Olen aiemminkin vilautellut blogissa siskoni kynsiä ja kun tämänpäiväiset kynsitreffit osuivat siihen erittäin kapeaan aikaikkunaan, jonka puitteissa voi tähän aikaan vuodesta vielä kuvata, ajattelin napsaista teille muutamat kuvat klassisista ranskalaisista rakennekynsistä.

Nämä kynnet on muotoiltu akryylillä, joka on muuntautumiskykynsä vuoksi suosikkimateriaalini. Kynsien muotoilu geelillä on ihan oma taitolajinsa, jota en koko yksitoistavuotisen kynsiurani aikana ole oppinut hallitsemaan yhtä hyvin. Käytin vastentahtoisesti siskoni kynsiin geeliä edelliset pari vuotta, mutta lopputulos ei koskaan ollut ihan niin skarppi kuin olisin halunnut. Pääsyy hankalammalta tuntuvan materiaalin kanssa tuskailuun oli akryylin ominaistuoksu, joka on kotioloihin vähän turhan vahva. Kynsisalongissa en pistänyt tätä ominaisuutta erityisesti merkille, mutta kun voimakkaan tuoksun siirtää kotiin, sen pistävyys laittaa koetukselle paitsi siipan migreeniherkkyyden, myös koirien sietokyvyn. Eräiden perinpohjaisesti turhauttavien kynsitreffien jälkeen sitten polkaisin jalan maahan ja ilmoitin että haju tulee tai minä lähden.

Taitava kynsimuotoilija saa tietysti molemmista materiaaleista identtisen lopputuloksen, mutta koska olen harjoittelun suhteen vähän laiska, valitsen mieluummin sen tuotteen, jonka kanssa jo olen kannukseni ansainnut. Tyylisyistä tekisin kynnet normaalisti vähän eri tavalla, mutta koska siskoni vaivautuu huollattamaan kynnet vain kuuden viikon välein, olemme päätyneet tekemään ranskalaisesta kärjestä vähän normaalia leveämmän, jotta kynnen kauneustekijät kantavat koko huoltovälin ajan.

Rakennekynsien kuvaaminen on pikkutarkalle suorittajalle haastavaa, sillä koko ruudun laajuinen suurennos paljastaa surutta virheitä, jotka eivät kynsiltä arjessa erotu. Yritän nyt kavuta näiden kipupisteiden yli ja keskittyä virheiden sijaan kuvausrekvisiittana käytettyihin kukkasiin, joiden piilottaminen kiilusilmäiseltä, naukuvalta vihertermiitiltä toi kuvaushetkeen ihan oman mausteensa.

Aurinkoa viikonloppuun!