Mulla oli tänään paska päivä. Pahoittelen ranskaani, mutta kun joskus vaan tiättekö osuu kohdalle kaikki mahdolliset vastahankaisuudet, vastoinkäymiset, jäärät, kepposet, vahingot, virheet ja yleiset murphyismit. Murfismit, murrr. No tänään oli sitte semmonen päivä.

Työpäivän aikana yritin laskea kaulalla asti lillivää kuravettä kaikin keinoin. Yritin tuloksetta kikkoja sipsilounaasta huutojumppaan ja koirapainiin ja heti työpäivän jälkeen kellistyin sohvalle sikiöasentoon, nollasin tajunnan tunniksi ja totesin että tuuletin värjää hengitysilmaa edelleen. Viimeisenä keinona tartun nyt seuraavien kuuden kuukauden elämänlankaan ja istun kirjoittamaan teille tulevasta Tomorrowland-paosta. Mikäli pitkä ja polveileva selostus belgialaisista teknofestareista ei kiinnosta, voit ruksia tämän ikkunan kiinni nyt.

Tomorrowland on Belgiassa järjestettävä todella poikkeuksellinen EDM-festari, jossa jokainen yksityiskohta on hiottu täydellisyyteen. Kuulostaa vaatimattomalta, mutta  nautittuani kemuista nyt kahdesti, en enää suostuisi luopumaan tästä teknoparatiisista. Mitkään muut festarit eivät vain tunnu miltään. En uuvuta teitä kuvailemalla maksuvälineenä toimivaa ranneketta, jonottomia juomatiskejä ja vessoja, jokapäiväistä Tomorrowland-sanomalehteä, leirintäalueella sijaitsevaa MAC-meikkipistettä, huikean yksityiskohtaista visuaalisuutta ja maailmanluokan esiintyjäkaartia, mutta voitte halutessanne katsoa viime vuoden festareista tehdyn virallisen aftermovie-videon täältä.

Olen käynyt näissä bileissä nyt siis kahdesti ja viime vuonna valitsimme kolmen päivän festariliput valmiilla telttamajoituksella, jolloin diiliin kuului vielä yksi ylimääräinen festaripäivä leirintäalueella. Tätä on vaikea selittää, mutta vietettyäni neljä päivää täydellisen umpioituneessa Tomorrowland-kuplassa, joka kulminoitui joka puolella kumpuileviin rakastamiini melodisiin bassokuvioihin, juhlien perässä ympäri maailmaa vaeltaneisiin ystävällisiin ja iloisiin ihmisiin ja täydellisesti itselle aikuisten kesken omistettuun aikaan, en meinannut kotona enää päästä kiinni arkeen. Mökötin kotona yötäpäivää reilun viikon ja edelleen kuvia ja videoita katsoessa saan vatsanpohjaan perhosia. Epäreilu diili kotiväelle, mutta menetin sydämeni tälle juhlalle, enkä tiedä saanko sitä enää takaisin.

Se, miksi nyt valutan mahlaa näppäimistölle vuoden takaisista kinkereistä, on tämän vuoden lipunmyynti, johon rekisteröityminen päättyy huomenna perjantaina 2.2. Ilman ennakkorekisteröintiä lippuja ei ole mahdollista ostaa. Mainitsin alussa, että kyseessä ovat ainutlaatuiset festarit ja jotain väitteestä kertoo se, että lippuja näihin geimeihin havittelee joka vuosi viisi miljoonaa ihmistä. Viisi miljoonaa ihmistä. Sauma siihen, että lippujonosta pääsee ostoksille ja onnistuneesti maksutapahtuman kautta voitonjuhlaskumpalle, on häviävän pieni. Tänä vuonna liput ovat onnellisen sattuman kautta hallussani, joten uskallan usuttaa lippukaupoille muitakin.

View this post on Instagram

A post shared by Petra W • Kuriton kauneusblogi (@viilankantolupa)

