Okei, nyt seuraa intensiivistä hiushaaveilua. Olen kai viimein löytänyt tieni kolmenkympin kriisin muutoshalua pulppuavalle lähteelle ja saanut kerrassaan kivistävän pakkomielteen monivärisestä sateenkaaritukasta. Ihan silmää räpäyttämättä voisin just tällä sekunnilla lahdata tämän 60 cm pitkän luonnontukan vaalennusaineilla ja shokkiväreillä, jos lopputuloksena olisi jotain poikkeuksellisen upeaa ja erikoista.
Instagramin hakutoiminto on käynyt kuumana, kun olen pyyhkinyt menemään hakusanoilla #sunsethair, #rainbowhair ja #rainbowroots. Perehdytään tämän hulluuden syihin ja seurauksiin artikkelin loppupäässä ja aloitetaan havainnekuvilla.
Näistä sateenkaarityyleistä suurin suosikkini on ehdottomasti sattumalta juuri Instagramin logon sävyissä hehkuva auringonlaskutukka, joka yhdistää violetin, pinkin ja oranssin sävyjä:
Hyvänä kakkosena himotuslistalla on vaalea, tyvestä ja latvoista värjätty sateenkaarityvi:
Ja kolmossijaa pitelee sitten kaikenlainen hillitysti hurahtanut, jonka saa vielä tarvittaessa leikkaamalla pois, kuten sateenkaarilatvat tai hiusten poikki kulkeva vaakasuora sateenkaari:
Okei, nyt ymmärrätte täpinöinnin suuntaviivat. Kun kävin shokkiväritärinöissäni kyselemässä tutulta kampaajalta neuvoa (lähinnä että suostuuko kukaan lähtemään tällaiseen operaatioon tällä hiusmassalla ja paljonko suunnilleen olisi varattava kahisevaa), sain myöntävän vastauksen lisäksi jopa vahvistuksen sille, että hinnaltaan proggis olisi vielä budjettini raameissa. Kaverit kannustavat, siippa kannustaa, budjetti kestää – mitä mä tässä jännitän? No onhan näitä.
Huolipinon päällimmäisenä mm. seuraavia murheita:
- Saako väreistä luonnossa yhtä kirkkaita kuin ne ovat kuvissa, vai olenko haksahtanut filtteri-illuusioon?
- Kauanko väri kestää huolellisella pesusäännöstelyllä? (Riippuu tietysti TÄYSIN siitä, mitä väriä tukkaan laitetaan ja miten, mutta siis onko kyseessä nk. kertisletti, vai voisiko shokkivärien ajatella pysyvän paikoillaan vaikka kuukauden, kaksi?)
- Valuvatko värit vesisateessa? (Yst. terv. nim. Pian neljä päivää festareilla ja teltassa)
- Mistä tiedän kenellä tällainen shokkiväri kannattaa laittaa? Valkkaanko ensisijaisesti ansioituneen kampaajan joka käyttää mitä parhaaksi katsoo vai valitsenko jonkin tietyn värisarjan, jota sitten levittää joku, joka ehtii napata aikataulustani kiinni?
- Onko blondattu tukka automaattisesti hapero, vai saako tukan pidettyä sileänä värjäyksen kanssa käytettävällä plexillä ja oikeilla kotihoitotuotteilla? (Pahoittelen yleistävää näkemystä, se pohjautuu täydellisesti mielikuvaan ”blondatusta hampputukasta”, josta minulla ei ole mitään kokemusta, vain sivustaseuraajatason havaintoja.)
En ole värjännyt tukkaani kolmeen vuoteen ja tasapitkän pituuden vuoksi olen päässyt tukan huoltamisessa äärimmäisen helpolla. Tiedostan kantavani jotain, joka kelpaisi monelle, mutta kuten näissä tapauksissa toisinaan käy, itseä se on alkanut lähinnä kyllästyttää. Nena kirjoitti osuvasti omasta monsteristaan ja vaikka minun hiukseni eivät ole ihan yhtä komeassa mitassa, voin silti samaistua kursiivilla kirjoitettuun kuvaukseen.
