Hihuuuu, mulla on uusi sateenkaaritukka! Luottotaitelijani Karoliina päivitti värikkäästi liukuvärjätyn reuhkani viileämpään talviasuun toiveideni mukaan sinisellä tyvellä. Vasta jälkikäteen hoksasin, että sininen yksinään voisi olla liian roisi sävynvaihdos violetille, mutta asiansa osaava hiusmuotoilija oli itsenäisesti jo päättänyt sekoittaa olemassa olevaan violettiin sinistä ja siirsi pelkän sinisen seuraavan kerran työvaiheeksi.
Siis miten mahtavaa, että omat toiveet voi vaan lyödä tiskiin, jonka jälkeen joku ripottelee ainesosien päälle vähän maalaisjärkeä ja värioppia ja keittelee lopputuloksesta täydellisen mehukkaan taideteoksen.
Sinivioletin tyven lisäksi tukan keskiosaan lisättiin punaista ja latvan oranssia vahvistettiin niin, että lopputulos on nyt kauttaaltaan viileämpi ja voimakkaampi. Tykkään hulluna!
Hauskuutin itseäni kampaamopenkissä naureskellen hiusteni pituuden aiheuttamille kommelluksille (olkalaukun hinan alla – aina; auton oven välissä – usein; hissin oven välissä kopin takaseinustalla seisoessa – VAIN KERRAN!), sillä vaikka ymmärrän hiusteni olevan pitkät, en miellä niitä superpitkiksi. Mutta katsoessani Karoliinan taittuvan penkissään linkkuveitsiasentoon latvoja siistiessään, oli pakko myöntää että normaali pituus on varmaan jo ylitetty. Viimeksihän latvoja yritettiin leikata seisten, mutta koska maali ei pysynyt huojumatta paikoillaan (mikä lie tukilihasten ja tasapainon täysin väliaikainen puutostila…), jouduimme tyytymään epätavalliseen linkkuveitsiasentoon. Helppohan minun oli tuolissani istuskella, mutta säälin tukkataikurini puutteellista työergonomiaa. Ensi kerralla saan ehkä istua lasten korokkeella, mikäli riittävän leveä jakkara löytyy.
Hiusten seuraava etappi on siis jatkaa tyven sävyttämistä pelkällä sinisellä, mutta latvan kunto sanelee sen, miten projekti myöhemmin etenee. Kun latvan vaalennettu osio hissuksiin tasoitellaan pois, on kokonaisuus pohdittava uudelleen, sillä vaalea latva on olennainen osa tätä tyyliä. Mutta ainakin vielä sain kehuja hiusten kunnosta, joten toistaiseksi jatketaan kasvattelua näin ja nautitaan päälaella keinuvasta sini-oranssista vastavärinutturasta.
Ihana, ihana #sunsethair!
On kyllä upea! <3 Ja niin ihanan pitkä tukka :3 Täällä vielä kasvatusprojekti vaalennusten jäliltä.. Nyt onkin pitkään menty kahdella värillä, viimeksi nostettiin latvan pinkkiä sävyä raidoittamalla lilaa osiota :)
Näin itseassa sinut nutturoinesi I love me -messuilla, mutta siinä elevenin pisteellä kävi niin kova kuhina aina ohi mennessä, että tällaista heikompaa hirvitti :’D Olettaen siis, että se olit sinä! :)
Kiitos! Tsemppiä kasvatteluun, se on aina hitaampaa ja piinallisempaa, kun on jokin tarkka piste kiikarissa – vs. se, että se vaan itsekseen kasvaa mukana.
Ja hei, buu, olisit tullut nykäisemään hihasta – kyllä se mun tötterö oli! ☺️💜 Mulle lukijoiden tapaaminen on niin harvinaista herkkua, että ammennan niistä kohtaamisista voimaa aina pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Ens kerralla? ✨
Sun tukka on kyllä MIELETÖN!! Pituus ja erityisesti väri, super-isot aplodit Karoliinalle, upea työ!
Itse leikkaan (noin) pitkät hiukset polvillani (yhden polven varassa tai molempien), koska istuen joutuu tosiaan olemaan tosi huonossa asennossa. Eli jos vaan polvet kestävät lattiaa (toisilla ei kestä), niin se on tekijälle ergonomisin asento :))
Kiitos, ihana kuulla! Välitän ehdottomasti viestin eteenpäin! Ja hauska ajatus, en tullut ajatelleeksi, että myös lattialla voisi leikata – tähän saakka on aina penkki noussut riittävän ylös. :D Mutta tästäpä leimahti idea – kampaajalle joululahjaksi polvisuojat! :D
😍😊
💜🎀☺️