Aiempina vuosina olemme saaneet liput sattumalta peruutuksena kaksi viikkoa ennen tapahtumaa (jäljellä oli vain yhden päivän lippuja, joten lensimme Belgiaan päiväksi asianmukaisesti pinkeissä kukkamekoissa) ja viime vuonna hannuhanhimainen lippuhaukkaystäväni pääsi jonossa läpi ja saimme ostettua liput perinteistä reittiä. Tänä vuonna arpaonni suosi allekirjoittanutta ja neljä lippua hautuu nyt turvallisesti tyynyn alla. Nämä piletit maksavat maltaita, mutta ovat kertakaikkiaan jokaisen sentin arvoisia. En tiedä miten muuten asiaa kuvailisin, mutta kasvoilleni syttyy imelästi hehkuva lamppu, kun edes ajattelen ympärilläni juhlivaa satatuhatpäistä juhlaväkeä. En tiedä olenko koskaan kertonut olevani pahasti ahtaanpaikankammoinen, mutta yllättävän hyvin olen onnistunut suunnistamaan tässä ihmismassassa ymmärtäväisiä ystäviä ja kiinteiden rakennusten seiniä hyödyntäen. Päälava on montussa, jonne minulla ei tämän ihmismassakammon kanssa ole asiaa, mutta pääsen bileiden makuun myös kauempana sijaitsevan ylämäen harjalla, suuren betonitolpan juurella. Paikan suuruudesta saa hyvästi mittakaavaa tältä Dimitri Vegas ja LikeMiken -koosteelta.

Lavoja on tänä vuonna 15, joten valinnanvaraa ja kiintopisteitä löytyy meille heikommillekin. Majoituksena tuo festarialueen läheisyydessä oleva Easy Tent -alue oli ihan lottovoitto, sillä kyseiselle teltta-alueelle pääsi vain ostamalla sieltä telttapaikan, eikä ulkopuolisia näkynyt haahuilemassa. Vedenkestävät teltat makuupusseineen ja -alustoineen oli laitettu valmiiksi ja onnellisten juhlivien aikuislasten ei tarvinnut muuta kuin nakata kamat ovesta sisään, virittää näkyville oman maan lippu ja lukita teltta. Alueella oli omat vessat ja suihkut ja ne pidettiin siistinä koko viikonlopun. Taskussa kulkevista saippualiuskoista on toki hygieniamaanikolle apua, mutta vaikka viime kesänä satoi kaksi päivää vettä, en uinut mudassa tai tinkinyt kaksoispuhdistuksesta, joten alun karsastuksen jälkeen telttamajoitus osoittautui tosi hyväksi vaihtoehdoksi. Bileethän jatkuivat teltta-alueella melkein koko yön, joten tiukkapipoisille ja huonounisille tämä majoitus ei sovi. Itse arvelin kuuluvani molempiin kategorioihin, mutta korvatulppien avulla nukkuminen onnistui kyllä, kun pohjalla oli riittävän pitkä ja intensiivisesti reivattu päivä.

Tämän vuoden esiintyjäkaartin ensimmäinen osa on juuri julkistettu ja likimain kaikki kaipaamani artistit ovat paikalla. Shenaniganit järjestetään kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ja suunnilleen samat artistit esiintyvät kummassakin viikonlopussa. Ja yksi parhaista puolista muuten on, että koko Boomin (pun not intended) kaupunki on happeningistä ihan liekeissä. Talot on koristeltu festaribanderolleilla, lipuilla ja yhteistä bilehenkeä nostattavilla lauseilla ja viimeinen yllätys odotti kotiin lähtiessä lentokentällä, kun Brysselin kentän shoppailuaulaan oli pystytetty vielä viimeinen lava, jossa DJ keinutteli levyjä paitsi asianosaisten, myös random-työmatkalaisten iloksi. Koko hässäkkä oli koristeltu pastelliseksi perhosmetsäksi ja siinä viiden päivän juhlimisen jälkeen oli tosi lähellä, ettei tippa lirahtanut linssistä. Niin viimeisen päälle järjestetty kokonaisuus, että terve.

__________________________________

Aaah.

Kylläpä helpotti. Vaellettuani pari tuntia Tomorrowland-mietteissä ja keikkakoosteita kuunneltuani alan olla taas tasapainoisten ihmisten leirissä. Edessä on vielä reilun puolen vuoden odotus, mutta tieto lähestyvästä irtiotosta tässä taikamaailmassa auttaa kaikkien mahdollisten vaikeiden päivien yli. Ommmmmmmmmmmmmh.

Jaksoiko joku lukea tänne asti? Kauhistelitteko vai kiinnostuitteko? En ole millään lailla itseoikeutettu TML-ekspertti, mutta mikäli jotain kysyttävää tai kommentoitavaa heräsi, pulisen mielelläni aiheesta vielä kommenttiboksissa. Ja jos tämä setti yhtään kiinnostaa, niin käykää ennakkorekisteröitymässä viimeistään 2.2. ja kokeilemassa onneanne lippujonossa. Mikäli tuohessa piisaa, voitte myös ostaa valmiin Global Journey -matkapaketin, jossa festariliput on yhdistetty valmiiksi buukattuihin siirtymiin bussilla, junalla tai lentäen. Vähän kallimmalla tietty, mutta eipä näitä karkeloita ilmaiseksi järkätäkään. Kiitos ja aaaaamen!