Säännöllinen värjäyskierre ei erityisesti houkuta, mutta toisaalta jos sattuisi niin, että blondia pohjaa voisi itse maskeilla sävytellä kotona ja muuten jollain ihmeen kaupalla välttää juurikasvukierteen, niin vitsi, ehkä löytäisin itsestäni huulipunahullun lisäksi tukkahullun? Ja ainahan sen voi värjätä takaisin suunnilleen omaa sävyä vastaavaksi? Tai leikata lyhyeksi, jos se lahoaa käsiin? Vai?
Tästä on nyt voimakas tunne. En halua prätkää, tatuointia tai lävistystä ja tukka on sentään uusiutuvaa massaa. Ehkä tämä on nyt mun myöhästynyt kolmekymppiskriisi, josta selviää ihan vaan helvetin makealla hiusvärillä?
Voitteko kiltit asiasta jotain tietävät tai tuntevat nyt antaa panoksenne tälle asialle? Miksi ehdottomasti päin sateenkaaritukkaa tai miksei missään nimessä nyt mitään haihatteluja? Oletteko kokeilleet? Kaduttaako vai kihelmöikö vatsanpohjassa? Jos osaatte neuvoa osaavan tekijän (tai haluatte ilmoittautua itse!), niin please, kaikki vinkit, vetoapu ja vastaväitteet otetaan ilolla vastaan! <3
Inhorealisti sanois että se on tuollainen kuvan mukainen puoltoista-kaks viikkoa, siitä viikon vielä ”ihan kiva” ja sen jälkeen näyttää lähinnä siltä että yritit kotona vähän halvoilla väreillä lääspiä.
Ja siis mullahan on varaa ja kokemusta sanoa tällä väriarsenaalillani. 😀
Ah, inhorealismia! Happanisiko se muka jo parissa viikossa, jos säännöstellen pesis vaan kerran kaks viikossa? Buhuuu, tätä en halunnut kuulla! Mutta joo, kotona tällaisen ylläpitämisen saa kyllä varmaankin unohtaa, ellei sitten jaksaisi latvojen ja värimaskien kanssa puuhastella. Hnnnnnngh!
Shokkivärit haalistuvat todella nopeasti ja huonolla tuurilla joudut käyttämään paljon aikaa ja vaivaa löytääksesi sopivat tuotteet sävyn ylläpitoon. Sateenkaaritukassa joudut etsimään useamman sopivan sävyn ja tuotteen. (Karkkipäivän Sanni on esimerkiksi etsinyt sopivaa komboa oikeansävyisen violetin ylläpitämiseen ettei väri menisi liian siniseksi, että väri tarttuisi, että väri olisi sopiva voimakkuudeltaan, että väri sopisi budjettiin jne.)
Ja ne värit sitten värjää kylppärin kaakelit, lattiat, roiskuvat sinne sun tänne ja pyyhkeitä, vuodevaatteita, sohvaa, tekstiileitäkin voivat värjätä. (Olen itse saanut punaisesta kosteasta vastavärjätystä tukasta erikoisia raitoja selkääni kun en tajunnut, että sellaistakin sattuu.)
Juurikasvuhan on aika kauhea sitten, voi näyttää kuin kaljuuntuisit, muita värejä vasten juuret näyttävät kovin harmailta jne. Tukka on makea heti laiton jälkeen (JOS värjäys onnistuu eli värit tarttuvat tasaisesti ja kirkkaasti ellet havittelekin haaleanpastellista) mutta muuten instaramkuvissa käytetään yleensä filttereitä. Helpoin tapa olisi ostaa makeasti värjätty peruukki, joita on nyt paljon tarjolla sateenkaariväreissä.
