Terve. Sopiiko avautua? Seuraava tilitys sisältää voimakasta kielenkäyttöä ja saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita.
Ulkona puree pakkanen ja sisällä purraan hammasta. Neljän eläimen talous osoitti taas viikonloppuna mahtinsa ja vaikka tapahtumaketjun koomisuus alkaa jälkikäteen hahmottua, tapahtumien keskiössä ei juuri hymyilyttänyt.
Olen aiemmin esitellyt teille Pepen. En tuossa yltiöromanttisessa aamukuvauksessa maininnut, että Pepe on varsinainen maanvaiva. Siis ihana, tietysti, mamman muru, mutta pääosan ajasta aivan järjettömän raskas tyyppi. Rissinen kissimies-hissinen varastaa ruokaa suoraan kädestä, vaatii huomiota, huutaa, paukuttaa ovia niin että kynnen kuoret kasaantuvat laattalattialle, kidnappaa muristen leikkokukat ja huonekasvit, mouruaa, raatelee kaiken löytämänsä paperin, lyhentää kengännauhat, pudottelee tavaroita, ajaa koirat pois pedeistään ja syö raapimapuuta joka päivä pikkuisen kaljummaksi. Kuten listauksesta ehkä jo päättelitte, monet tämän tummatukkaisen herrasmiehen oikuista liittyvät syömiseen.
Yhdistättekö otsikkoon?
Mandariinipussi sai lojua pöydällä rauhassa monta päivää. Kun lauantaiaamuna löysin mandariinien vierestä pelkät punaiset tyngät, pystyin puhtaalla tuurilla arvaamaan, mitä muoviselle verkkopussille oli yön aikana tapahtunut. Toinen puoli loogisesti ajattelevasta kapasiteetistani jäi kuitenkin vielä aprikoimaan, josko yksi katti muka olisi voinut syödä kokonaisen muoviverkon, ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä se niin tekisi? Tätä ajatusta jäin hautomaan, kunnes jotain muuta tuli eteen ja unohdin koko asian.
Illalla saunanjälkeisessä koomassa rötvätessäni kuulin kissan kakovan alhaalla ja muistin. Perkele. Kun selviydyin sohvannurkasta alakertaan, Pepe mökötti pienessä sykkyrässä ja seniili koiravanhus lipoi kiireisenä lattiaa. Toinen koirista heilutti anteeksipyytävänä hymyillen häntäänsä portaikon alla.
Okei.
Kartuttamallani kissojen oksentamista koskevalla kokemuksella osasin odottaa toista kierrosta. Kun kissa aloitti yökkimisen, koppasin sen olkapäistä kiinni ja toivotin vieressä kärkkyvän koiran kaukaisemmille laduille suksimaan. Plots. Nyrkillinen punaista muoviverkkoa vatsahappokastikkeessa, nam. Okei. On siis aihetta olettaa, että ensimmäinen, kertaalleen oksennettu ja syöty satsi tätä samaa verkkoa hautuu nyt koiravanhuksen vatsassa.
Konsultoin päivystävää eläinlääkäriä ja koska vierasesineen syömisestä oli jo vähintään puoli vuorokautta aikaa, sain ohjeeksi syöttää kissalle parafiiniöljyä. Onko joku joskus sattunut syöttämään kissalle tai koiralle parafiiniöljyä? Te tiedätte mistä on kyse.
Vedin takin niskaan ja ajoin tukka valuen lähimpään apteekkiin. Toimitin ostokseni vähäsanaisesti ja kassaneiti sai ihailtavasti nieltyä hymynkareen, joka hetkellisesti orasti hänen huulillaan. Ei, kiitos – en tarvitse pussia. Menee näin.
Tietämättömille näin ranskaa etukäteen pahoitellen referoitakoon, että parafiiniöljy on ns. linkopaskan aiheuttava liukaste, joka auttaa suolen sisältöä poistumaan elimistöstä tavallista liukkaammin. Olen aiemmin käyttänyt tätä harmaita hiuksia ja voimakasta oksennusrefleksiä aiheuttavaa toimenpidettä ainoastaan koiralle, joten en ollut ihan varma mitä odottaa kissalta, jonka sisältö tyhjenee kenties hänen omaksi yllätyksekseenkin ensimmäistä kertaa vähän nopeutetulla aikataululla. Kiedoin kissin pyyhkeeseen, ruiskaisin voiteluaineen kitusiin ja vetäydyin yöpuulle odottamaan tuloksia.
Aamulla heräsin jännittynein mielin. Puolivälissä rappusia hajuaistini kertoi, että tuloksia piisaa. Koko alakerta oli täynnä ruskeita tassunjälkiä. Hyvä. Eipä jäänyt verkko jumiin. Kissakin kävi naukaisemassa huomenet ja noh, hätäkös tässä enää.
Keittelin rauhassa kahvit ja yritin vaimentaa dramaattisesti ulisevan eskarilaisen, joka ei tohtinut astua rappusista alas koska yööööök. Opastin turvallisen reitin keittiöön ja mietin montako tuntia terapiaa tämän lapsuuden setvimiseen joskus vielä tarvitaan. Vinkkasin olemaan halimatta sitä eilen vielä anteeksipyydellyttä koiraa, jonka valkoisesta vatsasta bongasin yhden tassunjäljen lisää.
