Hephoi, ja huh – vuoden 2018 kiristysote alkaa hiljalleen helpottaa. Joulunalusaika on ollut jokaisessa työpaikassani kiireinen, mutta tuntuu, että tänä vuonna pyöritystä on kestänyt erilaisten hulinoiden merkeissä lokakuun alusta saakka ja vaikka rakastan työtäni täydellä sydämellä, olen ikionnellinen rötväilylomasta, jonka sain buukattua tähän joulun ja vuodenvaihteen väliin. Aattoa edeltävä viikonloppu meni vielä tutusti viime hetken sykkimisiin, mutta kellotettuani monta vuorokautta putkeen yökkäreissä ja villasukissa vuorotellen koira, kissa, siippa tai lapsi kainalossa, alan hissuksiin päästä takaisin alle 13 tunnin yöuniin.

Tänään juhlimme pois perinteiset joulusynttärit (enää 11 vuotta ja sitten anon vapautusta) ja nyt retkotan sohvalla liian kallis shampanja ikenissä narskuen, epämääräiset haikean onnellisuuden tunteet rinnassa risteillen. Kuplanhuuruista ajetuksenvirtaa puhelinkuvien säestyksellä, s’il vous plait:

Joulukuussa 2018

• onnistuin yllättämään tukun ystäviä ja sukulaisia joululahjoilla
• söin kohtuullisesti jouluruokaa enkä syönyt suklaata velvollisuudesta
• käytin avokätisesti aikaa vanhuutensa loppukilometrejä tallaavan koiran paijailuun ja viihdyttämiseen (+ salakuvaamiseen, koska se nukkuu nykyään näin)

  

• rapsuttelin viimeiset tervehdykset sekä vanhempieni komeaan 18 vuoden ikään köllötelleelle kissalle että siskoni höppänän hurmaavalle koiravaarille
• tirautin valmisteluitkut hetkelle, jolloin joudun luopumaan nelijalkaisesta ykkösmiehestäni
• pelasin loputtomalta tuntuneen ajan lautapelejä uhmaikäisen kahelin kanssa
• aloitin lumisodan hipihiljaisessa, auringon raidoittamassa kalliometsässä

  

• kokeilin ensi kertaa epilaattoria
• laskin mäkeä rattikelkalla kauan nukkumaanmenoajan jälkeen
• juhlin videopikkujouluja omalla kotisohvalla

  

• nukuin parhaani mukaan kahdesti vuorokaudessa
• availin ystävän kanssa vaihdetun kauneuskalenterin ja lahjaksi saadun välipäiväkalenterin kutkuttavia kosmetiikkaluukkuja
• kävin joulumarkkinoilla ostamassa hassuja koruja

  

• missasin joulurauhan julistuksen, koska nukuin liian myöhään
• katsoin kaksi tai kolme tuotantokautta Walking Dead -mörköilyä
• ilmoittauduin kiinnostaville kursseille avoimeen AMK:hon
• kirjoitin self help -henkiseen inspiraatiopäiväkirjaan erään päivän voimalauseeksi: Se on uhma. Se menee ohi.
• tekaisin viime hetkellä joulupöytään hassuja possutorttuja ja huippuhyviä luumu-salamiruusuja

  

• annoin lapsen valita sävyt uuden vuoden lakkaukseen
• kävin teatterissa ja reiveissä
• kreppautin itselleni kuohkean reivitukan

  

• halusin ostaa itselleni kreppiraudan
• ostin kampaajalleni polvisuojat, jotta kehtaan kasvattaa tukkaa vielä ensi vuonna
• ostin liput Ville Valon keikalle
• tilasin hävyttömästi kosmetiikkaa
• lahjoitin päiväkotiin useamman kilon kynsilakkaa askarteluun
• väistin kysymyksen siitä miten vauvoja tehdään, jos niitä ei automaattisesti tule, kun menee naimisiin (Kato! Hevonen!)
• kirjoitin yli 50 uutiskirjettä

  

• söin kaksi savustettua lohta ja ensimmäistä kertaa homejuustoa
• poltin kymmenittäin tuoksukynttilöitä
• kävin sytyttämässä kynttilän veljeni haudalle
• yritin etsiä hautausmaalta hevosia väistääkseni kysymyksiä
• join kaksi pulloa kuohuviiniä ja yhden shampanjan

  

• ehdin lähettää joulukortit edullisella postimerkillä
• keskustelin FB-ryhmässä siitä, onko liikkuvien autojen osoittelu laserilla ok vai ei (Ei.)
• uusin blogialustan tilauksen ensi vuodelle
• rekisteröidyin kesän 2019 Tomorrowland-lippujonoon

Toivottavasti joulu ja joulukuu ovat tarjoilleet monimuotoisia kohokohtia myös teille. Viilis-Pete on paria juhlavaa poksautusta vaille valmis pullistamaan purjeet kokeilunhaluiselle ja komealle vuodelle 2019. Toivottavasti teemme matkaa yhdessä.