Tulikohan tässä riittävästi negistelyä? 😀 Kaikesta tuskasta huolimatta olen itse kuitenkin pysytellyt punaisessa tukassa huolimatta juurikasvun kauheuden (harmaa…), värin nopean kulumisen, ainaisen värjäyskierteen, tuskallisten kaakeleiden putsauksen, epäonnistuneiden värikokeilujen jne. ikävyydestä. Jotkut jutut vain on sellaisia, että niitä tahtoo työläydestä huolimatta – ehkä sateenkaaritukka tulee sellaiseksi sulle.:)
Ah, hei joo – en siis ajatellut ylläpitää väriä itse! Se oli kynnyskysymys tähän projektiin lähtemisessä. Tunnen itseni, hermoni ja koordinaatiokykyni, joten ei missään nimessä! :D Mulla oli punainen tukka monta vuotta, joten tuo kaakeleiden ja vaatteiden värjäytyminen on jollain tasolla tuttua, mutta toki en yhtään tiedä mitä olisi luvassa jos värit sekoittuvat keskenään. Tavallaan haluaisin tarttua juuri tuohon superräikeään auringonlaskutukkaan, mutta järkevintähän tietysti olisi valita tuo, jossa vain latvat on värjätty. Niin paljon mahdollisuuksia, niin monta sudenkuoppaa!
Varoituksia:
1) varaudu siihen, et joku väri ei irtoa kertakaikkiaan millään (keltainen / turkoosi / violetti-> turkoosi / sininen -> turkoosi —-> homeinen minttu) ja päädyt leikkaamaan sen värin irti (mut vähänkö olisit sähäkkä lyhyessäkin tyylissä :D)
2) useimmat värit haalistuu heti ensimmäisessä pesussa ja toisen jälkeen sateenkaaritukka voi olla sen näköinen et joku heitti ämpärillä vettä sun vesiväritauluun
3) kampaajalla saattaa olla homma ihan hakusessa, valitse tarkkaan
4) liukuvärin tai sateenkaaren ylläpito ei sovi laiskalle ihmiselle
Puolesta:
1) kerran täällä vaan eletään ja tukka kasvaa koko ajan. Noi varoitukset on sieltä worst case scenario päästä, joskin kaikki ihan kokemuspohjalta.
Ah, toivoinkin että pysähtyisit kommentoimaan! Turkoosi ei sinänsä ole huono vaihtoehto, mutta mikäli pääsen värjäilyn makuun, on siis järkevämpää aloittaa jostain muusta sävystä, koska kaikki tiet johtavat joka tapauksessa turkoosiin? :D Ja lyhyt tyyli on ihan mahdollinen ja tuttu entuudestaan, mutta toki jos tyvestä saakka värjätään ja jotain menee peruuttamattomasti pieleen, millisiiliä en ole vielä koskaan kokeillut.. :D :D
Mulla on ollut jo jokusen vuoden ensimmäisten kuvien kaltaisia värityksiä; tyvestä liila ja latvaa kohti raidotettua pinkkiä/punasta/oranssia oman maun mukaan ja pois en vaihtaisi. Enkä oikeastaan pystyisikään kovin helposti, sillä hiuksiin käytetty elumenia, ja liilojen kohtien vaalennus näyttäytyy värin purkautuessa pinkkinä, joten paluuta normiväriin ei ole kuin kasvattamalla ja leikkaamalla. Lähtötilanne oli pitkä, vuosia musta tukka, joten ennen shokkivärin laittoa tehty vaalennus verotti pituutta roimasti, vieläkin varovaisesti joka kerran leikataan hampuimpia latvoja, nyt hius alkaa olemaan ok-kuntoinen. Latvassa, joka siis voimakkaasti vaalennettua, ei shokkivärit pysy, vaan parin viikon välein saa colormaskeja käyttää, jos haluaa/jaksaa. Latvohin kohti haalistunut tukka voi näyttää ihan tarkoitukselliselta ja veikeältäkin :D
Summa summarum: go for it, jos mieli halajaa, mutta suosittelen myös valitsemaan kampaajan tarkkaan, joka tietää sun toiveet ja ottaa huomioon mahdollisuuden mielen muuttamiselle ja osaa käyttää sellaisia värejä, joilla muutos on mahdollinen peruuttaakin tarvittaessa. Mutta niin kuin sanoiyt, hius on kasvava luonnonvara ja kyllähän maailmaan väriä mahtuu :) <3
Ahhhh, se on siis mahdollista! <3 Mun tukkaa arvioidessaan kampaaja ennusti, että vaalentamisen pitäisi olla suht helppoa, koska kyseessä on pääosin luonnontukka, mutta toki latvassa on vuosia vanhaa kulunutta punaista, joten saattaa sielläkin muhia joku yllätys.
