Terkkuja Logomon Uuden Muotoilun Joulumarketista! Rehasin tuoreita suomalaisia suunnittelijoita esitteleviin myyjäisiin kaksi vastahakoista kaveria ja yhden päiväunensa ohittaneen äkäpään, mutta onnistuin silti tekemään ihmismassan seassa todellisen löydön. Katsokaa miten hieno!
Korutyylini on vuosien varrella muuttunut selkeästi kepeämmäksi. Nyt kun en enää tietoisesti etsi koruissa aikuisuutta, olen täysin hurahtanut eriskummallisiin sormuksiin. Korvalehdet eivät ole enää pitkiin aikoihin hyväksyneet sisäänsä minkäänlaisia koruja ja kaulakorujen kanssa olen vielä vähän noviisi – ne ovat paljon enemmän tiellä kuin suurimmatkaan sormukset. Sormusvalikoima sen sijaan on viime aikoina karttunut ja pahkihalki ylpeänä esittelen kokoelman uusimman, suomalaista käsityötä edustavan tulokkaan.
Vanhoista lusikoista tehtyihin koruihin olen hurahtanut jo aiemmin, mutta iho-ongelmien vuoksi jouduin luopumaan koko entisestä korvakoruvalikoimasta ja siten myös ainokaisista lusikkakoruistani. Ne olivat yhdet ehdottomasti pidetyimmistä somisteistani ja niitä hyvästellessä taisin vierittää muutaman murheellisen kyyneleen.
Meinasinkin säpälöityä onnesta, kun näin myyjäisissä Ekorun pisteen. Vanhoista lusikoista ja kolikoista taivuteltuja mitä runollisempia esineitä ja jos satuitte kuulemaan tuossa kolmen jälkeen Logomossa marttyyrisoinnulla varustettua lapsen itkua, se johtui siitä että otteeni rimpuilevasta natiaisesta heltisi siihen paikkaan kun näin rivin kolikkosormuksia. Kerrankos sitä vähän muksahtaa. (Toim. huom. Lasta ei satutettu tätä ostosta tehdessä.)
Poimin oitis hyppysiini 10 pennin kolikosta tehdyn sormuksen ja päästin tahattomaan AAAAAAAAAH-luikauksen kun se sopi lilliputtisormeeni täydellisesti. Blogin lähikuvissa sormet eivät välttämättä näytä järin pikkuisilta, mutta valmiiksi sopivan kokoisen sormuksen löytäminen on kaltaiselleni lapsikädelle toisinaan aika turhauttavaa. Käytän esimerkiksi edelleen sormusta, jonka sain palkinnoksi hyvästä todistuksesta kolmannella luokalla. Se istui silloin ja se istuu edelleen. Mutta niin, poikkeuksena useimmista vuoden sisään kokeilemistani sormuksista tämäpä kupera ihanuus sopi ja istuu vielä verraten napakasti paikoillaan!
Sormus on painava ja tukevan tuntuinen ja pidän sen jämerästä profiilista valtavasti. Kymmenpennisen nostalgia-arvo hivelee sydäntä ja suomalaisesta käsityöstä pienyrittäjälle maksettu korvaus menee aina hyvään tarkoitukseen. Sormuksen hinta joulumarkkinoilla oli 60e, minkä maksoin mukisematta ja mielelläni tästä kaunokaisesta.
Kannustan kurkkaamaan Ekorun valikoimaa täällä, tosi makeita oivalluksia. Itse tahdon ehdottomasti nähdä luonnossa vielä ainakin markka-avaimenperän sekä kolikoista tehdyt sirot riipukset.
Olisin viihtynyt myyjäisissä pidempäänkin, mutta olosuhteet huomioiden olen erittäin tyytyväinen tähän yhteen kymmenen pisteen saaliiseen, joka tätäkin kirjoittaessa somistaa oikean käden sormia. Yleensä pidän sormuksia vain lähtiessäni kotoa, mutta nyt en raaskinutkaan asetella penniaarretta takaisin rasiaan.
