Jeffree Star -meikit tupsahtivat Sokokselle täysin puskista. Tieto löytyi edellisenä iltana Instagramista ja kauneusbloggaajissa kohahti. Voiko olla näin? Onko totta että tämän luokan salaisuus on pidetty viimeiseen saakka tutkan alla? No ei muuta kuin kello soimaan ja paikan päälle kurkkaamaan. Ja kyllä, vaaleanpunaisella turkiksella somistettu myyntipiste odotti hipeltäjiään yhden hyllyrivin päädyssä. Hämmentävää! Olin paikalla reilu tunti kaupan aukeamisen jälkeen ja osa sävyriveistä oli jo tyhjennetty, joten pelkän Instan avullakin tieto näytti tavoittaneen asiaankuuluvan kuluttajakunnan – mukaanlukien vastahankaisen allekirjoittaneen, jota koko brändi ei ole liiemmin liikauttanut.

En ole aiemmin päässyt kiinni Jeffree Star -huumaan ja I Love Me -messuillakin skippasin suosiolla koko härdellin, mutta koska tämä tilaisuus nyt eteen tupattiin, niin tottahan kävin vähän sormeilemassa tarjontaa. Omissa silmissäni brändi ratsastaa pääasiassa lavealla mattahuulipunavalikoimalla sekä täysin övereillä hohtotuotteilla, mutta ehkä olen sivustaseuraajana jäävi analysoimaan sen pidemmälle. Luomivärejäkin on, mutta niistä en ole tallettanut työmuistiini mitään.

Sokkarin ständillä oli esillä ison korotuspaletin lisäksi kolme yksittäistä, liki vinyylilevyn kokoista hohtopuuteria, jotka jo koollaan vihjaavat tuotteen tekstuuria: enemmän on enemmän, tätä ei tarvitse säästellä. Hileinen ja kuivahko koostumus ei kutsunut tutustumaan lähemmin, joten jätin hohtokiekot niitä palvovalle yleisölle ja keskitin huomioni mattaisiin huulipuniin. Tiätty.

Kahden perinteisen punaisen ohella tarjolla oli monenlaista nudea, yksi hempeähkö vaaleanpunainen, muutama metallinen sävy sekä mauttoman vaaleanpunaisen glitterhylsyn vuoksi kotiuttamani Jeffree Star Velour Liquid Lipstick Santa Baby.

Tämä tumma viininpunainen lähentelee jo omistamaani MAC Retro Matte Liquid Lipstick Oh, Lady -punaa, mutta sopi toisaalta siksi niin hyvin tarttumapinnaksi tuotteen koostumuksen tutkailuun. Ensikokemus tämän tuotteen kanssa ei ollut ihan viiskauttaviis, mutta eka kertahan saattaa olla vähän hapuilua uuden koostumuksenkin vuoksi. Se mitä osaan ensisutiman perusteella sanoa koostumuksesta, on että se on esimerkiksi tuohon syvästi rakastamaani MAC-koostumukseen verrattuna hyvin nestemäinen ja siksi hankala annostella. Paikoittain tuotetta tarttuu huuliin tosi paljon kerrallaan ja toisaalla nahka paistaa punasta läpi. Koostumus ei ole ihan yhtä vetinen kuin hanan lailla juoksevassa heimotoveri Colour Pop Ultra Matte Lip -punassa, mutta selkeästi vaahtomaisen MACin rinnalla vaikeahko – ja sävyn tummuus tietysti tuo levitystekniikan lapsukset armotta näkyviin. Luonnossa lopputulos ei näytä ihan yhtä pahalta kuin kuvissa, mutta saatte silti referenssiksi tämän strategisesti sommitellun kuvan.

Luulen, että näillä tiedoilla jatkan tämän brändin osalta sivustaseuraajan roolia ja jätän kiihkeämmän kohkaamisen muille. Yleisessä mediahaloossa ja pöyhkeilevän näyttävässä tyylissähän ei ole mitään väärää, mutta koen, että ainakaan ensikoskettelulla emme löytäneet yhteistä säveltä. Propsit tästä lanseeraustempusta Sokkarille, joka tuntuu liikkeineen olevan tukevasti ajan hermossa kiinni.

Kuulutko sinä vaaleanpunaiseen tähtiheimoon? Ja suositelkaa suosikkejanne, olen valmis pyörtämään mielipiteeni hyvän myyntipuheen edessä!