Kerrytettyäni riittävästi motivaatiota tämän hassunhauskan tassuttelun siivoamiseen, tartuin moppiin. Mopatessani portaiden alustaa totesin löytäneeni ns. keskipisteen, josta oli kuitenkin jäljellä enää pelkät reunaviivat. Käännyin katsomaan kysyvästi tätä tassunjälkeä vatsassaan kantanutta mustikkia ja sain vastaukseksi painuneen pään ja hyvin varovaisen hännänheilutuksen. Ahaa. Siis söit.
Yhden ainoan vuorokauden aikana yksi mandariinipussi on siis tehnyt matkaa kolmen eläimen läpi. Ensimmäinen söi, oksensi ja sitten koira söi oksennuksen. AP:lle parafiinilla vauhtia ruuansulatukseen ja onnistuneesti ulostuneen lopputuloksen syö toinen koira. Ympyrän sulkeutuminen olisi varmaan jossain toisessa yhteydessä ihan kaunis kielikuva.
Jatkossa mandariinit jääkaappiin.
Voi elämän kevät, olipa mandariinipussilla kierrätystä :) Ihanaa, että olet palannut bloggaamaan, olet kyllä paras sanailija, jonka tiedän.
No jestanen, olipa siinä suuria sanoja, kiitos. <3 :)
Otan osaa mutta kiitos nauruista, tuli tarpeeseen <3
No eipä kestä! :D
Ahahaah EN KESTÄ! : DD Siis voimia sinne, mutta onhan toi nyt ihan äärimmäisen koominen tilanne. Tosin näin kolmen kissan omistajana ja niiden ripuloinnit nähneenä (se on muuten hieno sitten se hännän pyöritys, linkoaa kivasti jopa kattoon kakkaa!) niin uskon, että siellä ei varmaan naurata niin paljon : D
No ei. :D Varsinkaan kun tänä aamuna, kun luulin koko saagan jo menneen, löysin lattialta jälleen nyrkillisen punaista verkkoa. Pahinta on että en tiedä kenestä se oli peräisin. -_-
Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu :)
Meillä on vahinkosyömisten takia aina pullo parafiiniöljyä kaapissa. Levolac on myös ollut käytössä, mutta peräruiskeet on toistaiseksi haettu eläinlääkäristä. Parafiini on vaan yhden ainoan kerran aiheuttanut jätökset muualle kuin laatikkoon, muuten tyypit on osannut tyhjentää itsensä siististi sinne minne pitääkin :)
Meilläkin on ennen ollut, mutta se oli varmaan jossain muutossa nakattu mäkeen. :/ No nyt on taas seuraavia kertoja varten – joita ei toivottavasti ihan heti ole luvassa uudestaan. :)
Parafiiniöljyä kissalle, joo! Älä muistuta!
Not fun!
Parafiiniöljy + ruisku, tuttu yhdistelmä viiden kissan taloudessa etenkin karvanlähtöaikaan… Koiraa meillä ei ole, mutta jo edesmennyt Tarmo-kissamme oli oksuspesialisti, karvakaveri kun alkoi kakomaan, niin kissaherra saapui paikalle tsekkaamaan mitä hyvää olisi tarjolla, “mmmm, valmiiksi lämmitettyä evästä”. Karvapötköoksut ei kumma kyllä maistuneet… 😛 Kiva, kun olet palannut sanailemaan.
Meillä on molemmat tavallisia maatiaisia, mutta en muista että edes mun vanhempien norjalaisia olisi koskaan tarvinnut karva-asioiden takia voidella sisäisesti, onpa hurjaa jos tää toistuu teillä aina karvanlähdössä. :( Tosin musta tuntuu että meillä karvanlähtöaika on kokoaika, siippa just uhos imurin kanssa riehuessaan et ei IKINÄ enää yhtään eläintä jolla on karvaa..! :D
Hyvä tietysti ettei pahemmin käynyt! Kyllä huomaa että näitten yli -20 pakkasten aikaan ei olla koirapuistoiltu tai ulkoiltu. Neiti on jo aikuisen iässä ja oppinut käytöstavat. Mutta tänään oli vaan ollut vähän tylsää niin oli hakenut kynttiläpussin, kuljetellut sitä ja muropaketti ( tyhjä ) oli pitänyt ottaa pöydältä…ei onneksi isoja mutta pientä siivoa mammalle aina töistä tullessa..
Oh, voi ei. Hyvä että mitään ei syöty. Vaikka miten yrittää niin jotenkin tuntuu että kaikkia riskejä ei vaan koskaan saa neutraloitua. Meillä puolet varautumisesta on kissoja ja puolet koiria varten ja kun joku joskus vuosia sitten vauvan tullessa sanoi et noooh, nytpä pääsette tekemään kodista sitte turvallista ni en oikein osannu muuta ku naurahtaa kuivasti vastaukseksi. :D
Voi Petra, että mulla on ollut ikävä sun tekstejä! Nytkin naurettiin miehen kanssa tälle jutulle vedet silmissä vaikka todettiin, että tapahtumien keskipisteessä olisi itsellä loppunut huumorintaju kesken. Toivottavasti oranssi pussi on nyt lopultakin poistunut kokonaan teidän taloudestanne!
Kiitos! Viihdearvon vuoksihan täällä ollaan. ;) Toistaiseksi näyttää siltä, että verkkosaaga on luojan kiitos lopuillaan ja mandariinitkin raaskin heittää puolihomeisena roskiin tänään. :D
Apua, mä vaan sanon :D Ei kyllä tosiaan oma huumori olisi tuota ruljanssia kestänyt :D
Aika kireellä oli omakin hermo kyllä tämän jälkeen, mutta onneksi elämä voitti ja kaikki selvisivät koitoksesta ehjin nahoin. :D