No niin, nyt sitten tasapainoa sille ainaiselle MAC-ihkutukselle, josta tämä blogi tunnetaan. En ole pitkään aikaan seonnut mistään MAC-asiasta niin pahasti, kuin viime viikolla julkaistusta MAC x Jeremy Scott -kokoelmasta. Kävin läpi kaikki kokoelman tuotteita vilauttavat instavideot ja -kuvat, vahtasin lanseerauspäivänä Selfridgesin verkkokauppaa keskiyöllä (kyllä, matalaa lentoa) ja kun tuotteet viimein ilmestyivät, kiskaisin itselleni koko kokoelman luottokortilla (yhä matalampaa, tiedän) ja siirsin muutaman laskun eräpäivää, jotta selviän veloistani (TIEDÄN, surkea esitys, paheksukaa). Arveluttavasta taloudenpidosta huolimatta kokoelmaan kuuluva 29 sävyn luomiväripaletti, 9 sävyn huulipunapaletti ja kolmen sävyn kasvopaletti lähtivät kuriirin matkassa luokseni riemunkiljadusten saattelemana.

Kaivannee vähän selitystä? No sitä ei valitettavasti ole luvassa.

Kokoelman ysärityyli löi halolla päähän, enkä vain mitenkään päin voinut vastustaa halua omistaa.  Kolmen tuotteen arvo oli postikuluineen n. 170€, mikä on heittämällä suurin summa, jonka olen yhteen kokoelmaan hassannut. Vinoutuneena vertailukohtana mainittakoon, että en ole koskaan omistanut edes näin kalliita vaatteita, kenkiä tai laukkuja.  Tuotteita tilatessani en vielä tiennyt, jättäisinkö ne hautumaan keräilykokoelmaani vai ottaisinko ne käyttöön. Omistamisen tarve oli eläimellinen ja kaikki muut päätökset joutivat odottaa.

Tuotteet saapuivat perjantaina ja kuvasin ensikohtaamisestamme tunteikkaan instavideon, joka on jo haihtunut bittiavaruuteen. Paletit ovat mielettömän nättejä ja olen edelleen pihkassa niiden ulkonäköön, mutta valitettavasti tämän 68€ maksaneen luomiväripaletin laatu oli karsea.

Paletti oli saanut Temptaliassa (jonka arvioiden kanssa olen monesti melko samoilla linjoilla) tylyt haukut heti omaa ostotapahtumaani seuraavana päivänä, mutta pienen pähkäilyn jälkeen halusin kuitenkin todeta laadun itse ja korkkasin paletin. Sanotaan vielä ymmärtäväisesti kannustaen yhteen ääneen: Meikkien ostaminen omistamisen vuoksi on tyhmää, sillä niitä on tarkoitus käyttää. Kiitos, harjoittelen tätä vielä.

Koska tiesin, että laatu saattaa olla pöllyävä, pigmentiltään heppoinen ja yleisesti hankala työstää, aloitin meikkaamisen tahmean pohjustajan päälle (jota käytän silmämeikissä aina) ja siveltimen sijaan yritin painella väriä luomelle sormella. Tämä on jo sinänsä iso myönnytys lopputuloksen kannalta, sillä pelkällä sormella ei tietenkään saa aikaan kovin näyttäviä viimeistelyjä, vaan lähinnä yhden värin keskelle liikkuvaa luomea.

Normaalisti sormen luontainen rasvaisuus saa puuterisen luomivärin toistumaan ja tarttumaan voimakkaana, mutta tämän paletin kanssa en saanut väriä siirtymään luomelle edes sormella. Väri jäi kiinni sormeen, eikä suostunut tarttumaan teippimäisen tahmeaan pohjustajaan, johon olen toisinaan saanut hiuksiakin jumiin. Siis mitä ihmettä täällä tapahtuu, pohdin sormea katsellessani ja yritin uudelleen. Ei muutosta.

Tuijotin palettia tyrmistyneenä ja hinkutin sormella useita satunnaisia sävyjä, eikä mitään. Väri tarttui sormeen, mutta ei inahtanutkaan siitä iholle. Päältä päin katsoen väreissä ei ollut mitään vikaa, mutta koostumuksesta ihan selvästi puuttuu jokin ainesosa, joka vastaa tuotteen käyttäytymisestä. Jumaliste, tämä paletti on ihan oikeasti huono!

En voinut jättää meikkaamista kesken, joten painelin kiukuspäissäni luomelle sen mitä sain sinne jäämään ja yritin kerrostaa muutamia värejä saadakseni aikaan jonkinlaisen kokonaisuuden. Lopputulos näytti niin valjulta, että lopulta purskahdin spontaanisti nauruun. Terve! Kastelin meikatut luomet Fix +:lla ja esitin hiljaa mielessäni uskonnollisen toiveen meikin pysymisestä jotakuinkin paikoillaan seuraavien tuntien ajan. Kun kävelin meikkipöydän luota käsipesulle, totesin peilistä, että tummaa luomiväriä oli ajautunut silmien alla sijaitseviin juonteisiin. Siis mitä hyvän tähden ihmettä nyt!

Olen joskus aiemminkin kohdannut yksittäisiä MACin luomivärejä, jotka ovat jättäneet pigmenttipuolella vähän toivomisen varaa, mutta tämä juuri kohtaamani esitys oli kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus – en tiedä mitä sanoa.

Ilmiselvästi jotain on mennyt valmistusprosessissa pieleen, sillä en millään jaksa uskoa, että tämä paletti olisi tarkoituksella valmistettu näin. Kylmäävä ajatus, että hölväsin tähän kokoelmaan kirkkain silmin hirveän summan (laina)rahaa ja saan vastineeksi likipitäen käyttökelvottoman paletin. Päätä kiristää.

Siis tarkennan nyt vielä, että valmiiksi hentopigmenttisillä luomiväreillähän on ihanteellista harjoitella meikkaamista, testailla häivyttelytekniikoita ja muuta, mutta harjoituspigmenttiä havitellessani käännyn ihan eri brändien puoleen, enkä laivaa tuotteita kotiin kalliilla kuriirilla toiselta puolelta Eurooppaa.

Huulipunapalettia ja kasvopalettia en ole vielä korkannut, sillä punnitsen nyt mahdollisuutta palauttaa koko setti. Luomiväripaletti on edelleen makean näköinen, mutta en tiedä osaanko nauttia sen katselusta ilman, että pettymyksen ja huijatuksi tulemisen väre valahtaa alaselässä.

Harmittaa paljon.