Viilankantoluvan ruokasarjan toinen osa esittää: Joululapsen inspiroivat synttärijuhlat.
Juuh, elikkäs. Neljäs synttärijoulusykkyrä menossa, neljätoista edessä. Prosentuaalisesti jo melkein 30 pinnaa voiton puolella tässä vuosittaisessa välittömästi joulun kylkeen sijoittuvassa synttäritaistelussa, jota ei vaan voi voittaa. Nyt skipataan rehdisti se vaihe, jossa esitän kadehtivani niitä vanhempia jotka osaavat väkertää hienoja marsipaanilinnakkeita ja teipata pilleihin nimikylttejä – vihaan emännöintiä.
Ihan rehdisti vihaan. Sekä tapahtumaa edeltävää imurivalssia että tarjoilujen järkkäämistä. Varsinaisista juhlista on harvoin pahaa sanottavaa, mutta valmisteluvaihe ajaa aina sekä psyyken että parisuhteen ratkeamisen partaalle. Joten.
Hellanjestas esittää: Nelivuotissynttärit Viilankantoluvan tapaan.
Tee lähimpään hypermarkettiin treffit ystäväsi Riitta H:n kanssa. Koristele vähän terveellisemmän oloiseksi mandariineilla. Jos mahdollista, nakita niiden kuoriminen jollekin muulle. Lapsille mandariineja, aikuisille jotain kiinteää leikattavaa jota syödään enihau kohteliaisuussyistä. Voitto-voitto.
Kaiva pakastimesta ne käyttämättä jääneet torttutaikinalevyt jotka jouluhuumassa menit ostamaan ja lyö puolipaistettujen tortuskaisten sisään loput joululohet miksattuna tuorejuustoon ja ranskankermaan. Toimii ja näyttää sopivasti itsetehdyltä. Emäntäpisteet, ploplopp!
Lainaa päivänsankarin nannavarastoja ja aseta tarjolle sopivan pienissä astioissa useampaan kohtaan pöytää. Lapset eivät tunne tarjoiluastioiden taustoja ja juhlissa pistäytyvät aikuiset tuntevat sinun taustasi, eivätkä tuomitse.
Ja sitten se oikeasti hyödyllinen ohje: supernopea juustokakku, joka hyytyy kokoon vielä kaksi tuntia ennen juhlia. Muistaako näitä joku muka oikeasti jo päivää ennen prepareerata jääkaappiin? Nietu. Samalla reissulla kun hälssaat Riitta H:ta, koppaa kainaloon torni kertakäyttöisiä mukeja ja juustokakkuainekset. Tee kakut mukeihin kuten isoon vuokaan ja survo mukit pikahyytymään pakkaseen – tai parvekkeelle, jos luontoäiti suo. Pienemmissä erissä kerrokset hyytyvät pikana ja lisäplussana tarjottavat näyttävät siltä, kuin olisivat ”suoraan jostain nettiblogista” – luonnehdinta vähän aiempaa saapumiserää olevan äitini suusta.
Jos olisin kätevä emäntä, olisin tarjonnut edellisten ylellisyyksien lisäksi myös mozzarellatikkuja, mutta koska lohipasteijan jälkeen nousi leivontapissi päähän enkä laittanut kelloa soimaan ja poltin mozzarellat uunipellille, tarjosin tikkujen sijaan pelkkiä friteerauksia ja hymyilin nätisti. Tuntuu turvallisemmalta omille sukulaisille kun ei mene ylisuorittamiseksi.
Ja soh! Kahvia termariin, ekalle onnelliselle vieraalle pussillinen ilmapalloja puhallettavaksi ja muutamaan kulhoon valkotsibalella höystettyjä ruissipsejä. Valmista! Oman juhlailmeen saa kasaan samalla suorittavalla tyylillä kun valkkaa huulipunakaapista kukkapaitaan mätsäävän pinkin ja nykäisee tukan ponnarille.
Tavalliseen tapaan tarjottavia jäi turkasesti yli ja yritän parhaillaan keksiä mihin ylimääräisiä voisi jaella. Tarttisiksää?