Ajattelin ensin että tässä on mainio tilaisuus tulla brassailemaan sillä, miten pitkään siskoni geelikynnet kestivät nättinä (ja olisivat varmaan menneet vielä pidempäänkin), mutta sitten tajusin kenelle olen tekstiä kirjoittamassa. Niin. No teillehän oli tuttu tämä kynsitarratarina, joten sitä taustaa vasten taitaa olla ihan yhdentekevää riemuita paksuhkon geelipinnoitteen iästä.

No mutta, tältä ne nyt sitten näyttivät viiden viikon vanhana. Sisko on kova täti kuoputtamaan puutarhaa ja tekemään remppaa, joten pikkuisen kyllä taputan itseäni olalle tästä sukseesta. Tämähän olisi tietty ideaali lähtötilanne jokaisessa huollossa, mutta valitettavasti totuus oli joskus salonkiaikoinani toisenlainen kun huoltovälin aikana oli kohdattu jos mitä leipäveitsitilanteita ja kassahihnaonnettomuuksia.

Vaikka akryyli on allekirjoittaneelle se tutumpi ja luontevampi materiaali päädyimme kuitenkin tekemään huollonkin geelillä, sillä siippa on ottanut vähän nokkiinsa kotona leijuvasta akryylin ominaistuoksusta. Geelin työstäminen on harjoituksen puutteesta johtuen vielä vähän aikaavievempää ja selkeä harppaus mukavuusalueen ulkopuolelle. Toisaalta missäpä sitä sitten kehittyisi, jos ei siellä epämukavuuskarsinassa.

Huitelin barbivaiheeseen jämähtäneelle siskolle vähän pinkkiä ja kimaltavaa koristusta ja lähetin hoitoöljyn kanssa kotiin. Tiesittekö, että säännöllinen öljyäminen on hyödyksi luonnonkynnelle myös rakennekynsien alla? Öljy pitää luonnonkynnen kosteutettuna ja joustavana, jolloin se on kestävämpi pohja rakennekynsimassalle.

Kivaa tiistaita!

* * * * *

My sister’s gel enhancements after five weeks and after a rebalance. She’s a barbie girl.