Oion kivistäviä jäseniä sohvalla ja ajattelin lähettää teille ajantasaiset terkut. Meikkaaminen ei ole nyt päällimmäisenä mielessä, joten väriterapian nimissä sivelin kynsille pirtsakkaa mandariinioranssia. Lakka oli vanha ja puoliksi könkkööntynyt, joten kuivatellakseni suht rypyttömän pinnan, käperryin käsi ojossa päiväunille. Tässä talossa ei kauaa tarvitse maata paikoillaan, kun lähistölle kerääntyy kuono poikineen. Ei ole sattuman kauppaa, että blogin vähäisissä eläinkuvissa on niin usein tämä musta mörkö – kuvauksellisempaa kaveria saa hakea. Olen pahoillani, että tasaista kehräystä ei saa siirrettyä kuvan mukana.

Rosmariini-sheavoi on tehnyt ihmeitä iholleni, enkä häpeile lainata itseäni vielä kerran tuon Superyrtti-hehkutuksen tiimoilta. Tuoksu, tuntu, riittoisuus – r a k a s t a n tätä voidetta! Laahustan ympäri taloa siipan ylisuurissa kollareissa, joiden taskuun on tungettu puhelin, nenäliinoja sekä tuo bambukuoreen pakattu valkoinen kulta. Olen valehtelematta kerran kymmenessä minuutissa käsi purkissa, mutta se ei näytä kuluvan lainkaan. Huulet ja nenänpielet näyttävät siltä, kuin mitään flunssaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Tämänkertaista jätski- ja naistenlehtilähetystä odotellessa.

Taustalla soi: Parasta Suomesta