Moni on korostanut tätä kampaajan valinnan tärkeyttä, mutta tämän kanssa juuri nyt kipuilen, kun omaan näppituntumaan ei tällä hetkellä kuulu tärppitietoa tästä aiheesta. Pohdin jopa matkustamista tämän asian perässä, mikäli oikeanlainen tyyppi löytyisi järkevän ajomatkan päästä esim. pk-seudulta tai Tampereelta.
Kiitos kannustuksesta! <3 :)
Itsehän menin iskemään vehnänvaaleaan tukkaani aniliininpinkkiä suoraväriä ajatellen, että tää peseytyy muutamassa viikossa pois… Hahaaa se lähtenyt millään irti, joten värjäystä ensin tummemmalla, ja sitten vaalennus perään jotta sain oman värini takaisin, ja vannon kautta kiven ja kannon etten ikinä enää tee tukalleni mitään radikaalia :D
(Wishistä saa halvalla peruukkeja, kokeile jotain sellaista ensihätään?)
Haha, apua! Tai siis jee, lohdullista että väri voi tarrata noinkin tiukkaan! Siinä tapauksessa tarttis miettiä enää tyven ylläpitoa. Vielä kun sais selkoa siitä, miksi monet sanovat värin irtoavan parissa ekassa pesussa ja toisten päästä se ei lähde millään. Hmm.
Tää peruukkiasiakin on noussut esiin nyt parissa kommentissa, mutta jotenkin en koe sitä omakseni. En ole koskaan käyttänyt peruukkia ja jostain syystä tämä päähänpinttymä kirjavasta taikatukasta henkilöityy nimenomaan tähän mun päässä roikkuvaan tukkaan, ei varastoitavaan lisukkeeseen. :)
Scwrhczstzkopfilla esim on aniliini suoraväri joka jämähtää kiinni, kun taas muut pinkit mitä oon kokeillut peseytyy suht helposti pois. Eli värin jämähtäminen riippuu tuotteesta. Saman sarjan sininen ja hopea puolestaan peseytyy normaalisti irti. Vähän semmonen ”ullatuuuus” se pinkki siellä joukossa. :’’D
Hahahaaa, nnnice! Mut hyvä tietää, eihän sitä tiedä jos vaikka joskus tarvisin aniliinia tukkaa! :D
Suoravärit saattavat levitä, eli jos tukassa on vaikka vaaleassa pohjassa pinkkejä raitoja, voi pesussa värjääntyä vaaleatkin osat hailakan pinkiksi. Suoravärien poistamisen “pitäisi” aina olla helppo homma, mutta joskus käy yllätyksiä. Mutta noin yleensä suoraväri lähtee vaalennusaineellakin kotioloissa noin kahdessa minuutissa pois huokoisesta hiuksesta.
Ehkä ensimmäinen värjäys voisi olla sellainen malli, joka on nätti myös hiukan haalistuneena, ja jonka vaalentamisessa ei ole riskiä siihen, että tukkaan jäisikin viittä eri sävyä. Koska jos hattaratukka ei tunnukaan omalta jutulta, on tasasävyinen vaalea hius helpompi palauttaa omaan sävyyn.
Seuraan itse hotonbeautya Instassa ja haaveilen minäkin auringonlaskutukasta!
Mm, hyvä pointti! Ja eli siis jos hius ei ole huokoinen, väri voi tarrata tiukkaankinkö? Tuleeko tukasta yhdellä vaalennuksella tarkoittamasi huokoinen? Kysyy nimim. Ekakertalainen. :D
Ja loistovinkki tuo hotonbeauty, laitoin heti seurantaan – IHANIA hiuksia!
