Kadonneen mandariinipussin tarina

Terve. Sopiiko avautua? Seuraava tilitys sisältää voimakasta kielenkäyttöä ja saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita. Ulkona puree pakkanen ja sisällä purraan hammasta. Neljän eläimen talous osoitti taas viikonloppuna mahtinsa ja vaikka tapahtumaketjun koomisuus alkaa jälkikäteen hahmottua, tapahtumien keskiössä ei juuri hymyilyttänyt. Olen aiemmin esitellyt teille Pepen. En tuossa yltiöromanttisessa aamukuvauksessa maininnut, että Pepe on varsinainen maanvaiva. Siis … Jatka lukemista Kadonneen mandariinipussin tarina

Joulukuun sankarit

Mitä lähemmäs kuukauden h-hetkeä päästään, sitä tiheämmältä tuntuu ilmapiiri lapsiperheessä. Osa siitä on aikuisten varkain kotiin valuttamia työkiireitä, osa flunssan lailla ympäriltä tarttuvaa yleistä tohottamista ja osa kai sitä ihan omaa joulujännitystä. Lahjojen miettiminen on tasapainoisesti ihanaa ja haastavaa ja taustalla pyörivät oman aaton järjestelyt, jotka ovat tutun Jokismaisesti levällään vielä kaksi viikkoa ennen aattoa. … Jatka lukemista Joulukuun sankarit

Sinä ja minä

Hei sinä, kiva että olet siellä! Mitä kuuluu? Mistä tupsahdit? Luetko aamukasteessa tai liikennevaloissa? Tuskin slummitalossa? Eh? Sori. Huuli on halpaa kun jännittää. Edellisestä kerrasta on niin kauan, että asennon löytäminen on hankalaa. Mistä jutellaan? Vaihdetaanko kuulumiset? Tänne kuuluu hyvää. Kerään edelleen huulipunia laatikkoon ja koirankarvaa lattialta. Siippa on toistaiseksi jaksanut ylläpitää tiimihenkeä ja pienoispainos … Jatka lukemista Sinä ja minä

Huoleton muuttaja

Moi, Tervetuloa! Sain just kannettua laatikot ovesta sisään, mut pitäkää hei kengät jalassa kun en oo vielä ehtinyt siivota. Taulut on vielä ripustamatta ja jääkaappi on tyhjä, mut tässä tää nyt ois - mun uusi koti. Kahvimaito on vielä kaupassa, mutta kuulumiset ja mustaa sumppia jaetaan terassilla kohta, käykäähän peremmälle. <3  

Halataan kun tavataan

Tämä on Viilankantoluvan viimeinen blogiteksti. Olisi ihana sanoa, että tätä kirjoittaessa juon kallista kuohuvaa klassisen musiikin tahdissa, mutta todellisuudessa täällä vietetään ihan tavallista lauantaita iltapäiväaamukahvin seurassa. Lapsella on influenssa ja minä palasin työmatkalta aamuyöllä. Kissa kerjää ruokaa ja kämmenet hikoavat. En tiedä mitä sanoa. Ensimmäistä kertaa en halua kirjoittaa. En tätä selitystä teille, enkä mitään muutakaan. Oloni … Jatka lukemista Halataan kun tavataan