Halataan kun tavataan

Tämä on Viilankantoluvan viimeinen blogiteksti. Olisi ihana sanoa, että tätä kirjoittaessa juon kallista kuohuvaa klassisen musiikin tahdissa, mutta todellisuudessa täällä vietetään ihan tavallista lauantaita iltapäiväaamukahvin seurassa. Lapsella on influenssa ja minä palasin työmatkalta aamuyöllä. Kissa kerjää ruokaa ja kämmenet hikoavat. En tiedä mitä sanoa. Ensimmäistä kertaa en halua kirjoittaa. En tätä selitystä teille, enkä mitään muutakaan. Oloni … Jatka lukemista Halataan kun tavataan

Turvabiisi

Kauneusbloggaajista nopeimmat tiesivät kertoa, että Dior lanseeraa kohtsillään uuden tuoksun nimeltä Poison Girl. Mielleyhtymä HIM-yhtyeen pinkkiin Razorblade Romance -levyyn oli välitön. Tämä tuoksu olisi ollut kovaa valuuttaa 2000-luvun ensikäänteissä. Olen kuunnellut teini-ikää taustoittanutta levyä viime vuosina harvakseltaan, mutta ajettuani sen tänään Diorin inspiroimana taas soittimeen, ymmärsin että levyn biisit eivät ole vuosien saatossa kuluneet. Niissä on tallella kaikki se kuohu, … Jatka lukemista Turvabiisi

Vanhempi ja viisaampi

Nakkipaketin lisäksi saatoin lauantaina nauttia myös muutaman jäykän energiajuoman paikallisessa anniskelulastentarhassa. Terkkuja nuoruuden meikälle: Ei, se pitkä huokaus ei vielä ollut krapula. Kroppa otti ja sydämistyi tästä harha-askeleesta niin, etten vieläkään ole ihan varma viikonpäivästä. Päivän tapahtumien perusteella veikkaan maanantaita. Viikot ovat tavanneet alkaa asuntonäytöllä, joka tässä sikolätissä edellyttää niin ryydyttävää siivoamista, että otsasuoni sykkii jo pari päivää etukäteen. … Jatka lukemista Vanhempi ja viisaampi

Simo ja minä

Simo-siili. Siilimies Viilinen. Timppa. Simpparimppa, rimpula. Mamman koisu. Ykkösmies. On rakkaalla lapsella nimiä. Olemme viettäneet hontelon koiramiehen kanssa seitsemän yhteistä syntymäpäivää ja askeltaneet läpi elämän tyrskyjen samassa remmissä. Seitsemää syntymäpäivää eivät eläinlääkärit nuorena sairastuneelle koiralle luvanneet, hyvässä tapauksessa kuusi. Jatkoajan ajatteleminen liikuttaa jokaikinen kerta ja hölmistynyt suippokuono katsoo kyynelehtijää vaivautuneesti. Mamma, mitä nyt taas. Vähän siitä on vanhemmiten tullut … Jatka lukemista Simo ja minä

Huo-men-ta huo-men-na

Just kun aloin päästä kuohuviinin makuun. Mihin se puolentoista viikon loma muka hävisi, hä. Jos näette, niin patistakaa kotiin. Akka on pahana. Heipat iltapäivään venyneille aamu-unille, sohvannurkassa vietetyille pelituokioille ja vetelehtivälle karkeloinnille. Teretulemast asuntonäytöt ja siivoominen, sormenpäissä kivistävät aamulenkit ja karsinassaan vikuroiva arki, joka kaikesta sujuvuudestaan huolimatta tuntuu just tällä hetkellä tosi väljähtäneeltä ystävyydeltä. Kyllähän mä tiesin, että tässä vielä näin … Jatka lukemista Huo-men-ta huo-men-na