Hellanjestas: Lastenjuhlat

Viilankantoluvan ruokasarjan toinen osa esittää: Joululapsen inspiroivat synttärijuhlat. Juuh, elikkäs. Neljäs synttärijoulusykkyrä menossa, neljätoista edessä. Prosentuaalisesti jo melkein 30 pinnaa voiton puolella tässä vuosittaisessa välittömästi joulun kylkeen sijoittuvassa synttäritaistelussa, jota ei vaan voi voittaa. Nyt skipataan rehdisti se vaihe, jossa esitän kadehtivani niitä vanhempia jotka osaavat väkertää hienoja marsipaanilinnakkeita ja teipata pilleihin nimikylttejä - vihaan emännöintiä. Ihan rehdisti … Jatka lukemista Hellanjestas: Lastenjuhlat

Hellanjestas: Suklaakakku

Tervetuloa Viilankantoluvan uuteen ruoka-aiheiseen juttusarjaan. Tehdään yksi asia selväksi heti: Minä olen todella avuton keittiössä. Teinivuosien kotsan tunnit menivät ihan pelleilyksi ja kaikki aikuisvuodet olen elänyt valmisruualla ja leivällä. Olisi ihana kaari kertoa seuraavaksi sankaritarina siitä, miten olen selättänyt laiskuuteni ja opetellut häärimään keittiössä, mutta sellaista ei nyt tällä kertaa tipu. Tippuu sen sijaan kuolaa kielenpäältä, … Jatka lukemista Hellanjestas: Suklaakakku

Miksi niin vakava?

Kahdella kolikolla sai alehyllystä kirjan, joka kuvasi tehokkaaksi väitettyä 5:2 -dieettiä. Fiksun oloinen teos lukuunottamatta yhtä pientä lapsusta, joka inhimillisyyden ja viihdearvon nimissä sallittakoon. ("Paahtoleivästäkin kannattaa luopua. Sen voi korvata vaikkapa höyrytetyllä parsalla.") Imeydyin sisään ajattelumalliin, nyökyttelin tomerasti ja kahtoin jo kalenterista valmiiksi ensimmäisen paastopäivän. Viskeraalinen rasva, heippahei! Niputin luetut sivut kuluneella klemmarilla ja koppasin … Jatka lukemista Miksi niin vakava?