Oletteko te tehneet löytöjä joulumarkkinoilta? Puhuttelevatko vanhoista esineistä tehdyt uusiokorut?
Ekorun tuotteita myy mm. vastuullinen yhteisökauppa °Weecos.
Mun ehdottomat lempparikorvikset ovat viiden pennin kolikoista tehdyt nappikorvikset. Viiden pennin kolikko on se, jossa kääntöpuolella on The Symboli, eli hannunvaakuna.
Sain nämä vanhalta työkaverilta joka on tehnyt ne itse. Napissa on muovitausta, mutta siitä huolimatta kolikko aiheuttaa hiukan allergiaa, ja korviksia voi pitää vain yhden illan silloin tällöin. :( Mutta aivan ihanat ovat.
Jouduin googlaamaan hannunvaakunan, mutta nyt olo on taas hitusen sivistyneempi. :)
Höh ja pöh hankalille allergioille. :( Mä saan rihkamakorviksista suun ympärille ihottumaa, jonka riehaantuessaan pelkään yltyvän erääksi hankalasti hallittavaksi vitsaukseksi. Olen jakanut kaikki vanhat korvikset pois ja jättänyt samalla väliin jalojenkin metallien käytön korvissa. Umpeutukoon rauhassa, lävistysparat. <3
Hannunvaakuna on se, mikä mulla on molempiin käsiin tatuoitunakin. :)
Mä joudun noita ei-allergisoiviakin koruja putsaamaan säännöllisin väliajoin, keräävät pintaan likaa joka pitemmän päälle alkaa ärsyttää ihoa. Joskus pitää viedä kultasepälle saakka, kun kotikonstein eivät puhdistu aina tarpeeksi.
Mullahan on toisessa korvalehdessä kolme ja toisessa neljä läpeä, mutta ei pysty enää käyttämään kuin yksiä.
Kirurgiteräs ja muovi on parhaita, eivät aiheuta mitään, niitä mä käytän lävistyksissä.
Joo ja kyllä se tutunnäköinen kiemura oli, tuo nimi vaan ei kylmiltään sanonut mitään. :)
kylläpä on kaunis sormus! Mä oon sormushullu, tai noh, koruhullu :) Kenkä- ja laukkuhullun lisäksi. Mutta tuo on kyllä todella kaunis. Erehdyin kurkkaamaan nettisivujakin ja nyt on taas kaikenlaisia tarpeita :) Just mun tyylisiä koruja.
Eikö oo kivoja! Klassinen esimerkki ”En tiennyt tarvitsevani”- tarpeesta. :)
Niin hieno! Käytän tosi vähän mitään koruja, sormuksia melkein viimeisimpänä, mutta onpa tosi kivan näköinen. Tykkään myös niistä lusikkakoruista.
Joo ne on hienoja myös! Ja tätä samaa sormusta oli muistakin kolikoista. Aion ehdottomasti käydä pajamyymälässä kun seuraavaksi käyn Tampereella. :)
Jos lusikkakorut on tehty hopepalusikoista,niiden ei pitäisi aiheuttaa allegiaa.Mutta jos ne on tehty alpakkalusikoista,niin silloin aiheuttavat allergiaa,sillä alpakka eli uushopea sisältää nikkeliä.Teen itsekin hopeakoruja,monesti lusikkakoruihin jää leimatkin näkyviin.Jos tekisin alpakasta,niin itsekin altistuisin nikkelille.Nimimerkillä myös allerginen.Laurasea fanitan kympillä.
Ahaaa, saattaisi johtua siis tästä! En tarkistanut lusikkakorujen materiaalia, huomasin vain käytössä että ne aiheuttivat kutinaa ja ärsytystä. :/
Rakkaus ruokailuvälineiden uusiokäyttöön on syttynyt <3
ihana sormus!!
Eikö! Tänäänkin kannoin sitä ylpeänä ihan tavallisella kauppareissulla, koska sen tuntu sormessa on niin hitsin hyvä. <3