupanpäällisen – ei saa kurkkia!”
Kaupanpäällisiksi sekä lahjapussukka että sokkoylläri – hei pliis, eihän siitä nyt voi kieltäytyä. Ja kun kaupantekohattu oli vedetty päähän, kahmin mukaan myös pari limejuttua ja mysteeriksi jääneen ylimääräisen raparperipikkupakkauksen, jonka seurauksena omistan nyt kaksi raparperihuulivoidetta – enkä edes tiedä ovatko ne hyviä! Hyvän tähden, aikuinen ihminen!
Osin hämärän peittoon jääneen tapahtumaketjun jälkeen kiikutin kotiin aevan liian kalliin ihanan tarpeettoman ilostuttavan söötin ylellisen tuhlailevan hyvätuoksuisen suukoteltavan raparperipakkauksen ja sylillisen kylkiäisiä, ilman että myyjä oikeastaan edes puuttui asioiden kulkuun. Olen melko varma, että oven sulkeutuessa kuulin myymälässä kahden kämmenen läjähtävän yhteen.
Pienet sille.
No siis, toi raparperihomma vaan on niin vastustamaton että mä en ees voi mennä Lokkitanen myymälään enää. Lähettelevät piru vie tekstareitakin perään, että tuus tänne ku on tällasta ja tällasta. Pystynkö vastustamaan… En tiedä!
Multa kans siinä kassalla lypsettiin suht suvereenisti suostumus niihin tarjoustekstareihin, vaikka yritin vänistä, että ei meillä kotipuolessa..On sitten kuulemma tekemista Helsinki-päiviksi.
Mieli on heikko.
Kiitos tästä! On lohduttavaa kuulla, ettei ole itse ainoa, joka ei voi vastustaa näitä kaupantekijäisiä. Aivan liian usein huomaan ostaneeni jotain turhaa (tai sellaista, mikä pääsee hyvällä tuurilla käyttövuoroon vuoden päästä) ihan vain, että saisi kaupanpäälliset…
Joo tää syndrooma on ollut mulla jo pitkään. Lienee krooninen. :(
Mulle kävi samat! Enkä ollut ede myymälässä vaan verkkokaupassa :). Mä en uskalla tuonne myymälään nenääni laittaa, koska sen jälkeen luovuttaisin luottokortin lähimmälle myyjälle ilman ylärajaa. Lime Shea ja raparperi tuli munkin hankittua ja onhan ne ihania. Iltakäyttöön vaan liian piristäviä. Illalla mikään ei ole niin ihanaa kuin perinteinen Shea ja puuvillahanskat :). Hurahdin myös manteliduihkuöljyyn, koska se pirulainen lämpiää iholla ja mulla on aina niin kylmä suihkussa talvisaikaan!
Ja olihan se huulirasva hitsin kiva, oon kanniskellut sitä laukussa ja taskussa koko päivän. Ei yhtään haittaa että niitä on kaksin kappalein. :)(:
Noh, kyseinen putiikki on vielä jäänyt oman tutkan ulkopuolelle. Mutta joo, kaupantekijäisiä ja alennuksia en voi vastustaa. Kaksi kolmen hinnalla puree aina ja jo pelkästään lupaus ”ilman toimituskuluja yli XX:n tilauksesta” saa klikkaamaan pari ylimääräistä sivellintä/huultenrajauskynää/ripsiväriöä samaan syssyyn riippumatta siitä, montako korkkaamatonta on kotona. Joten älä huoli, ollaan kaikki heikkoja. Se ehkä pitää talouden rattaat pyörimässä joten kuten?
Kylläkyllä, talousvastuu painaa. On se hyvä, että pieni ihmislapsi voi kantaa kortensa kekoon. :)