Toivottavasti mun vastaus tulee oikeaan kohtaan, puhelin näyttää vastauspainikkeet miten sattuu…
En ole todellakaan mikään hiusalan ihminen, mutta olen värjännyt hiuksiani noin 12 vuotta erilaisilla suoraväreillä ja Elumenilla. On ihan jostan planeettojen asennosta kiinni, minkälaiseen hiukseen mikäkin tuote ”jämähtää” kiinni. Aivan käsittelemättömässä hiuksessa tavalliset shokkivärit eivät näy kirkkaana ja pysy hyvin, mutta aivan puhkiblondatusta purkastakin väri voi karata parissa pesussa. Hieman vaalennettu pohja on paras. Mutta mitä parempikuntoinen eli yleensä vähemmän käsitelty hius on, sitä voimakkaamman käsittelyn se yleensä tarvitsee, jos jämähtäneitä värejä joutuu poistamaan. Punapigmenttiä ei välttämättä saa pois tuhoamatta tukkaa, mutta pieni häivähdys (keltaisuus) värien alle jäävänä ei haittaa, ellei tavoitteena ole tuhkablondi tai pastellinsininen. Mun kokemuksen mukaan jopa Elumenit lähtevät pois, kun vaan jaksaa tarpeeksi yrittää, mutta hius kyllä kärsii jokaisesta vaalennuksesta ja värinpoistosta.
Mutta käytä ihmeessä ammattilaista ylläpitoon, jos sinulla on siihen mahdollisuus! Vaikein asiahan kotioloissa on juurikasvun vaalentaminen ilman, että vaalentaa joka kerta myös jo värjättyä hiusta ja hiuksista tulee ajan myötä tyvestä kirkkaammat.
Jes, kiitos jatkovastauksista. <3 Olen jäänyt jahkailemaan haluamani värin kanssa niin pitkään, että näyttää siltä etten saa kampaaja-aikaa enää haluamalleni ajankohdalle, mutta tämän vastauksen innoittamana kävin kuitenkin tutkailemassa värihyllyjä mahdollista tulevaa ylläpitoa ajatellen. Jahti jatkuu!
Mä kannustan näihin aina. Kerranhan sitä vaan jne. Helppo (tai helpoin mahdollinen) sateenkaaritukka syntyy mun mielestä näillä opeilla:
– Asiaan perehtynyt kampaaja, joka tekee sekä hyvää blondia että hyvää shokkia, ei ns. “osaan vähä kaikee” tai yhden jutun mestari -> näin sekä pohja että väri on molemmat priimaa eikä missään kohtaa oikaista
– Ylläpidon kannalta helpoin on tarkasti osioitu tukka, sillä ylläpitämään joudut, halusit tai et. Jo pohjablondin on syytä olla vivahteikas, jolloin myöskään haalistunut sateenkaari ei vaikuta iteteinsäästin-mallilta -> vaatii kärsivällisyyttä ja huolellisuutta kampaajalta, mutta ylläpito on helppoa 1-2 sävyllä (mulla on nyt siis tällanen)
– Haalistumisesta puheen ollen: valkkaa sävyt niin, että ne on vaaleana pastellinakin kivat. Esimerkiksi mun oranssi-persikka on tosi kiva nyt, vaikka pesut on vieneet veronsa.
– Tässä sävyssä myös oma (aika sama ku sulla!) luonnontyvi näyttää kivan grungelta (tai näin ainakin kuvittelen). Pahiten luonnonvärinen tyvi näkyy tummassa, violetissa ja punaisessa. Mitä blondimpi, sen helpommalla tyven suhteen pääsee!
Uuu, kitossss! Mutta onko tosiaan PAKKO ylläpitää, josseitaho? Jos vaan paan pään pussiin, sit kun alkaa näyttää pahalta? Ja siihen reiät, sit kun nenä väsyy törmäilyyn?
Nyt kaikkien näiden varoittelujen jälkeen on alkanut inan hannata koko tukan blondaamisen kanssa. Oisko musta muka ylläpitäjäksi – historia väittää että ei. Mut samalla kaikki makeimmat tukat lähtee just sieltä tyvestä, se on koko ajan näkyvillä! Jos värjää vaan latvat upeiksi, niin eihän ne mihkä näy, kun roikkuu vaan tuolla lapaluissa ja sotkeutuu kauluksiin.
Syvä hiuskriisi. :( :( :(